19. heinäkuuta 2012

92. Yksinäisyydestäni

Minä kumarran sinua,
arvoisa yksinäisyys.

Saanen nauttia seurastasi,
hetken tai kaksi,
ihan vain kahdestaan?

Sinä keskustelet kanssani,
kuiskit ja huudat.

Ja minä olen hiljaa,
annan laulusi aaltoilla korvissani.

Sillä vain pienen hetken,
voit olla kokonaan minun.


- Nina Stine 28.6.2012

1 kommentti:

  1. Vaikka yleisesti ottaen vihaankin rakkausrunoja, sallin itselleni luvan kirjoittaa eräänlaisen yksinäisyydelleni. Joskus on vain niin mukavaa olla ihan yksin, tyhjyyden kanssa.

    VastaaPoista