Minua niin vituttaa tämä kaikki:
Kun pitäisi halata pistäviä kaktuksia,
Kävellä särjetyillä kaljapulloilla,
Katsoa aurinkosadetta kirkkain silmin.
Koen olevani huono ja epäkelpo.
Kierin öisin painajaisten riivaamana sängystä alas,
kietoudun petivaatteisiini enkä löydä enää ulos, tukehdun.
Suren onttoa elämää,
tyhjiö täyttyy tällä kaikella turhalla vuodatuksella,
Murehdin olemattomia asioita (joita ei voi edes kutsua ongelmiksi),
Kyllästän tylsän arkeni kuin 27. tuotantokauden saippuaoopperan;
tyhjästä nyhjäistään draamaa lypsämällä kangastuskeidasta.
Ratkean ihosaumoistani latteaksi peitoksi.
Riettaat BDSM-narkkari-alkoholistit ahdistavat:
kohtuukäyttäjät, turvaseksin harrastajat,
kukin elää tavallaan.
Tahallaan.
Vahingossa.
Nutturani on niin kireällä, että ohimoani särkee,
pipo pikaliimalla kiinni päässä.
Hölläisit vähän,
relaa!
Kukin tavallaan.
Tahallaan.
(Kun ei osaa muutakaan.)
Sen vielä haluan sanoa että,
koirani joi tänään sinileväistä vettä.
Löydän aina todisteita siitä,
miksi en halua luottaa teihin muihin ihmisiin.
Vaarallisimpia ovat ne, jotka ottavat rennosti.
Kuka muka murehtii - jos ei kumpikaan meistä?
Ja sitten me kouristelemme myrkytettyinä,
pistettyinä,
viillettyinä,
sokaistuina.
Olipa kiva elää
viimeistä päivää.
- Nina Stine 23.6.2020.
alias tiukkapipo, absolutisti, aseksuaali, ylianalysoija, atm stressaantunut koiranomistaja.
