3. tammikuuta 2019

280.

Olen rikkinäinen ihminen,
hartiani kannattelevat koko maailman painoa,
tiivistettynä tähän ymmärtämättömään mieleen.

Keho, joka hoipertelee vuodesta toiseen,
auringon kierroksia, tyhjyydessä kiitämistä,
Se ei ymmärrä,
se ei kestä,
se ei jaksa:

Miten ihmiset pystyvät ottamaan askeltakaan eteenpäin?
samalla kun sinä kuolet nälkään,
sirpaleet repivät vaatteesi,
ja itket taakse jäänyttä isääsi.

    Niin minäkin itken kyyneleitä,
jotka eivät auta ketään.


Kärsi, kuole,
Minä käännän kylkeä.


- N. S. 16.12.2018

279. Melankoliakuplassa

Melankoliakuplassa,
näkökenttä täyttyy kyynelistä.

Minä olen niin kovin pieni ihminen,
enkä ymmärrä tästä maailmasta mitään: 
En ymmärrä siitä,
kuinka kärsiviä autetaan,
kuinka lapsia kasvatetaan,
kuinka täytämme arkemme saippuaoopperalla
    hakien draamaa tähän olevinaan niin tylsään todellisuuteen

Jossa lapsia raiskataan,
viattomia kidutetaan,
linnut räpiköivät öljyssä,
ja addiktin vauva rääkyy yksin pinnasängyssä.

Sitä minä siis vain pohdin:
Kuinka maailma parannetaan?


- N. S. 3.12.2018
PS. Lintujen räpiköinti mahdollisesti lainattu hyvästä biisistä Vapaus johtaa kansaa (https://www.youtube.com/watch?v=nzsyktNu0l0)
Karsittu loppu:
(Minä pieni ihminen,
kasvottoman massan virrassa,
niistäen räkää paidalleni.)

278.

Ihminen on ihmiselle susi.
Ei.
Ihminen on ihmissusi,
joka täyden kuun aikaan -
vallan ja keinot saadessaan,
repii alemmat riekaleiksi,
     silmät sadismia ja itsekkyyttä kiiluen
Kiduttaa ja kivittää "vihollisen".


Mutta tiesitkö, että ihmissudetkin pelkäävät toisiaan,
joten ne vuorotellen todistelevat itseään toisilleen,
raiskaamalla viattomia lampaita.


- N. S. 20.11.2018
Elokuvan "The Killing Fields" inspiroimana.

277. 12 vuotta orjana

Jalat raahautuvat mudassa,
ruoska halkaisee ihon.
Ihmisiä voi kaupata,
myydä ja ostaa.

(Voi kun uskoisinin Jumalaan,
Helvettiin ja Saatanaan.)

Ihmismieli vain on sellainen,
etteivät edes plantaasinomistajat
           kärvenny omantunnontuskissaan.


Joskus toivon, 
että minut myytäisiin pois,
myytäisiin mustille,
(juutalaisille, homoille, orjille...).
Heillä minä raataisin aamusta iltaan,
illasta aamuun,
raataisin miljardi vuotta,
Kaikkien niiden edestä,
joiden kohtalot huuhtoituivat sadeveden mukana pois.


- N. S. 20.11.2018
Katsoinpa leffan 12 years a slave ja heräsi jonkun verran ajatuksia.

276.

1. Känniläisen korinaa,
tequila-shotteja.
Viina on pahasta,
onneksi kaljaa voi silti juoda.


Katumus. Kärsimys.
Sijaiskärsijät kärsät pitkinä,
Imemään kaiken syyllisyyden sinusta pois.


2. Kuolema on hiljainen hetki,
maassa mädäntyy ruumis,
sairaalassa makaa kuolaava vihannes.

Elämä on aina tuntunut kovin ohuelta,
mutta en koskaan ennen ymmärtänyt sen särkyvän viinilasin tavoin.


- N. S. 1.9.2017
Laitan osin erillisiä runoja samoihin postauksiin, kun on kirjotettu samana päivänä tai samasta teemasta. Backstory: mun isä löi päänsä kännissä niin pahasti, että meinasi henki mennä. Siispä ambulanssilla sairaalaan, kriittiseen tilaan ja leikkaukseen. Säilyi kuitenkin hengissä ja nyt taas entisellään. Isän isälle kävi muuten samoin, mutta tokalla kerralla ei enää selvinnyt hengissä. Joku vielä ihmettelee, miksi mä olen absolutisti...

Tässä vielä yks samassa hetkessä kirjotettu ja varsinaisesta tekstistä karsittu:
Varjot heittävät itsensä seinille,
ajatukset matelevat alinopeutta,
väsymys yllättää takeltelevan runoilijan.

275.

Miljoona kalaa ui parvessa paikallaan,
virtaa vastaan, jokipaimenen lampaat.
Mato tippuu syvänteelle kitumaan,
ahven auttaa, kunnes senkin niska katkaistaan.


- N.S. 10.8.2015
Kalastusreissulla vuosia sitten

274.

No one can save me,
Save us.
No one can catch me;
I'm free falling in a vacuum.
All alone,
Surrounded by nothingness.
All these empty people,
diving in their own dimensions.


- N.S. 4.1.2018
Jotain enkuks

273. Runojen kirjoittamisesta vol 2

1. Aloittaminen on kaikkein vaikeinta.

...

Toiseksi vaikeinta on jatkaminen.

...

Mutta loppu tulee kuin itsestään.


- N. S. 1.9.2017


2. Runot syntyvät ajatustyhjiössä,
kun aivot eivät ole täynnä arkista ärsykevirtaa,
Sanat putkahtavat liukumaan lohkojen pinnoilla.

Ne hakevat itselleen kynän
tappelevat hetken ja kinastelevat -
kuka pääsee paperille, 
ja kenenkin viereen.


- N. S. 3.7.2018


3. Minä suollan paskaa paperille,
Yritän kadottaa itseni tästä todellisuudesta;
Olla vain säkeitä
pienessä runossa.


- N. S. 3.7.2018


4. Elämä on niin tavanomaista.
Maapallo kiertää samaa kehää.
Minä kierrän samaa pyörää.

Hieno kielikuva.
Siihen rimmaava loppusointu.

Ajattelemaan jättävä lopetus.



- N. S. 1.9.2017
Arkistojen kaivelua ja siten blogin päivittelyä. Tuntuu, että monista näistä puuttuu se jokin, mutta kai epätäydellisyydetkin saavat välillä nähdä päivänvaloa?

272.

Minua ahdistaa kaikki nämä ihmiset:
Jokainen vaatii, haluaa, pyytää.
Pitää nähdä, pitää tehdä, pitää olla.

Sosiaalisena konstruktiona ystävyys on täydellinen,
Kunnes introvertti hajoaa mielipahaan,
perfektionisti tuskastuu itseensä,
ja laiska istuu kaikkien päälle;
Siinä se makaa sohvalla,
   muut mukavasti pehmusteena.


- Nina Stine 3.7.2018

271.

Minä vuodan verenpunaa tälle valkoiselle paperille,
kuihdun kuiviin,
Itken mitättömiä sanoja,
ja ikuistan ne mieleni kirjaan.


- N. S. 12.6.2018

270.

Toivon, että ymmärtäisin itseäni paremmin.
Tunteeni juoksevat ympäriinsä
      vauhkoontuneena karjalaumana,
ryöppyävät laitojen yli,
tallaavat toisiansa.

Ne keinuttavat soutuvenettäni hirmumyrskyn aallokossa,
      Airot tippuvat,
      Pohja irtoaa.

Minä ajelehdin laudan palalla,
hädin tuskin enää pinnalla.


- N.S. 13.3.2018

5. heinäkuuta 2018

269. Kusimyrsky

Kiihdytän vauhtia,
haluan juosta
                                 pakoon
                                                     itseltäni.
ajatuksiltani.
                           tunteiltani.

Syytöksiä, surua, mielipahaa,
paskasadetta, joka vyöryy niskaani.

Yritän
       v     riittämätön        
           ä           moraaliton
                i   s            l   l     omituinen
     petturi         t   e          ä          narsisti      sinisilmäinen
                               naiivi           j               u    j       itsekäs
                idiootti            surkea    a       p  turha  o    t
                                                  pelkuri              huono  e   l     laiska
                                                                      amatööri            l    a
                                                                                            tarpeeton

                                     

                                                                                                                 Eksyn.


Kusimyrsky
hautaa
minut
alleen.


- Nina Stine 4.6.2013
Otsikko CMX:n biisistä. Ollut pöytälaatikossa jo vuosia, kun oli niin hankala kirjoittaa muotoilut koneella...

268.

Ihmisen ymmärrys on kuin kahleet,
ne kirskuvat ja kitisevät, ajatusten rattaat raksuttavat,
nykäys kurkusta;
rajat tulevat vastaan.
Luovutus.
Taantuminen,
vapauden illuusioon unohtuminen.


- Nina Stine 20.10.2015

267.

Jos teillä menee huonosti,

ulkomaan matka ei pelasta teidän suhdettanne
uusi salarakas ei pelasta teidän suhdettanne
naimisiin meno ei pelasta teidän suhdettanne
uusi vauva ei pelasta teidän suhdettanne

Sen sijaan sinä voit yrittää pelastaa sen.
Ja jos et onnistu, päästä siitä irti.


- N. S. 8.4.2018

14. kesäkuuta 2018

266.

Jos otat, aja
pihapuutasi päin
ja kuole.

Paremman puutteessa postilaatikkokin käy.


- N.S. 2018

8. huhtikuuta 2018

265. Hulluuden rajapinnalla

Minuuteni on ripoteltu ympäri näitä huoneita,
pieniä lasinsiruja,
yhteensopimattomia paloja.


m                                   i
                n             u

u                                            s

           o

                                      n

r                    i
            k

                               k
       i



- N. S. 27.3.2019

264.

Raivohullu,
kiroan ja kiljun lattialla.
Huudan, itken.
Paiskon ovia ja huonekaluja.

Helvetti on siellä,
missä avunpyynnöt torjutaan,
yksinäiset hylätään,
haavoittueet potkitaan,
ja pettyneet kavalletaan.

Minä palan tulessa,
hukun kyynelteni tulvaan,
kuuroutan itseni huudoillani.


Helvetti on siellä,
minne sinä jätit minut. 


- Nina Stine 26.3.2018.
Yksi ilta tässä jokin aika sitten.

263.

Minä revin sinun pääsi irti,
Murskaan aivosi tomuksi.
Hymyilen.

"Kuole vitun mulkku!"
          Kirjoitan verelläsi seinäämme.
"Itsekäs kusipää"
           Kaiverran selkääsi.
"Petturi"
            Kuiskaan ja suljen oven perässäni.


- N.S. 26.3.2018


262.

Haluan upottaa käteni rintaasi kuin muovailuvahaan,
Tuntea kuinka veresi valuu sormieni välissä,
Haluan varastaa sydämesi,
Tuntea sen tykyttävän kämmenelläni.


- N.S. 22.3.2018
kesken?

261.

Sinä olet minun voodoo-nukkeni,
anna kun tökin sinua neulalla,
leikkaan pääsi irti saksilla.

Revin liitutaulua korvasi juuressa,
täytän ärsyttävän kauniit hiuksesi purukumilla,
hakkaan sormiasi vasaralla,
ristiinnaulitsen sinut miljoonalla naulalla.

KUOLE!


- N.S. 13.3.2018
Lyhyesti ja ytimekkäästi. Pientä patoutunutta aggressiota havaittavissa?

260.

Viillä luurankoon asti auki ranteeni,
upota terä kaulaani,
veistä lihoista rintani,
pistä tuhat neulaa sydämeeni.

Nylje minut irti itsestäni.


- N.S. 13.3.2018
Sidenote: Blogin pitäjä ei oikeasti ole itsetuhoinen tai murhanhimoinen, vaikka runojen minät olisivatkin...

259. Marttyyri

Kai kerroin jo sinulle,
kuinka vääryyttä olen kokenut?
Kuinka minua on vähätelty ja poljettu,
haukuttu ja hylätty?
Kuinka monta teennäistä hymyä,
viekasta paremmuutta,
olen saanut jo katsella?

Voi kun minuun sattuu!
Voi kun minä kärsin!
Minun niin tekee kipeää!


Katsella teitä.
Katsella sinua.
Mitä helvettiä sinä teet minun elämässäni?


- N. S. 13.3.2018

258.

Kaulani on vedetty auki,
pääni roikkuu selkärangan varassa,
nikama kerrallaan sahautuu irti.


Elämäni törmäsi STOP-merkkiin,
sen kaunis ja soljuva virta,
kiehui sekunnissa pois.

    ja nyt eksyneet pisarat säntäilevät ilmassa,
ne kirkuvat ja itkevät,
törmäillen toisiinsa ja tarrautuen
                        kuin äiti kuolevaan lapseensa.

En päästä irti.
En luovuta.


(Mutta joskus on parempi liidellä ilmavirran mukana;
lentää ihan omilla siivillään.)


- N. S. 13.3.2018

257.


Minut on petetty
sinä iskit tikarisi lapaluideni väliin,
sinä jätit minut vuotamaan kuiviin lattialle.

Minulla on niin petetty olo,
olen vihainen,
turhautunut,
ärsyyntynyt,
ahdistunut.

Tekisi mieleni potkia sinut kuoliaaksi,
hakata päälläsi nauloja seinään,
hirttää sinut rakkaista köysistäsi,
heittää liian kallis 40000K-televisiosi paskaksi.


Sinä rikoit minut.


- N. S. 27.2.2018
Tällä tematiikalla muutama runo. Vastoinkäymiset on siitä mukavia, että tulee kirjoteltua enemmän.


256.


1. Teurastaja huitoo veitsen kanssa,
päätösten tekeminen on kuin verisen sydämen puolittamista;
mikään ei selviä ehjänä.

Minä olen kulkenut
räntäisessä sohjossa paljain jaloin

Olen itkenyt jo sadat silmät päästäni
katsellen romanttisia hattaroita

Minun elämäni on
tyhjä musta ruutu
ennen lopputekstejä.

2. Hukuin sinun sinisiin silmiisi
valkoisella kankaalla
Takerruin sinun kiharaisiin hiuksiisi
öisessä unessa.

Sinä et ole
minä en ole
olemassa.


- N.S. 29.12.2017

255.

Me olimme niin kauan nukuksissa

Katsoimme unen valkeaa silkkiä,
uinuimme kudotussa kehdossa

Unohdimme itsemme,
unohdimme toisemme,
jäimme historian kadonneille sivuille,

En edes haluaisi tulla muistetuksi.


- N.S. 2018

1. syyskuuta 2017

254.

Yliopistomeininki vituttaa,
akateeminen pakkolaitos, työleiri,
tee tämä tee tuo,
lue ops, pidä tunti, tee tutkimus, pääse läpi,
opi.
Opi?
Että tenteissä pitää jauhaa paskaa?
Että bulimiaoppiminen kannattaa?
Että olen vain massaa opiskelijanumerolla varustettuna?


Teoriassa vapaa, käytännössä vanki,
teorian vanki, käytännön nolla,
täällä on niin helvetin hyvä olla!


- Nina Stine 2.9.2015

253.

Ilma on myrkkyä ympärilläni.
kurkkuani kuristaa.

Räpiköin hiekoitetulla asfaltilla,
uin kaduttavien muistojeni virrassa,
Hukun jokaisella hengenvedolla.

Negatiivisuuden sumupeitto takertuu päälleni,
mustia ajatuksia,
musta olla.

Kipinätkin sammuvat 
   hapettomassa tilassa.


- Nina Stine 30.1.2017

252. #Existential crisis

Joskus sitä yrittää elää (harvoin).
Ja silloinkaan ei tiedosta elävänsä.

Lähes itkettää, kun tunnustan,
että siitä on yli vuosi, kun
tiedostin
että tiedostin
olevani olemassa.

Minusta on tullut samanlainen tyhjäpää kuin teistä kaikista muista.

Maailma on yhtäkkiä niin kovin omituinen paikka.


Mutta nyt uskoisin,
että olen vihdoinkin
Hereillä.


- Nina Stine 26.6.2017
Inspiraatio: tiededokumentti: aivot (suosittelen)

251. En ole kirjoittanut kuukausiin

En ole kirjoittanut kuukausiin. 

Tuntuu kuin 
kulkisin laput silmilläni,
tulpat korvillani.

Nykymaailma on niin täynnä melua,
ettei kuule ajatuksiaan.
Niin täynnä kuvia, valoja, värejä,
ettei näe itseään.

Tuntuu kuin
minua aivopestäisiin vessaharjalla.


- Nina Stine 26.6.2017


Blogipäivitys:

Siis voi hyvänen aika! Ei ole voinut kulua vuotta siitä kun viimeksi tänne kirjoittelin... Huhhuh. No, runoja tulee kirjoitettua hyvin harvakseltaan, tämän vuoden aikana on syntynyt ehkä 10. Yliopisto-opiskelu vaatii veronsa, tai sitten runoilu on muuten vain omalla kohdallani taakse jäänyt elämäntapa... Jos sama trendi jatkuu, blogini seuraaminen vaatii vieläkin vähemmän vaivaa. Yritän toisinaan muistaa yrittää.

7. heinäkuuta 2016

250.

Karmivia väreitä hiipii selkärankaa pitkin:
Yksinäisyys peilinkirkkaalla lasilattialla.


- Nina Stine 2.5.2016

6. heinäkuuta 2016

249. . .. . .

Raajat roikkuvat voimattomina,
hyppäsin myöhässä bussin kyytiin;
jalat haparoivat tyhjää.

Perse jäässä,
kädet kohmeessa,
ajatus nykii.
.
..

.


.


- N.S. 26.4.2016.
Kuinka monta runoa voi kirjottaa siitä, että mieli on onttona? Valitse oma suosikkisi :D.

248.

1. Kärpäsiä mahassa,
luunappi palleaan.

2. Raja pitää vetää sinne,
missä toisen itse-epäily loppuu.

3. Naapurisotaa,
oma nurmikko omalla puolella.

4. Ilmiriita,
pääni sisällä.

5. Kaikki on päin persettä.


- N.S. 26.4.2016

247.

Laiska,
Sitäkö minä olen?

Tyhmä,
Sitäkö minä olen?

Arvoton,
Sitäkö minä olen?


Epävarma,
Sitä minä olen.


- N.S. 26.4.2016.

246. Sumupilvi

Koirankakkaa nurmikolla,
voin pahoin,
paskaa suussa,
mieli jäätyy.

Kaikki elää ja liikkuu,
mutta minä olen sumupilvi,
autot ajavat lävitseni.
Olen kosteaa massaa,
heikkorajainen patsas.


- N.S. 26.4.2016

245. Ajatukset ryömivät

Aivot ovat lätäkkönä
kallon pohjalla.
Tahmeaa massaa,
jossa ajatukset ryömivät,
kunnes lässähtävät.

Mieleni on sumun peitossa,
se värisee, muttei liiku.

Kello tikittää,
vaikka sekuntiviisari on jähmettynyt.

Onko aika vain minun päässäni?


- N.S. 26.4.2016
True story: meillä on kello, joka toimii hyvin ja näyttää oikeaa aikaa, mutta sekunttiviisari tikittää paikallaan.

244.

Massatuho,
natsikortti,
natsin kortti?
Ässä hihassa,
pakolaiset pihassa,
Joukkohauta,
jumalauta!
- Perkeleet niin lentelee,
kuin sielut kohti kuollutta taivasta.


Jumalanpilkka!
Jalkapuu!


- N.S. 4.10.2016
Paljon omituisia runoja, joissa ei selkeätä ideaa, mutta jonkinlainen teema kuitenkin.

243.

Pusikossa, heinikossa,
pulsu-oksa,
siellä nuokkuu,
sata keikkuu,
pullorievut kainalossa.

- N.S. 4.10.2016

242.

Salamia, salamia,
syöksähtelee maahan,
salamoita, salamoita,
suusta alas.

- N.S. 4.10.2015

241. Laiska runo-bloggaaja (blogi-päivitys)

Heips!

Näköjään on ehtinyt hurahtaa puoli vuotta viimeisimmästä päivityksestä. Runoja olen kyllä jonkin verran kirjoitellut, vaikkakin paljon vähemmän kuin ennen. Olen edelleen hengissä enkä lupaa zempata jatkossakaan eli postauksia tulee varmasti harvakseltaan. Vaikkakin olisihan se kiva muutaman kuukauden välein yrittää tätä blogia päivittää. Aika menee nykyään harmittavan nopeasti ja kiirettä pitää. Kiva jos edelleenkin lueskelette ja kommentoitte, nyt ei ainakaan tarvitse nähdä paljoa vaivaa pysyäkseen perässä :D.

- Nina Stine 6.7.2016

11. marraskuuta 2015

240.

Minä olen yksi vitun tyhmä pasifisti,
sinisilmäinen suvakki,
isänmaanpetturi,
heinähattu seinähullu,
alistuva tiskirätti.


Olen tekopyhä moralisti.



- Nina Stine 27.9.2015

239.

Minä maalaan irvikuvia,
inhorealismia naamakirjassa,
naama nurin, kepillä sohin,
koputan ikijäätä joka ei sula,
sydän on ahneuden perikuva. 


- Nina Stine 27.9.2015
Katsos, loppusointuja :D.

238. Elämää abstrakti-maassa

Opiskelu on taas teoreettista paskaa:
- Metakognitio
- Käsitteellinen muutos
- Trialogia.


Ei saa luoda mitään omaa,
pitää vaan toistaa, toistaa toistaa.
toistaa.
pöytätennistä,
tieto palaa sellaisenaan.

toistaa.


Hyötysuhde miinuksen puolella,
sanat kiertävät kaikuina ympyrää,
ne huutelevat ja uhoavat,
mutteivat kuulu mihinkään.


Raapustelen zombina paperille:

mielekäs oppiminen, scaffolding, infrastruktuuri,
tavoiteorientaatio,
VOLITIONAALINEN KONTROLLI!


Heitän kynän seinään,
kipinät lentelevät,
lähden, mutta sanat jäävät taakse
kympin esseeseen lepäämään.

- Nina Stine 14.10.2015
(Tieto- ja viestintäteknologian tentistäni yliopistossa)

27. syyskuuta 2015

237.

Polttosurma.
Kellertävät kielet nuoleskelevat ihoa,
Katosta riippuu empatia.

Paloittelusurma.
Terät viiltävät sydäntä kuiviin,
Maassa vuotaa epäitsekkyys.

Veljessota.
Sanat sinkoilevat, teot räjähtelevät,
Valtaistuimella johtaa suuri ja mahtava Minä.


- Nina Stine 27.9.2015

236.

1. Elämä,
kuin unta,
kuin pumpulipilviä auringonlaskun aikaan,
kuin appelsiinin neonoranssi kuori, joka tihkuu mehua,
kuin pisaroita märällä iholla,
kuin hiekkapaperia.




2. Elämä kuin hiekkapaperia.


- Nina Stine 22.9.2015
Kokeiluja.

235. Kun sanat loppuvat

Koira jahtaa häntäänsä,
Alku on loppu,
ja loppu on
.

Sanapalat
syöty.


Hännästä kiinni



- Nina Stine 22.9.2015
Luin opasta runojen tulkinnasta (Lentävä hevonen) ja kirjoittelin siinä sivussa tällasen.

2. elokuuta 2015

234.

Muistoni ovat enää lasipalloja,
säröisiä kupuja,
täynnä lumisadetta.

Hymyilen haikeasti,
en erota kasvojasi.


Jääkää hyvästi,
ystäväni.


- Nina Stine 28.6.2015.
Haikeita tunnelmia.

233. Osa 1: Kirjoittamista

1. Heijastuksia,
elämänvarjoja Platonin teorioista,
kuluneita, käytettyjä sanoja,
Mutta hiljaisuus ei näy paperilla.

Sillä äänet päässäni tarinoivat,
jauhavat tekstiä kuin purkkaa,
puhaltavat kuplia.


2. Minuun niin koskee,
tämä puheen kyllästämä hiljaisuus,
ihmisten täyttämä yksinäisyys.


3. Ajatukset vuotavat viimeiselle paperille;
nyt sekin on tyhjää täynnä.


- Nina Stine 8.12.2014
233: Kahteen runoon jaettu alun perin kolmen sivun litannia mielessä pyörivistä ajatuksista.

233. Osa 2: Tuskailua

4. Elämän kasvatti, iloon turta,
Mitä tehdä, minne mennä?
Kun on aikaan kahlittuna,
nykyhetkeen vangittuna.

5. Toimettomuus,
tässä tehokkuuden ristiaallokossa,
rämä pyörä keikkuu,
kuin rattijuopon ohjauksessa.



6. MUTTA MITÄ HYÖTYÄ SIITÄ OLISI?!

               Mitä hyötyä?

                                        Mitä hyötyä?



Mitä hyötyä on tyhjästä tai täytetystä ajasta?
Johtamattomasta armeijasta joka lyö korttia kuin pitkästynyt susilauma?
Tai silitetyistä puvuista, jotka eivät nuku?

7. Turhaa,
Oi,
niin turhaa.
Kaikki.


- Nina Stine 8.12.2014
Ajatuksia ajasta, tehokkuudesta ja turhuudesta.

232. Tositarinoita

Kurdilaiset tarjoavat kyytejä kotiin.
Minä otin yhden.
Hän katsoi silmiini kun kudoin villasukkaa,
enkä antanut mitään anteeksi.

Sillä anteeksiannettavaa ei ollut.

Tartuit käteeni ja talutit autoosi,
pysäkillä hymyilit,
vaikka näimme viimeisen kerran.


- Nina Stine 28.6.2015
Otteita omasta elämästä, minkä kautta inhimillisiä pohdintoja maahanmuuttopolitiikasta.