280.

Olen rikkinäinen ihminen,
hartiani kannattelevat koko maailman painoa,
tiivistettynä tähän ymmärtämättömään mieleen.

Keho, joka hoipertelee vuodesta toiseen,
auringon kierroksia, tyhjyydessä kiitämistä,
Se ei ymmärrä,
se ei kestä,
se ei jaksa:

Miten ihmiset pystyvät ottamaan askeltakaan eteenpäin?
samalla kun sinä kuolet nälkään,
sirpaleet repivät vaatteesi,
ja itket taakse jäänyttä isääsi.

    Niin minäkin itken kyyneleitä,
jotka eivät auta ketään.


Kärsi, kuole,
Minä käännän kylkeä.


- N. S. 16.12.2018

279. Melankoliakuplassa

Melankoliakuplassa,
näkökenttä täyttyy kyynelistä.

Minä olen niin kovin pieni ihminen,
enkä ymmärrä tästä maailmasta mitään: 
En ymmärrä siitä,
kuinka kärsiviä autetaan,
kuinka lapsia kasvatetaan,
kuinka täytämme arkemme saippuaoopperalla
    hakien draamaa tähän olevinaan niin tylsään todellisuuteen

Jossa lapsia raiskataan,
viattomia kidutetaan,
linnut räpiköivät öljyssä,
ja addiktin vauva rääkyy yksin pinnasängyssä.

Sitä minä siis vain pohdin:
Kuinka maailma parannetaan?


- N. S. 3.12.2018
PS. Lintujen räpiköinti mahdollisesti lainattu hyvästä biisistä Vapaus johtaa kansaa (https://www.youtube.com/watch?v=nzsyktNu0l0)
Karsittu loppu:
(Minä pieni ihminen,
kasvottoman massan virrassa,
niistäen räkää paidalleni.)

278.

Ihminen on ihmiselle susi.
Ei.
Ihminen on ihmissusi,
joka täyden kuun aikaan -
vallan ja keinot saadessaan,
repii alemmat riekaleiksi,
     silmät sadismia ja itsekkyyttä kiiluen
Kiduttaa ja kivittää "vihollisen".


Mutta tiesitkö, että ihmissudetkin pelkäävät toisiaan,
joten ne vuorotellen todistelevat itseään toisilleen,
raiskaamalla viattomia lampaita.


- N. S. 20.11.2018
Elokuvan "The Killing Fields" inspiroimana.

277. 12 vuotta orjana

Jalat raahautuvat mudassa,
ruoska halkaisee ihon.
Ihmisiä voi kaupata,
myydä ja ostaa.

(Voi kun uskoisinin Jumalaan,
Helvettiin ja Saatanaan.)

Ihmismieli vain on sellainen,
etteivät edes plantaasinomistajat
           kärvenny omantunnontuskissaan.


Joskus toivon, 
että minut myytäisiin pois,
myytäisiin mustille,
(juutalaisille, homoille, orjille...).
Heillä minä raataisin aamusta iltaan,
illasta aamuun,
raataisin miljardi vuotta,
Kaikkien niiden edestä,
joiden kohtalot huuhtoituivat sadeveden mukana pois.


- N. S. 20.11.2018
Katsoinpa leffan 12 years a slave ja heräsi jonkun verran ajatuksia.

276.

1. Känniläisen korinaa,
tequila-shotteja.
Viina on pahasta,
onneksi kaljaa voi silti juoda.


Katumus. Kärsimys.
Sijaiskärsijät kärsät pitkinä,
Imemään kaiken syyllisyyden sinusta pois.


2. Kuolema on hiljainen hetki,
maassa mädäntyy ruumis,
sairaalassa makaa kuolaava vihannes.

Elämä on aina tuntunut kovin ohuelta,
mutta en koskaan ennen ymmärtänyt sen särkyvän viinilasin tavoin.


- N. S. 1.9.2017
Laitan osin erillisiä runoja samoihin postauksiin, kun on kirjotettu samana päivänä tai samasta teemasta. Backstory: mun isä löi päänsä kännissä niin pahasti, että meinasi henki mennä. Siispä ambulanssilla sairaalaan, kriittiseen tilaan ja leikkaukseen. Säilyi kuitenkin hengissä ja nyt taas entisellään. Isän isälle kävi muuten samoin, mutta tokalla kerralla ei enää selvinnyt hengissä. Joku vielä ihmettelee, miksi mä olen absolutisti...

Tässä vielä yks samassa hetkessä kirjotettu ja varsinaisesta tekstistä karsittu:
Varjot heittävät itsensä seinille,
ajatukset matelevat alinopeutta,
väsymys yllättää takeltelevan runoilijan.

275.

Miljoona kalaa ui parvessa paikallaan,
virtaa vastaan, jokipaimenen lampaat.
Mato tippuu syvänteelle kitumaan,
ahven auttaa, kunnes senkin niska katkaistaan.


- N.S. 10.8.2015
Kalastusreissulla vuosia sitten

274.

No one can save me,
Save us.
No one can catch me;
I'm free falling in a vacuum.
All alone,
Surrounded by nothingness.
All these empty people,
diving in their own dimensions.


- N.S. 4.1.2018
Jotain enkuks

273. Runojen kirjoittamisesta vol 2

1. Aloittaminen on kaikkein vaikeinta.

...

Toiseksi vaikeinta on jatkaminen.

...

Mutta loppu tulee kuin itsestään.


- N. S. 1.9.2017


2. Runot syntyvät ajatustyhjiössä,
kun aivot eivät ole täynnä arkista ärsykevirtaa,
Sanat putkahtavat liukumaan lohkojen pinnoilla.

Ne hakevat itselleen kynän
tappelevat hetken ja kinastelevat -
kuka pääsee paperille, 
ja kenenkin viereen.


- N. S. 3.7.2018


3. Minä suollan paskaa paperille,
Yritän kadottaa itseni tästä todellisuudesta;
Olla vain säkeitä
pienessä runossa.


- N. S. 3.7.2018


4. Elämä on niin tavanomaista.
Maapallo kiertää samaa kehää.
Minä kierrän samaa pyörää.

Hieno kielikuva.
Siihen rimmaava loppusointu.

Ajattelemaan jättävä lopetus.



- N. S. 1.9.2017
Arkistojen kaivelua ja siten blogin päivittelyä. Tuntuu, että monista näistä puuttuu se jokin, mutta kai epätäydellisyydetkin saavat välillä nähdä päivänvaloa?

272.

Minua ahdistaa kaikki nämä ihmiset:
Jokainen vaatii, haluaa, pyytää.
Pitää nähdä, pitää tehdä, pitää olla.

Sosiaalisena konstruktiona ystävyys on täydellinen,
Kunnes introvertti hajoaa mielipahaan,
perfektionisti tuskastuu itseensä,
ja laiska istuu kaikkien päälle;
Siinä se makaa sohvalla,
   muut mukavasti pehmusteena.


- Nina Stine 3.7.2018

271.

Minä vuodan verenpunaa tälle valkoiselle paperille,
kuihdun kuiviin,
Itken mitättömiä sanoja,
ja ikuistan ne mieleni kirjaan.


- N. S. 12.6.2018

270.

Toivon, että ymmärtäisin itseäni paremmin.
Tunteeni juoksevat ympäriinsä
      vauhkoontuneena karjalaumana,
ryöppyävät laitojen yli,
tallaavat toisiansa.

Ne keinuttavat soutuvenettäni hirmumyrskyn aallokossa,
      Airot tippuvat,
      Pohja irtoaa.

Minä ajelehdin laudan palalla,
hädin tuskin enää pinnalla.


- N.S. 13.3.2018