50.

Kuin unen haparoivin askelin,

luon kaunista maailmaa,

oman elämäni puutarhaa,

johon sinä olet tervetullut,

kanssani tähtiin kurottelemaan. <3

- Nina Stine 13.3.2011

49. Turhaa turhautuneisuutta

Täällä minä tuskailen,

turhia tekstejä lukien,

turhaan yritän,

turhaan luovutan.

Mitä minä,

pieni lapsi,

turhuudesta merkitystä veistelen,

ymmärrystä yrittäen,

historiaan pyrkien?

Merkityshän on tulkintaa,

aika kuviteltu suure,

ymmärrys harhaa,

vajaina pysyvät aistit,

ja uupuvina huutavat resurssit,

kaiken tavoin, turhuuttaan.

Näin voi sitten aikanaan,

kaikki pieni, kaikki suuri,

vaipua mukanamme,

ikuiseen unholaan.

- Nina Stine 14.11.2011
alias Huokaus. Syvä Huokaus. Tässä tämmösiä ns. totuuksia käsiteltynä ja ahdettuna pieneen pakettiin. Kaikki on niin turhaa ja katoavaista.

48.

Minä olen laiva,

joka keinuu elämän aallokossa,

janoni ei juomalla kulu,

eikä vatsani tappamalla täyty.

Katselen kaukaiseen horisonttiin,

tietämättömyyden rajamaille,

näkymättömiin unelmiin.

- Nina Stine 14.11.2011
Olin kirjoittanut runoon sen olevan kesken, mutta jälkeenpäin katsoen se menee ihan hyvin näinkin, ehkä joskus jatkan... :) Runo lähinnä kuvaa omia olotiloja ja tunteita sekä yleistä ihmisen olemusta. Otsikko on hakusessa, joten ehdotuksia jostain sinne päinkin otetaan vastaan :D

47. Pieni ja viaton

Voi minua,

pientä lasta,

joka on liian nuori,

savun kiehkuroita nuolemaan,

ja vereeni myrkkyä johtamaan.

Olen kypsymätön raukka,

joka ei onneansa huuruista löydä,

ikuista rappiota sisälleen istuta.

Katselen vain vaieten sitä totuutta,

jonka vain aikuiset ymmärtävät.

Voi minua ressukkaa,

totuudesta tietämätöntä,

oikeasta onnesta nauttimatonta,

joka säälittävästi saa hymyn huulillensa,

pelkästä muumilimsasta.

- Nina Stine 28.11.2011
(älä lue, jos et ole vielä muodostanut tulkintaasi runosta tjms.) Runon aiheena jälleen kerran on päihteiden käyttö. Sen kirjoittaminen lähti ajatuksista: kuuluvatko päihteet aikuisuuteen ja onko ihminen todellakin kypsä vasta silloin, kun hän osaa käyttää kohtuudella esimerkiksi alkoholia? Mutta kuten mainittu, minähän olen näiden käsitysten mukaan todella lapsellisella tasolla, kuten runossa kuvaillaankin (en käytä päihteitä). Olisiko kuitenkin parempi painottaa aikuisuudessa muita ominaisuuksia: vastuun kantaminen itsestänsä ja muista, kelvollinen kansalainen yms.?

46.

Mikä minä olen määräämään,

tuomitsemaan taikka käskemään?

Voin vain todeta,

armoa anellessasi,

etten enää tee,

hiekkakakkuja kanssasi.

- Nina Stine 1.10.2011
<3

45. Aivokäyrien viidakossa

Rajoittuneita ovat ajatusten kadut,
muistikuoppien sisällöt maatuneet,
mutta mieleen jäävät kauniit sadut,
tästä hetkestä, ikuisuuteen.

- Nina Stine 23.9.2011
Alkaa jo tää lukio ja sen sanasto näkyä tuotannossakin... :D

44. Olematon runo olemisesta

Haluan niin kovasti olla jotakin, mitä en ole,

että olen jo se, mitä en ole,

mutta onhan mahdotonta olla jotakin, mitä ei ole,

ja olla olematta, mitä on.

Jos en ole, mitä olen,

olenko mitään, ollenkaan?

- Ainakin haluan olla jotakin, vaikka en ole,

joten olen se, mitä en ole.

Koska taaskaan en ole, mitä olen,

en ole mitään, ollenkaan.

Ja niin minä olen olematon,

ja voin hymyillä tyytyväisenä,

kun saan taas olla, jotakin.

- Nina Stine 16.9.2011
Tällaista pientä pohdintaa. Innoituksena taisi olla Seetherin biisi "Fake it". ...Tai sitten ei ollut, en muista :D Tiedän, että runo on sekava, mutta ehkä sen onkin tarkoitus olla :P.
Kaiken sekavuuden keskeltä voi kuitenkin huomata, että runo etenee aivan loogisesti, eikä sitä ole tehty vain sekoittamaan lukijan päätä.

43. Uusi alku

Näen verivanan hiipivän kättäni pitkin,

ja vajoan yhä syvemmälle punaiseen usvaan,

ulvoen sisäisen tuskani pois.

Elämäni henkäys,

lipuu aaltojen mukana,

ja minä roikun perässä,

kunnes nousen siivilleni,

pois,

kauas veriveljieni kirouksista,

kauas, vapauteen.

- Nina Stine 21.8.2011.
om. Pinja :) (vähän muokattuna)

42. Yksi runo kaikessa epätäydellisyydessään

Silloin kun minä olen joukossanne,

pelkään eniten, että minut huomataan ilman lupaani,

että joudun olemaan läsnä ja katsomaan silmiin.

Ja lähes joka kerta joudun tunnustamaan,

etten olekaan täydellinen.

Ja vaikka minä ja kaikki muutkin,

sen tiesimme,

me teeskentelimme, ettei sellaista ole olemassakaan,

epätäydellisyyttä.

- Nina Stine 31.7.2011
(Lisäilen tämmösiä vanhoja runoja, jotka ei oo ihan parhaimmasta päästä)

41. (yhden runon loppu)

On peräti ihme,

että olemme edes näennäisesti järjissämme,

vaikka itse ilkeyden ruumiillistuma,

on ikuinen elämänkumppanimme.

- Nina Stine 31.7.2011

40. Myrkkyä sielulleni

Miten minä vihaankaan sitä,

kun kaadat kurkustasi alas, tuota onnen juomaa,

kuinka yritätkään hukuttautua siihen,

kuinka naureskelet järjen äänelle,

jota lasi toisensa jälkeen,

hiljaa vaimennat.

Miten minä vihaankaan katsoa sinua,

joka olet jo poissa,

sitä toista ihmistä,

joka rakkaastani on tullut,

kun olet kaatanut kurkustasi alas tuota autuuden juomaa,

joka lasi toisensa jälkeen,

huuhtoo iloani pois.

Miten minä vihaankaan niitä tunteja,

jolloin kaikki on minun syytäni,

jolloin sinä voit tehdä mitä tahansa,

prosentuaalisessa syyntakeettomuudessasi,

jonka usvaisen todellisuuden läpi sinullekin paistaa,

ettet olekaan niin viaton,

kuin uskottelet olevasi.

Miten minä vihaankaan sitä hetkeä,

kun tajuntasi viimein nukahtaa,

ja minä revin tuon myrkyn kädestäsi,

paiskaan sen täysillä seinää vasten,

silmittömän raivon vallassa,

vailla mitään säälipisteitä,

ja itken itseni hiljaa uneen.

Miten minä vihaankaan sitä aamua,

kun herään varhain vierestäsi,

keräämään lattialta kaikki sirpaleet,

joiden mukana sydämeni on särkynyt,

olemattomiksi palasiksi pirstoutunut,

jokaikinen kerta,

aina yhä uudelleen.

- Nina Stine 18.9.2011.
Perustuu tositapahtumiin. Runon nimi on vielä vähän hakusessa, joten ehdotuksia otetaan vastaan. En tiedä pitääkö runon aihetta kauheesti selitellä, ainakin ite koen sen aika selvästi välittyvän... Tää ois nyt sitte semmonen runo, jossa on aidosti tunteita ja ajatuksia mukana ja monethan sanoo, et sen sit pitäis olla hyvä, ku se tulee "suoraan sydämestä." Toivottavasti ei oo ainakaan paljoo huonompi ku muut mun runot. Ite tykkäsin kirjottaa, työstää ja lukee :)

Täs runossa on siis kuvattu mun näkemystäni yleisestikin ongelmasta "minun ja sinun" kautta. En siis haluu osottaa tätä pelkästään just tietylle"sinulle", vaan ylipäänsä kaikille niille, jotka vois uhrata ajatuksenkin sille, miltä "minusta" tuntuu. Vihdoinki sain nää pitkään vaivanneet ajatukset paperille :)

39. Elämäni syksy

Sade keinuttaa puiden oksia,

lehdet noutavat daaminsa,

tanssahtelevat pisaroiden tahdissa,

Ja minä istun sisällä hymyillen,

tuijotan tähtiä ilman valokeilaa,

ja kuuntelen musiikkia vailla aplodeja;

Yksinäisen onni, ei rikkauksia kaipaa.

- Nina Stine 8.9.2011
Loppusoinnut tuli tonne ihan vahingossa O.o Ja tosiaan runo syntyi tänään kaatosateen aikaan. Tää on tällänen rento, hiljanen ja rauhallinen. Toivottavasti pidätte :)

38. Ikuisen onnen sivuhaaralla

Aina matkalla määränpäähän,

sen luonteella ei ole väliä,

kunhan on olemassa,

tarpeeksi kaukana,

mutta kuitenkin ajatusten ulottuvilla.

Toimettomuus,

tappaa vahvemmankin ihmisen,

ellei ihminen tapa sitä ensin.

- Nina Stine 7.8.2011
Tuleepas nyt lyhyitä runoja... Runo on yks mun elämäni suurimmista oivalluksista tällä hetkellä.

37.

Miksi sinä saat minut värähtämään,

häpeämään olemassaoloani,

katumaan tekojani,

joilla ei ollut sinulle,

tai kenellekkään muulle,

edes minulle,

juurikaan mitään merkitystä.

- Nina Stine 29.6.2011

36. Pettymys

Minä putoan liian korkealta,

ja liian kovaa,

eikä kukaan ole ottamassa kiinni,

sulkemassa lämpimään syliinsä.

- Nina Stine 31.7.2011
Tämä on oikeastaan vain runon loppu, mutta laitoin silti :)

35. Piruja seinillä, kissa pöydällä

Palkkamurhaajat!

huppupäiset paholaiset,

puukottavat selkään,

ja jättävät veret valumaan

kaverit.

Loiset!

rahaa syövät puutiaiset,

pitkien kynsien kasvattajat

ryöstäjät.

Moralistit!

lahopaiset ihmiset, hännänhuiput:

Suupaltti, räkänokka,

moittii ja nuhtelee,

mutta omaan nilkkaan,

osuukin pilkka

idiootit.

- Nina Stine 22.5.2011.

Tällainen pieni kokeilu taas toisella tyylillä... Lähinnä huvittavaksi ja sanoilla leikittelyksi tarkoitettu, vaikka ideakin on löydettävissä :) 

34. Pohdintoja: Elämän tarkoitus

Nykyään kaiketi elämän tarkoitus on syntyä, (lisääntyä) ja kuolla. Sitten kun tähän uskoo, voi elämästä olla ilo kadoksissa. Ihmiset ovatkin kautta aikojen yrittäneet täyttää tätä tyhjää tunnetta, joka tulee kaiken merkityksettömyydestä. Jotkut löytävät turvaa uskonnoista, kohtalosta, rajatiedosta tai turvautuvat muunlaiseen ylempään voimaan tai "tietoon". Esimerkiksi uskoo Jumalaan tai siihen, että ihmisellä olisi joku kummempikin merkitys maapallolla tai maailmankaikkeudessa. Joillekin parempi vaihtoehto on olla vain miettimättä asiaa.

Mielestäni kuitenkin nämä "elämän tarkoituksen" selittäjät, kuten uskonnot, ovat hyvä asia. Niiden avulla itse elämisestä tulee helpompaa, koska elämä on pyhä asia, eikä toisia tapeta tai loukata. Ei valheeseen uskominen ole väärin, jos siitä tulee parempi mieli, eikä siitä ole haittaa. Loppujen lopuksihan ei tällä tai millään muulla ole mitään väliä. Oman elämäni "tarkoitus" on nykyään vain elää. Sen yritän tehdä mahdollisimman mielekkäästi ja tuottaa samalla muille hyvää mieltä. Eihän silläkään mitään merkitystä ole jälkeenpäin, mutta tässä hetkessä se tuntuu parhaimmalta.

33. Omien ajatustensa orja

"Minä olen jumala!"

- Minä näen kaiken.

- Minä tiedän kaiken.

Sinä olet kurja ihminen!

ryvet maallisessa omaisuudessasi,

ja inhimillisissä piirteissäsi.

"Minä olen jumala"

- Minä näen kaikki virheesi.

- Minä tiedän, mitä sinun pitäisi tehdä,

                 ( - mikä on minulle parhaaksi.)

Sinä olet avuton lapsi!

hukut huonoihin geeneihisi,

ja toistat kammottavat rituaalisi,

sukupolvesta toiseen.

"Minä olen jumala"

- Minä näen pahan veren.

- Minä tiedän sen alkuperän.

"Minä olen jumala"

- Siksi olen arvoton saatana

Ja sinä olet arvokas,

kurja ihminen.


- Nina Stine 29.6.2011.
Pahoittelen heti aluksi, jos joku loukkaantuu tjms. uskonnollisista termeistä, mutta ne toimivat runossa vain vertauskuvallisina ja tuntuivat tuovan sopivaa voimakkuutta sanoihin. Runon idea paljastuu ehkä parhaiten suluissa olevasta säkeestä ja lopusta. Siihen on taas piilotettu paljon ihmeellisiä pohdintojani :D

32. Katsahdus Tulevaisuuteen

Kaikkialla huutaa tyhjyys:

Tuuli leijailee,

yksin.

Aurinko nousee,

yksin.

Sade itkee,

yksin.

Ja niin tyhjyyskin huutaa,

aivan yksin.


- Nina Stine 14.4.2011.
Haluaisin ehkä lopusta pysäyttävämmän. En ole varma, pitäisikö "aivan"-sana jättää pois... 

31. (ei runo) Elämäni varjopuoli, Sinä

Ihan sama, mitä sä selität,

en mä kuitenkaan kuuntele,

ja jos sä vahingossa oot oikeessa,

mä en halua sitä myöntää.

Kaikki sun sanat,

iskee kyykäärmeen polttavalla tavalla,

ja mä oon vaan puolustuskyvytön hiiri,

joka vikisee,

meidän yhteiskunnassa.

Ihan sama, mitä mä selitän,

et sä kuitenkaan kuuntele,

ja jos mä vahinfgossa oon oikeessa,

sä et halua sitä myöntää.

Sä voit huutaa ja raivota,

ja mä voin itkee,

mikään ei kuitenkaan muutu.

Sä voit jatkaa,

kuin mitään ei ois tapahtunu,

ja mä voin miettiä pari vuotta,

huutaa ja raivota

mun tyynylle,

ja sitte nähdä painajaisia susta.

Se kyykäärme vaanii mua aina,

ja iskee välillä,

kun sitä vähiten odottaa.

Mun vikiseminen, anelut,

vastaantaistelu ja pakeneminen,

vaan nostaa sen raivon liekkiä.

Mun ei oo mitään järkeä 

totella.

Eikä oo mitään järkeä

taistella vastaan,

sä vaan kasvat ja vahvistut,

ja löydät uusia syytöksiä,

ja taas me ollaan oikeuden edessä,

jossa syyttäjä toimii tuomarina.

Me ei vaan päästä toisistamme eroon,

se ei oo niin yksinkertasta.

Mut joka päivä me voidaan,

mun kavereiden kanssa,

syljeskellä sun aamukahviin <3

- N. S.   26.3.2011
Omistettu meidän kotimme Hitlerille.
Teksti on hieman liioitteleva, välillä liian väheksyvä. Ei sitä oikein runoksi voi kutsua. Se on lähinnä taas pieni tunnepurkaus, jolla mä haen sääliä muilta ja itseltäni. Oisin voinu tehdä pidemmänki, mut jätin nyt toistaseks tähän. Tuntuu, ettei kaikki asiat vaihtamalla parane, eikä keskusteleminen auta. Tai sitten niitä ei vaan pysty toteuttamaan. Elämä on epäreilua. Älkäähän te muut hommatko kyykäärmeitä lemmikeiks, vaikka ne kilteiltä näyttäiski.

30. Tuonelan kutsu

Ei säästy Luojan luomat,

ei kohtaloa koittaneet,

eivät tuhosta toivu,

eivät kynnelle kykene

niin saapuu virtaava vesi,

tulee armoton aallokko,

päälle nousevan auringon,

ylle ylpeän lipun

ei katso viikate vietäväänsä,

ei pahaa parhaasta erota;

toinen syliin syntyy,

ja toinen veteen vajoaa.

- Nina S. 15.3.2011.
Ollaan just koulussa käsitelty Kalevalaa. Täs runossa päätin kokeilla Kalevalan keinoista toistoa/kertoa ja alkusointuja. Ensimmäiseen säkeistöön en oo ihan tyytyväinen, mutta pieni epätäydellisyyshän on hyväksi. Voin nyt paljastaa, että runon aiheena on Japanin tilanne. Sen ajatus on kuitenkin ilmaista, että samalla kun ihmisiä syntyy, niitä pitää myöskin kuolla. Se on osa omaa filosofiaani.

29.

28. Enää ei ehdi

Enää ei ehdi itkeä.

Enää ei itke surun kyyneleitä,

pelkkä muisto helpotuksesta,

kyynelissä,

tuo ilon ajatuksiin.

Enää ei ehdi kirjoittaa.

Enää ei pidä päiväkirjaa,

kirjoittaa vain tyhjiä runoja,

kyynelissä,

jotka tuovat ilon ajatuksiin.

Enää ei ehdi olla.

Enää ei halua olemassaoloaan,

jatkaa vain eteenpäin,

kyynelissä,

ja saa turhaa iloa,

ajatuksiin.

- Nina S. 7.3.2010.  Aika huono runollisesti, mut pieni tunnepurkaus piti tehdä.

27. Tällaisena näette minut

Olen edessäsi se,

joka haluat minun olevan,

olen sisimmässäsi

ajatukset ja tunteet

joiksi minut kuvittelet.

Hetkessä olen murhaaja,

riistän vapautesi,

kohta jo olkapää,

surujesi kuuntelijaksi.

Aito en ole koskaan,

alaston, vailla riippuvuuksia,

olen vain kuva,

muistojesi seuraus,

kokemustesi uhri.

- Nina Stine 25.1.2011
Tää runo kertoo kai vähän mun elämänfilosofiasta: Ihmiset peilaa omat kokemuksensa tapaamiinsa ihmisiin. Toiset ihmiset on ihan idiootteja, jos itellä on huono päivä, mut hyvänä päivänä ei ärsyttävätkään ihmiset välttämättä onnistu masentamaan. Jokanen näkee maailman niin omista silmistään ja jokasen elämä on sellanen, millaseks sen ite haluaa. Mut haluaminen ei tässä tarkota omaa tietoista haluamista, vaan tiedostamatontakin: kaikkia automaattisia vaistoja, reaktioita ja alitajuntaa ym. Monimutkaista? -ja vaikeeta selittää tai perustella :D

Jos yrittää jotain rakentavaa löytää:
- Ei kannata liikaa välittää muitten mielipiteistä.
- Tulee parempi olo, ku haluaa olla posivtiivinen

26. biisi sodasta

Tämmönen (huono) biisi, jonka aiheena ja innotuksena on ollu sota ym.
Ei kannata tätä ees välttämättä sit lukee... Teksti on hyvin haaleella, jotta kukaan ei lukis sitä vahingossa :D
Vähän selityksiä noille "hymiöille". Niillä on varmaan jotkut oikeetki merkit, mut en mä niitä tietenkään tiiä.
(...)  =  viimeisimmän vokaalin pidennys
(-||-) = viimeisimmän sanan toisto

A)

Niin kuin lentävä lintu alas ammutaan,

miehet takoo miekkojaan,

ei sota ole kaukana(...)

Varjot kätköistä metsien,

huudot kaukaiset lapsien,

ei rauhalla ole enää sijaa(...)

B)

Silmät surulliset kyynelistä täyttyy taas,

ei maassa ole kuin vihaa, (-||-, -||-)

verta ja vesipisaroita,

maahan sataa, (-||-,-||-)

solkenaan(...)

A)

Niin rahaa kuluu,

ja kukkaset kuihtuu,

kasvot vääristyneet

seinien taakse katoaa(...)

Ei ole uskoa, ei toivoa,

ei enää uusinta huomista(...)

B) x2

- N.S. 1.12.2010

25. Taivaanrannanmaalari

Kuinka vahvana kuulen,

kuiskauksen tuulen.

Kuiskaus kauaksi kantaa,

merien taakse,

kohti taivaanrantaa.

Siellä minä maalaan,

aina viimeistä päivää,

täältä löytää saan,

vain tukahdutettua elämää.

- Nina Stine 10.2.2011
Runossa opettelen loppusointuja. (Niistä) siis mielellään kommentteja, palautetta, moitteita tai ideoita paranneltaviin kohtiin.

24. ajatuksia:

Täällä on kymmenen miljardia maailmaa,

jotka järisyttävät toisiaan,

jatkuvassa ristiriidassa,

joka ei lopu koskaan.

- 3. 2. 2011 Näin tänään, huomenna toisin

23. Vapaa teksti fiiliksistä tänään

sensuroitu.

22. Olen

Olen vain tukahdutettu sielu,

joka etsii tarkoitustaan,

Olen ylikuormitettu lasti,

joka on romahtamaisillaan.

Olen vain tyhjiä ajatuksia,

jotka kylvävät surun siemeniä,

Olen turhia pohdiskeluja,

jotka ovat vailla ymmärrystä.

Olen vain se pieni toivonkipinä,

joka vahingossa syttyy,

Ja olen se vankila,

johon onnellisuus kahlitaan.

Olen vain se unelma,

jota niin kovasti haluan,

ja olen se tavoite,

johon en pääse koskaan.

- Nina Stine   13. 1. 2011

21. Elämäntarkoituksesta

Vastaani kävelee merkityksettömiä ihmisiä,

jokainen kulkee pimeässä,

tai sokaistuu valon kohdatessaan.

Menetetyt kasvot

tuijottavat vastaan,

sekä tyhjä katse,

jossa loistaa kuviteltu sielu,

jonka olemassaolosta,

on vain turhia vastaväitteitä,

ja turhautuneita puolestapuhujia.

Tällä kivisellä tiellä,

ihmiset astuvat harhaan.

tiellä, johon sammakot putoilevat heidän suistaan,

ja jonka lasinsirpaleet,

uppoavat aina kylmiin sydämiin asti.

- Nina S.  13.1.2011

20.

Minä tapan sinut!

pidähän varasi.

Oikeasti tapan sinut!

sinuna en koittaisi.

Älä edes katso minuun!

Sinulla ei ole siihen mitään oikeutta!

Älä taistele vastaan,

mahdotonta asetta.

Pidä turpasi tukossa!

Älä ärsytä minua!

Pidä selkäsi suorassa!

Pitääkö kaikki erikseen sanoa!?

Pohdin miten sen tekisin,

kiduttaisinko ensin,

vai heti julmasti tappaisin?

Olen ilkeä,

vailla inhimillisyyttä,

olen mielipuoli,

mutta älä sinä siitä huoli;

tämähän on kokonaan sinun omaa syytäsi.

-Nina Stine   25.8.2010

Runo kaikille meille, jotka joskus janoavat kostoa tai kaikille meille, jotka joskus ovat todella, todella vihaisia. Haluan ilmoittaa, ettei runo oikeasti ole tappouhkaus, eikä kenellekkään oikeasti käy mitään eli ei tarvitse ottaa yhteyttä ammattilaisiin. Runoni on vain tunteideni ilmaisua ja mielikuvia. :)

19. Runot

Onko runoissa edes mitään järkeä,

jonkun mielestä sen pitäis olla kaunis ja selkeä,

joku kaipaa nostalgiaa ja jännitystä,

joku vain ajanvietettä.

Onko runot lukijoille?

Oman polun kulkijoille?

Raskaan taakan kantajille?

Miksi edes kirjoittaa runoja?

joidenkin mielestä sairaan huonoja:

pitäisi sanoa suoraan,

ei kierrellä ja kaarrella,

ei käyttää turhia vertauskuvia.

Miksi muka tämäkin runo on kirjoitettu?

Ihan surkea

ja nyt jo loppu.

-Nina S.  26. 8. 2010

erilaisten tyylien kokeilua

18. Etiikkaa

Mikä minun tehtäväni on kertoa,

että hiuksesi ovat hyvin?

Miksi juuri minä,

kerron, että sinua taas kiusattiin?

Kuka minä olen syyttävien sanojesi uhriksi,

siivoamaan jälkesi,

ja suodattamaan pahat sanat,

ja lauseet,

kilpeni lävitse,

jotta sinun ei tarvitsisi niitä kuulla.

Miksi silti katsot minua noin?

olenko tehnyt jotain väärää?

yritän puhua,

löytää jotain muuta,

mutta sinä vain itket ja kiroat.

Minkä takia silti aina seuraat minua?

olet kuin takiainen,

josta en pääse irti,

vaikka haluaisin.

Miksikö haluaisin?

Luuletko, että aina jaksan sinua?

Kyyneleitä ja roskaa,

uusia auttamisen yrityksiä,

joiksi ne jäävätkin.

Haluat kostaa,

pahan pahalla maksaa,

etkä kuunnella ääntäni,

ajatukseni eivät ole sinun,

tai vastustajiesi,

siksi voinkin vuodattaa kyyneleitä puolestasi.

Miksi sinä et usko minua,

vaikka sanot,

että tiedän aina kaiken?

Sillä minä tiedän,

että parhaaksesi on nyt lopettaa,

ottaa aikaa,

ja kuunnella minua.

- Nina Stine  14.10.2010

Omistettu haikeissa tunnelmissa eräälle ihmiselle.

17. Kuuntele hetki

Pieni rapina pensaikossa,

veden lorinaa,

shhh...

pitää olla aivan hiljaa.

(Kuuletko pikkulintujen laulun?

ja samalla pöllöjen huhuilun?

Näetkö, kuinka karpalot katsovat kohti taivasta?

ja nuotiossa palaa tuli.)

Jokainen on vaiti,

ja odottaa

Ja ne kaikki kuiskii:

"Nautitaan vielä hetki,

 pian sitäkään ei enää ole"

- N. S.   7. 11. 2010

Tämmönen fiilistely runo. yks vaihtoehto niistä, jotka vois mennä kouluun

16. Pieni epäsuora runo sinulle

Tunnen tuntevani syvää vihaa,

jonka alta paistaa sääli,

katsoessani ärsyttäviin kasvoihisi,

ymmärrän, ettet ymmärrä

Pelkkä olemassaolosi on maanvaiva,

ja kaikki keskustelusi naurattavat,

olet liian suora,

ja liian varautunut

Jollain tasolla,

pystyn silti ymmärtämään sinut,

mutta jos erehdyn luulemaan niin,

ymmärrän ehkä yhä vähemmän.

- Nina Stine  11. 2010