234.

Muistoni ovat enää lasipalloja,
säröisiä kupuja,
täynnä lumisadetta.

Hymyilen haikeasti,
en erota kasvojasi.


Jääkää hyvästi,
ystäväni.


- Nina Stine 28.6.2015.
Haikeita tunnelmia.

233. Osa 1: Kirjoittamista

1. Heijastuksia,
elämänvarjoja Platonin teorioista,
kuluneita, käytettyjä sanoja,
Mutta hiljaisuus ei näy paperilla.

Sillä äänet päässäni tarinoivat,
jauhavat tekstiä kuin purkkaa,
puhaltavat kuplia.


2. Minuun niin koskee,
tämä puheen kyllästämä hiljaisuus,
ihmisten täyttämä yksinäisyys.


3. Ajatukset vuotavat viimeiselle paperille;
nyt sekin on tyhjää täynnä.


- Nina Stine 8.12.2014
233: Kahteen runoon jaettu alun perin kolmen sivun litannia mielessä pyörivistä ajatuksista.

233. Osa 2: Tuskailua

4. Elämän kasvatti, iloon turta,
Mitä tehdä, minne mennä?
Kun on aikaan kahlittuna,
nykyhetkeen vangittuna.

5. Toimettomuus,
tässä tehokkuuden ristiaallokossa,
rämä pyörä keikkuu,
kuin rattijuopon ohjauksessa.



6. MUTTA MITÄ HYÖTYÄ SIITÄ OLISI?!

               Mitä hyötyä?

                                        Mitä hyötyä?



Mitä hyötyä on tyhjästä tai täytetystä ajasta?
Johtamattomasta armeijasta joka lyö korttia kuin pitkästynyt susilauma?
Tai silitetyistä puvuista, jotka eivät nuku?

7. Turhaa,
Oi,
niin turhaa.
Kaikki.


- Nina Stine 8.12.2014
Ajatuksia ajasta, tehokkuudesta ja turhuudesta.

232. Tositarinoita

Kurdilaiset tarjoavat kyytejä kotiin.
Minä otin yhden.
Hän katsoi silmiini kun kudoin villasukkaa,
enkä antanut mitään anteeksi.

Sillä anteeksiannettavaa ei ollut.

Tartuit käteeni ja talutit autoosi,
pysäkillä hymyilit,
vaikka näimme viimeisen kerran.


- Nina Stine 28.6.2015
Otteita omasta elämästä, minkä kautta inhimillisiä pohdintoja maahanmuuttopolitiikasta.

231.

Runot kiertävät ympyrää päässäni,
sanat leikkivät nattaa, enkä saa niitä kiinni.

Karkuun pääsivät hienot säkeet,
ohi juoksivat huikeat metaforat,

Ja minä jäin tuijottamaan näkemättä,
koskemaan tuntematta,
kun ne tanssivat kaunista balettia,
suljetun esiripun takana.


- Nina Stine 28.6.2015
Selityksiä tauolle.

230. Arki

Harmaata irstasta massaa,
joka tarttuu hampaisiin,
kumista möhnää,
joka liimaa suun kiinni.

Arki on unikävelyä huoneesta toiseen,
olen zombi, jonka sydän lyö toisessa kaupungissa,
Arki sinun kanssasi, 
     rakas


                                                          rakas

                               rakas


- sana jää kaikumaan tyhjään elämään,
kuin kuihtunut ruusu,
jonka terälehdet ovat aikaa sitten jo lakastuneet.


- N. S. 28.6.2015