369.

 

1. Tunsin kietoutuvani lämpöösi. Uppouduin käsiin, jotka kiedoit ympärilleni. Painoin pääni rintaasi ja
unohdin itseni.

Hengitin.
Hengitit.

Silitit.
Rutistin.

Imin sisääni tuoksuasi
ja tunsin villakangastakkisi ihoani vasten.

 

Sanattomia hetkiä on hankala kuvailla;

ajan pysähtymistä paikalleen,

silmät eivät voi sännätä riviltä toiselle.

--

2. Mietin, tarkoititko sillä jotakin. Kun vieritit kättäsi selkääni pitkin.
Pidit sylissä pitkään etkä päästänyt irti.
Kuin emme olisi olleet vain kaksi vierasta parkkipaikalla.
Kuin olisit tuntenut jotakin;
tuntenut minut.

Minä vain tarrasin sinuun kiinni kuin viimeiseen oljenkorteen.

Kunnes hautasin epätoivon sisälleni.
Järjestelin kasvoni normaaleiksi, yhdentekeviksi.

Kun viimein hellitit otettasi,
olin jo kaukana kävelemässä pois.

 

- N. S. 13.11.2021

368. Fanfaari idiotismille (rakkaus)

Seuraan piparkakun murusia metsätietä pitkin,
ahnehdin karkkeja silmät sidottuina,
hapuilen suklaasuihkulähdettä kielelläni.


Käsi liukuu selkää pitkin,
sormet sivelevät niskaa,
huulet tuskin koskevat kaulaa.

Värisen.


Kävelen omin jaloin kidutettavaksi
"ei tässä mitään hätää",
uskottelen itselleni tukahduttaessani yhä useamman aistin.

Pian tunnen jo terän ihollani,
pistävän paniikin rinnassani
ja silti
olen se
joka ottaa viimeisen askeleen.

P
  u
     t
       o
          a
             n


- N. S. 9.9.2019

367.

Voi rakas,
sinä painat kuin norsu minun käsivarsillani,
Etkö voisi
    kävellä itse

        edes vähän matkaa?

*TÖMPS*

Minä yritän työntää satoja kiloja eteenpäin,
samalla kun sinun ahterisi     laahaa         maata.


- N.S. 25.8.2019

366.

Sateenkaaren värit hehkuvat Turun kaduilla.
pienet ihmiset sulautuvat massaan.


Ehkä tuntemattomat eivät olekaan ihmisiä kuten minä.
Miten tämän massan keskeltä löytää kaltaisensa?
Nyt tuntuu ettei kyse ole vain motivaation puutteesta...


-  N. S. 25.8.2019
(10 min runoutta)

365.

Höyhenet leijailevat ilmassa.
Tyyny ja peitot ovat repaleina.

Piirrän yhä ohenevaa elämänviivaa.
    kynästä on muste lopussa.


- N. S. 24.8.2019
(10 min runoutta)

364.

Lattialaudat allani muistuttavat riippusiltaa,
Ahdistus iskee heti silmien auetessa,
Kädet harovat tyhjää ilmaa.

Huolella rakennetut korttitalot
        kaatuvat huokaisustakin,
Rauhassa lepäävät seinät
        mädäntyvät ajan saatossa sisältä.

Kotini:
rakoileva lattia,
mädäntyneet seinät,
Ahdistuksen katto romahtaa niskaan.

Pölyiset ikkunat eivät näytä huomista.


- N. S. 21.8.2019
(10 min runoutta)

363. Censor this

1. Kaipaan sinua,
hentoa silitystä ihollani,
hengitystä korvallani,
lämpöä vierelläni.


2. Tarvitsen KILOMETRIN tilaa ympärilleni,
EN koskisi sinuun pitkällä seipäälläkään,
mieluummin TUKEHDUN kuin hengitän samaa huoneilmaa kanssasi.


3. Tule lähemmäs,
kiedo tiukasti syliisi,
paina pääsi olalleni,
purista käteni käteesi.


4. Lähtisit jo pois,
jätä lyhyt kirje ja katoa,
jotta voin viimein itkeä perääsi,
ja lopulta sulkea sinut muistojeni arkkuun.


- N. S. 9.8.2019

362.

1. 
Ruusujen terälehdet kuihtuvat ympärilläni,
olen tyhjä taivas vailla yhtään pilvenhattaraa,
öinen avaruus ilman tähtien tai kuun loistetta.

2.
Mielikuvituksensa kanssa ei tarvitse koskaan olla yksin,
pääni on täynnä huonoja ystäviä,
joille on joskus annettava puheenvuoro.

Korvatulpat vain voimistavat
    epätoivoista monologia itseni kanssa,
heijaan sohvalla halaten pehmonallea,

    mene pois,
        mene pois,
            mene pois.

On turha juosta karkuun ahdistavia ajatuksia,
koska kellon lyödessä kaksitoista,
kuitenkin lamaannun ja kuuntelen.


- N. S. 13.8.2019
(10 min runoutta)

361.

Virus raatelee ihmiskuntaa riekaleiksi,
tulee lama,
mutta kukaan ei oikein välitä.

Ovatko ihmishenget lopulta tärkeintä,
mitä meillä on?
Vain jos kyse on omistamme.


- N. S. 15.3.2020

360.

Ikävöin sinua.


Ikävä sinä.



- N. S. 29.12.2019

359.

1.
Kirjoitan niistä tummista hahmoista,
jotka säntäilevät kuin sammuneet hattivatit sähkön perässä.


2.
Haluaisin pelastaa jokaisen eksyneen lapsen;
paloitella kaiken maailman tiedon kauniiseen pakettiin,
ja sujauttaa paikalleen pieneen mieleen.


3.
Voi kun minulla olisikin kaikki maailman aika käsissäni.
Voisin tuhansin verroin päivitellä,
miten en koskaan ehdi mitään.
Miten en koskaan riitä.


- N. S. 29.12.2019

358.

En ymmärrä miten ihmiset pysyvät jaloillaan.

Mieleni on rikki koska murehdin liikaa tosiasioita.

Pitäisi juosta putkinäöllä päivät läpi,
tai hapuilla hitaasti silmät kiinni,
sulkea korvansa,
tutkailla vain omia sormiansa.

Olen jumissa tässä harmaassa kuplassa,
kalman kalpeana, onttona kehona,
kuollut, kuolleempi,
kuollein.


- N. S. 20.10.2020
(loppu Mokoman biisistä)

357.

Pelottaa olla yksin ajatusteni kanssa,
Silloin ne karkaavat ja
        jäävät jumiin onkaloihin.


- N. S. 20.10.2020 

356.

Kun on paha olla.

Piiloutuu valtavan työkasan alle,
se ei lopu,
Murskaantuu.

Luut tohjona, aivot sohjona,
palanut tuhkakasaksi.

Feeniksin sijaan nousee kuin krapulainen zombi,
joka pudottelee raajojaan pitkin matkaa.


- N. S. 20.10.2020

355. Aseksuaali avautuu seksistä

Vihaan sitä.
En saa henkeä suusta.
Keuhkoni täyttyvät tyhjiöllä.
Haukon turhaan hapetonta huonetta.


Seksi tuntuu kuin tunkisit etusormeasi
toistuvasti suuhuni.
Haluan purra.

Olen kuin keskiöinen konttisatama,
senkin nekrofiili.

Voihkin ja huohotan,
pyörittelen silmiäni kun nojaan olkaasi vasten.
Oih, mmm, ahh,
anna mun kaikki kestää.

Lopulta roiskaiset eritteesi siivottavakseni.
Niele itse,
Saatana.


- N. S. 23.7.2020
(huom. jokainen aseksuaali on yksilö ja yksilönkin tuntemukset voivat vaihdella tilanteesta toiseen. tämä runo on sanataidetta, ei faktuaalinen lähde.)

354. Synttärirunoja Sepolle

Sovin yhden kaverin, "Sepon", kanssa, että kirjoitan hänelle synttärilahjaksi runon. Tässä erinäisiä tuloksia.

Synttäriruno Sepolle?

Hupparikasa ja ruskeat silmät,
naurahditko itseäsi vai minua?
Ehkä olen tulkinnut sinut väärin.
Alan katua tekojani.

Viattomuutesi rapisee lattialle kuin
lohkeileva maali rymisee seiniltä alas.

Sidoin hiuksesi sadalle rusetille,
pöyhistelet kuin piiloaggressiivinen puudeli peilinsä edessä.

Olenkohan sittenkin käsittänyt sinut väärin?
Kadun kaikkia sanojani.

Runoissa olen rehellisempi itselleni kuin
koskaan muuten.
Niin että kehtaan epäillä sinua,
hymyä naurua rusetteja vedän häpykarvoistasi.

Siinä sinulle synttäriruno perkele!


- N. S. 18.6.2020

Synttäriruno Sepolle, yritys 235: Simple plan

Owl city shines in the skyline,
you can just make out The queen bathing in the Drowning pool.
Nothing more,
nothing less.
My dear addiction is to see
Johnny Cash In flames,
It would be A day to remember,
I'd Swallow the sun.


- N. S. 18.6.2020 (tehty shufflella soittolistassa ja soveltamalla)


Synttäriruno Sepolle, yritys 378

Tässä kaikki
sanani, jotka selvisivät sensuurista:

"kanssasi puistossa"
"hymyä, naurua"
"hupparikasa
syvän ruskeilla silmillä"

"Johnny Cash palaa ilmiliekeissä."

Roskakorini on täynnä paperisilppua.


- N. S. 18.6.2020


Sepon synttärihaiku, yritys 3

Aurinkovuosi,
vanhuus painaa kumaraan,
lähemmäs maata.


- N. S. 26.6.2020


Sepon synttäriruno, yritys ???

Yritin kirjoittaa sinulle haikun,
epäonnistuin kolme kertaa,
luovutin.

Yritin kirjoittaa sinulle tankan,
epäonnistuin viisi kertaa,
tuskastuin.

Tilausrunot voivat painua vittuun.


- N. S. 26.6.2020

353.

Syviä viiltoja otsalohkoon,
Aivojen kuutiointi,
Puristan mehut pois,
Rutistan sormien välistä.

Poltan nuotion ytimessä,
Hiillostan kunnes jäljellä on vain harmaata tuhkaa.
Levitän kaiken lattialle.
Raapustan tikulla hymyilevät kasvot.

Teeskentelyä.


- N. S. 30.5.2020

352

Puiden oksat tärisevät tuulessa,
viima puhaltaa ja kohisee hiirenkorvissa,
Aurinko painuu aloittamaan uutta päivää
    toisaalle.

Minun ihoni värisee yksinäisyydessä.
Kuinka molekyylien täyttämä maapallo voi tuntua niin tyhjältä?

Vesihöyryä purkautuu ulos keuhkoistani.
Rummutan pöytää,
    sade kattoa vasten.


- N. S. 17.5.2020

351

Sukkamehutehdas,
korvamatojen kasvattamo,
elohiirien juoksurata,
kananlihavarras,

kännikala kuivalla maalla.


- N. S. 26.5.2020

350.

Itsetuntoni on rakennettu paperinohuesta lasista.
Se huutaa haurauttaan
tanssiessaan nuoralla täällä 300 metrin korkeudessa.


Sinun kuiskauksesi on kuin pyörremyrsky,
se riepottelee sisintäni hirmutuulessa.
Hiljaisuutesi on kuin maanjäristys,
joka värisyttää koko maailmaani.
Räjähdän odotuksesta.


Ethän särje minua?



- N. S. 7.5.2022

349. Epäily

Suurimmankin ilon keskellä mieleeni hiipii epävarmuus;
Mitä jos olenkin yksin onneni kanssa?

Mitä jos inhoat minua?


Minä en ole minkään arvoinen.
Olen huono.
Olen riittämätön.

Miten harhautinkin itseni edes hetkeksi uskomaan,
        että kaltaisesi voisi pitää minusta.



"Mä rakastan sua"
- Älä vittu selitä!



- N. S. 4.5.2022

348.

Miksi vitussa te olette kädet korvilla siellä norsunluutorneissanne?

HUUDAN

Katso! Minä olen TÄÄLLÄ!!

Miksi sinä et vastaa.
Paskon ovellesi ja tuhrin kirkkoveneitä seiniisi.

HUOMIOTA!

Mikset huomaa minua?

Vain pelkurit lukittautuvat linnoituksiinsa.

- N. S. 31.12.2021

347. #olkinuketettu

1. Minä olen radikaalifeministitelaketjulesbo,
me too,
köytän itseni kettingillä kiinni lehmiin lampaisiin ja hevosiin,
pakkosyötän vegaaniruokaa lapsillesi.

2. Te kaikki miehet olette paskoja pelkureita,
jyrään panssarivaunullani jokaisen, joka vilkaiseekin tissejäni,
joita esittelen toinen toistaan syvemmillä kaula-aukoilla.


- N. S. 19.7.2021.
Joskus keskustelut ovat yllättävän inspiroivia. 

346.

Miksi järkevät ihmiset ovat niitä,
jotka ottavat opikseen typeristä keskusteluista?

- N. S. 19.7.2021

345. Valkoisen cis-heteromiehen ahdinko

Tasa-arvosta huutelu on turhaa!

Olkoon, mitä tykkäävät.

Mutta tuo ylenpalttinen homorummutus hiiteen minun televisiostani.
ja minihameita käyttävät nuoret naiset kerjäävät vain hankaluuksia.
(vanhat miehet oikeustuomioita.)

- N. S. 19.7.2021

344.

Nykyään lienee turhaa opettaa,
miten käydä älykästä keskustelua.
Sen sijaan tulisi harjoitella,
miten käsitellä tyhjästä triggeröityviä idiootteja. 

- N. S. 19.7.2021

343. Haistakaa paska?

Syvä turhautuneisuus,
näihin helvetillisiin viikonloppuihin,
aikaan, joka turvallisen arjen jälkeen,
saapuu aina vain uudelleen.

- N. S. 30.9.2011
Kohtuukäyttäjien (?) lapsi 16-vuotiaana pohdiskeli. Nykyisenä ammattikasvattajana pisti miettimään.

342.

Kuoleman kuiskaus korvissani
kertoo eletystä elämästä.
Hiljaisuus kaikuu niin kauniina,
ja pimeys tavoittaa eksynyttä sielua.

Yksinäisyys,
pimeys,
hiljaisuus,

Voiko enää muuta toivoa.


- N. S. 9.8.2011

341.

Sitä vain alkaa pelätä,
ettei ole olemassa,
ja sen jälkeen,
että onkin.

- 31.7.2011

340.

Arkistojen kätköistä kevennykseksi ei-niin-vakava runo, jossa poikkeuksellisesti loppusointuja:

Kerronpa pienen tarinan,
huoneesta suuren majakan,
joka oli koti Jumalan.

Jumala siellä mietiskeli,
ihan rauhassa eleli,
mutta pulma oli suuri hällä;
mitä tehdä elämällä?

Viisas piispa kerran kertoi:
piti tehdä jotain, minkä hyvin taitoi.
Jumalaa oli aina elektroniikka kiinnostanut kovasti,
sen tiesi pikkukylänkin rovasti.

Niinpä Jumala tovin pohti,
oikein kuulostella koetti:
"Jumala suuri laupias,
elektroniikkakauppias."

Hän hymyili leveästi,
ja pankkiin asteli keveästi.
Enää kaihersi pieni kysymys:
Mistä kaupalle nimi - elektroniikan ylistys?

Sen pitää olla jotain suurta,
mahtipontista!
Sitten Jumala sai ajatuksen,
keksi viimein vastauksen.

Niin syntyi kauppa vailla vertaa:
Gigantti
- se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa.


- 7.7.2011
En tiedä sainko jonkun haasteen keksiä runo Gigantista tai sen iskulauseesta. Ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä :D. Huvitti lukea, (vaikkei kovin hieno olekaan), niin jaoin tännekin. 

339. Vanhoja runoja 3

Vanhojen vihkojen pläräämistä edelleen.

11. Kirjoittaminen tyhjästä

Ei ole mitään sanottavaa maailmalle,
eikä sen väliä,
ei kukaan kuitenkaan kuuntele.

Istun huoneessani kirjoittamassa,
odottamassa ihmettä.

Radiosta kuuluu paskaa musiikkia,
kanavaa ei jaksa vaihtaa.

Läksyt odottavat tekijäänsä,
artikkelit lukijaansa,
ruoka syöjäänsä;
elämä eläjäänsä.

- 21.4.2011

12. Mutta miksi?

Miksi sadepisarat hyväilevät ihoani,
mutta talven pakkanen satuttaa?
Miksi tuuli ulvoo korvaani,
mutta auringonsäteet pysyvät vaiti?

Miksi ikuinen onni ei tavoita elävää elämää,
mutta suru löytää aina luo.

- 25.9.2011

13. Viimeinen muutos

Ei ollut kuunaan nähty
moista toista,
keljua kiduttajaa,
ahnetta anastajaa.

Ensin iski viikate viljoihin,
sitten viattomiin varpusiin,
lopuksi kurkkuihin kiinni.

Jäljelle jäi vain verivana,
ja harmaa planeetta.

- 22.5.2011

14.

Hengähdän keskellä ajatusten merta,
katselen kun säkeet matkustavat aallonharjalla,
kuiskivat vihjeitä kuvitellusta totuudesta.
Tuijotan sinisiä sanoja,
täynnä melankoliaa
ja avunhuutoja.

- 29.6.2011

15.

Miksi pelätä elämän loppua,
tai kuolemaa?
Mistä löytää elämään lohtua,
mistä edes
hetkellistä iloa?

- 9.8.2011
Nina Stine - masentavia runoja jo vuodesta 2011!

16. Kylmä sydän

Lehtien mukana pudonnut elämäni,
talvella jäätynyt,
ikiroudassa palellut,
sulavan lumen mukana lipunut,
kaiken nähnyt, kaiken kuullut,
vaan ei mitään,
koskaan tuntenut.

- 11.9.2011

338 Hyvin vanhoja runoja 2

Lisää arkistojen kätköistä kalastettuja runoja, joissa jo vähän kehitystä tapahtunut verrattuna 333 runoihin.

5.
Katson ulos ikkunasta,
näen vain valot,
punainen,
en saa liikkua,
maailma pakottaa odottamaan
liikaa.
Odottavan aika on pitkä,
kuin kulkisi lähellä valonnopeutta.

- 25.8.2010
(alle 5 min harjoitus)

6.
Mieleni imuroi pahoja sanoja ympäriltäni.
Olen hento, pieni ja huomaamaton.

Itken kaikki syytöksesi ulos,
jättäen pienet piikit muistuttamaan virheistäni.

Olen täynnä liimaa ja teippiä,
säröjä syntyy turhan helposti -
aina uuteen paikkaan. 

Minäkin olen heikko.

Voisin sanoa,
että olen vain ihminen,
mutta en täysin tiedä, mitä se tarkoittaa.

- 24.10.2010

7. 
Elämä valuu hiuksina alas
kaiken turhan keskelle,
jossa ilotulitukset juhlistavat
uuden murhaajan voittoa.

Taivaalla kuu kertoo
kaiken tasapainosta,
johon aina pyrkii,
Mutta elämä vain liitää
tuulen mukana
toiseen suuntaan.

- 3.2.2011

8.
Voiko elää
täysin kuolleena?

- 10.2.2011

9.
Taulut tuijottavat minua;
jokin on muuttunut.

Katkaisija räpsyy,
valot ovat päällä,
pois,
päällä,
pois.

- 10.2.2011

10. Vapaa

Pyydystää kielellä lumihiutaleita,
sivelee pieniä nuppuja kämmenellä,
nuuskii uuden alun tuoksua,
ja tuntee olevansa vapaa.

Tanssii kukkaniityllä,
tekee seppeleen ja antaa auringon paistaa,
aika vain hidastuu hidastumistaan.
Tuuli heittelee ruseteilla sidottuja hiuksia,
hameen helma keinahtelee;
Rakastaa, rakastaa, rakastaa,
ja tuntee olevansa vapaa.

- 7.4.2011

337.

Käytä päätäsi.
Mutta älä vain erehdy ajattelemaan.

- N. S. 24.11.2011

336. vanha novelli (?)

Olihan se kaunis päivä, en minä sitä lähde kieltämään. Hieman rasittava vain. Se oli oikeastaan niitä aikoja, jolloin olin vielä kehittymätön - en läheskään valmis. Tosin tämä kuvaus sopii kaikkiin päiviini eilisestä tai ainakin edellispäivästä taaksepäin.

En oikeastaan missään vaiheessa huomannut muutoksen tapahtumista. Hiukseni menivät takkuun. Pöly kertyi liian nopeasti hyllyille. Töitä kertyi eteeni kuin tyhjästä.
Aivan niin kuin aina ennenkin.

"3,45 euroa takaisin, ole hyvä."
"Kiitti", nyökkäsin ja tungin ajatuksissani rahat taskuuni.
Vai sanoinkohan minä mitään? Enkä tainnut edes ottaa ostoksia mukaan. Sinne jäivät, itkemään yksin rantakalliolle.

En tarkalleen muista, mitä ajattelin. Olin kai kuljeskellut harmaassa usvassa, yrittäen kieltää muilta olemassaoloni - kielsinhän minä sen itseltänikin.
Havahdun siihen, että kävelin rannalla. Tai ainakin kävelin silloin, noin sekunti sitten, kun aistini niin rekisteröivät. Istahdin alas.

Maailmaa ei voi saada kiinni, se ehtii aina ottaa uuden askeleen.

Siinä minä sitten olin. Elin eilisessä. Paiskasin kiivastuneena pienen kiven veteen. Vettä roiskui pisaroiksi poskilleni. Joku vielä tulisi ja saisi yhden niistä maailman miljardeista väärinkäsityksistä. Minä muka itkemässä, yksin, rantakalliolla.

- N. S. 7.5.2012
En ole ihan varma, jääkö tämä kesken vai mikä oli pointti. Mutta täällä blogissa nyt kuitenkin. 

335.

Me olemme mummoalkkareita lavuaarissa,
olemme kadonneita pieruja Saharassa,
- Me olemme Sakarin villapaitapeli.

- N. S. 4.1.2012
Kaverille kirjoitettu runo yhteisen hassuttelun merkeissä. (Sama, jonka kanssa aikoinaan sieniräppi on tehty).

334. Harmaa valssi

Samalla nimellä / samasta aiheesta kaksi eri versiota. Pick your favourite! 

1. 

Korvia hivelevä,
karhea kehtolaulu,
leijailee huoneeseen:
    Nuku, nuku, heikko mieli,
    astu harmaaseen valssiin,
    Uinu, uinu, sielu kurja,
    tanssi viimeinen tanssi.

- N. S. 2.12.2011

2.

Kylmää sotaa,
jäätyneitä kukkia,
huutoa, kirkumista ja itkua.

Tätähän me kaikki halusimme,
hetkiä,
jolloin voimme pysähtyä odottamaan
viisarin värähdystä,
hetkiä,
jolloin vaivumme tuskaisesta
painajaisestamme viimein hetkeksi uneen.

Ihmiset tappavat toisiaan säälistä,
kaikki tarvitsevat eutanasiaa,
onnekkaimmat onnistuvat itsemurhassa,
kurjimmat jäävät vaikeroimaan -
epäonnisimmat aivan yksin.

Kaduilla soivat synkät sävelet,
kaikuvat epätoivoa tahdittaen,
syleilevät kidutuksen uhreja,
liittäen onnellisimmat
mukaan ikuiseen kulkueeseen.

Soinnut tanssittavat kuolevaista,
korkeuksissa jo keinuvaa,
käsiin tarttuu harmaa valssi,
rähisten ilkeää nauruaan.

- N. S. 14.3.2012

333. Hyvin vanhoja runoja

Muutama runo ajalta, jolloin vasta aloittelin enemmän runoilua ja yritin kirjottaa biisejä / loppusointuja. Hupsua luettavaa.

1. En ole yksin / Sinä olet suru

Onko siinä mitään järkeä,
aina saan itkeä.
Yksin jään ja kyyneleet tulvivat,
pian taas hetkeksi loppuvat.
Mitä missä olenkin,
aina muistan sinut kuitenkin;
Sinä olet suru.

Olen täällä pohjalla,
hyvin kaukana piilossa.
Joko itselleni tikkaat heittäisin,
pois kuopastani pääsisin,
sotakirveet hautaisin,
Mutta sinä olet täällä,
Sinä olet suru.

- kevät 2009

2. Silmä välttää

Pitäisikö jo ymmärtää,
ei voi mitään estää,
tahrat paperin,
painetut kirjoihin,
vielä elää,
juonii, hengittää,
puukottaa selkää,
    ihminen.

- kevät 2009

3. Ja vain koska minä olen lapsi

Minulla on oikeus,
olla vahva,
asioista tietää.
Minulla on oikeus,
olla jotain,
miten voit kaiken minulta kieltää?
ja toivoni sammuttaa,
Ja vain,
koska minä olen lapsi.

- 2010

4.
Kaunis kavalkadi,
kyllä minäkin sinua itkisin,
    jos vain itkisin.

Oi, musta kavalkadi,
    kunpa itkisin.

- 14.5.2012

332. Masentuneita runoja

1.

Olen väsynyt elämään.
Joka päivä tuo tullessaan uusia velvollisuuksia.
Pelkkä hengissä pysyminen ja arjen pyörittäminen
        tuntuu suhteettoman suurelta ponnistelulta.
Mikään ilo ei ole vaivan arvoista.


Voisin vain maata tässä.
Antaa vuosien vieriä silmieni ohi.


Esitän jatkuvasti olevani elossa.

2.

Tuntuu, ettei maailmalla ole enää mitään annettavaa.
Se vain lypsää minusta mehuja,
juottaa kyltymättömään janoon.



- N. S. 15.6.2021

331.

Kapaloidumme massakulttuuriin,
arjen rutiineihin,
ihmissuhteisiin.
Olemme kuin olisimme.

Tietoisuus on kirous,
ihmekään että se yrittää hukuttautua,
hautautua mielen takanurkkaan.
Ja olla kuin ei olisikaan.

- N. S. 15.6.2021

330.

        Kun viimein sain silmäni auki,
        valot välkkyivät näkökentässä kuin tuikkivat tähdet.
        Värisin ilosta,
        hymyilin syvää tyytyväisyyttä, joka pulpahti ulos vatsanpohjasta asti.


Rakastuneet katselevat vain epäselviä kuvajaisia lähteen pinnassa,
heijastuksia,
hahmotelmia todellisista olennoista.

Joskus mietin keitä me oikeastaan olemme;

mitä oikein katselemme näiden hattaraisten linssiemme läpi?

Ketkä heittävät varjonsa luoliemme seiniin?

Oletko sinä jokin ikuinen ihminen
vai vain alati muuttuvaa atomimassaa,

laineita aivopoimujeni aalloilla?

- N. S. 18.5.2021

329.

Oksennus,
aiemmin kylmiä väreitä aiheuttanut silitys saa ihokarvani värähtelemään inhosta.

Halaat ja suljet syliin,
yskin ja kaon hapenpuutteen aiheuttamassa ahdistus-paniikissa,
korisen kuin vesikauhun kourissa.

Pitäisi.
Vittu kun pitäisi!


Pitäisi pitää niin vitusti mutta kun pidän vitusti siitä toisesta joka...

pitäisikin.


huokaus

- N. S. 3.5.2021

328.

Ahdistus.
Menetys.
Luopuminen.

Kurkkua kuristaa,
rintaa puristaa,
sattuu, koskee,
rutistaa.

Hengitys on pinnallista,
kuin kehoni itkisi äänettömiä kyyneleitä.

- Nina Stine 13.3.2021

327.

Jotkut tietyt nettisivut ja puolueet
vaikuttavat ihmiskunnan kaatopaikoilta,
joihin huuhtoutuu kaikki se saasta,
joka ei kelpaa mihinkään muualle.

Mitenkään nimiä mainitsematta.
Mutta persut.

- N. S. 27.2.2021

Any resemblance to actual persons, living or dead, or actual events is purely coincidental.

326.

1. Höyhenet ovat teräviä piikkejä

        kuin kalanruodot,

            jäävät kiinni kurkkuun

                kun yrittää niellä.

2. On raskasta pitää ihmisestä,

        Piste.

Vedä yli.

        joka ei...

pidä.

                                                                                            minusta

- N.S. 3.2.2021

325.

1. Epämiellyttävyyskynnyksen ylityttyä
sormet lennähtävät korville.

2. Sinä suollat koko maailman paskan minun niskaani.

- N. S. 25.11.2021

324.

I'm alright.

Yeah.
Right.

- N. S. 5.2.2021

323.

Minulla on painovoimayliherkkyys,
Seison päälläni hiidenkuopassa.

Terveen kulissit roikkuvat nastojen varassa.

- N. S. 28.6.2015
Muutamien vanhojen runojen päivittelyä blogiin.

322.

Viktoriaaninen kaksinaamaisuuden kuilu,
juodaan teetä kuin nääntynyt vettä.

Haistakaa paska, te koinsyömät lehmät,
jotka märehditte omia kunniatekojanne.

- N. S. 28.6.2020

321.

Kun kodista katoaa puolet,
paskan määrä pysyy vakiona.

hyvästi.


- N. S. 16.4.2018

320.

En nauti elämästä vaan kärsin siitä kuin sairaudesta,
Suoritan päiviä.


- N. S. 20.10.2020
Havaintoja, kun henkinen hyvinvointi ei ole huippuluokkaa.