313.

Toisinaan kuvittelen karistaneeni elämän merkityksettömyyden kannoiltani.
Todellisuudessa kuljen vain pussi päässäni,
Ja havahdun aivan liian myöhään,
      kun sen iljettävät kädet kiemurtelevat jo selkääni pitkin.


- N. S. 18.7.2019

312.

Eksät ovat kuin iilimatoja;
ne rypevät pohjamudassa,
toivottomina itsesäälissä,
Mutta heti tilaisuuden tullen
tarraavat ihoon kiinni,
riippuvat kuin viimeisillä voimillaan,
ja silti salaa janoavat vertasi.


- N. S. 22.11.2018

311.

Esiriput laskeutuvat sateisten silmien ylle,
ripsesi punoutuvat yhteen,
punaamattomat huulesi luhistuvat kokoon.

Haarukat kilahtelevat toisiaan vasten,
terät vääntävät voittajan kättä.

Vereen tahritut sormet painuvat kasvojasi vasten,
valutat ne hitaasti kaulallesi.

Etova lemu leijailee sieraimiisi,
viimeinen ehtoollinen kulkee väärään suuntaan,
ja sitten
      kaikki pimenee.


- N. S. 1.5.2013
(Selvästi ollut taas piristävä vappu)

310.

Lamppu räjähtää,
valo vuotaa lattialle,
hehku katoaa,
painuu homeisten lautojen alle.


- N. S. 24.3.2013
(Runo jatkui vielä:
Mustassa huoneessa,
mummo kutoo villasukkaa.)

309.

Kylmää lunta tippuu niskaan,
seeprojen raidat ovat kadonneet,
juoksevat jaloissaan vain kylmät kengät,
ja painuvat kinoksiin polviaan myöten.


- N. S. 24.3.2013

308.

Hengitykseni vinkuu,
vilkuilen ympärilleni hätääntyen,
kääntyilen epätoivoisen tuskan vallassa,
pelko poraa kalloani sisältäpäin rikki:
apuakuolenpelastakaajokujossainjotenkin
EI!


- N. S. 23.3.2013

307.

Ripsiväriä sataa paakkuina lattialle,
sata kertaa olen ollut tässä,
vaikeroinut hiljaa omena pääni päällä.

Voi kun osuisit alemmaksi.


- N. S. 23.3.2013

306.

Käytetyn tiskirätin elämä,

osa 19755:

Kuinka hiuksillani alettiin lakaista paskaista lattiaa.

- N. S. 5.3.2013

(Voi kun mä oon joskus kirjoittanut paljon!)

305. Tuhannen ja kahden alkoholistin tarinat, osa 21975

Tässäpä erilainen pätkä vaihtelun vuoks, vähän kokeiluja:

- Olishkosh shitä juomaa lishää SHAATANA!?
- Emmää ole mikkään Shaatana, mää ole Jeeshush!
- Vhitush shää mikkää Jeeshush ole...
- Älä shää kuule!
- Jeeshush jakkaa viinaa vähemppi oshashil - Mish ova köyhä? Mish kaik sokia?
Täsh ois yksh köyhä ja shokiakki, Rishtukse loishto edesh. Et shaishkos shitä verta ny ollenkash?
- Herra jakkaa, herra jakkaa, kullekki tarpehensha mukkaa. ...Mut hei! Mish ova kaik rouva?


- N. S. 5.3.2013

304.

Raakaa lihaa,
verta veren päälle,
     sensuroitu,
     sensuroitu.

Sisälmyksien meri vyöryy ulos,
kun teurastan raskasta ruumistasi.


Vähitellen haihtuu viiltävien terien nauru,
ja tyytyväinen hyminä täyttää kellarin:
peto saa palan saaliistaan,
ja kehosi rippeet katoavat pakastimen pohjalle.


- N. S. 2012/2013
Inspiraationa sarjamurhaajat

303.

Kissa kiipeää kynsillään ylös liitutaulua,
Näet käärmeitä, tarantelloja, neuloja, verta ja ruumiita,
Suuhusi kaadetaan pilaantunutta maitoa.
Lehden kannessa on taas Tukiainen alasti,
Teuvo Hakkaraisesta tuli eilen presidentti.

Kaikki virheesi kirjoitetaan puukolla ihoosi.


- N. S. 2012

302.

Teurastusta,
lyijysadetta kuin lehmiä taivaalta,
yksitellen kaatuvat,
hiljalleen kasaan hiipuvat.


- N. S. 17.10.2012
Muutaman tällasta runon pätkää, jotka on ollu aikoinaan osa täällä jo julkaistuja runoja (mutta karsittu julkaisuvaiheessa pois).

301.

Minä kiellän kaiken,
liitoittelen ja vähättelen,
vähintäänkin valehtelen.

Kylkiäni myöten juoksuhiekassa,
ryömin eteenpäin.

Ase ohimollani,
vittuilen jumalilleni:

Minä en pelkää,
minä en kumarra,
minä en alistu!


- N. S. 25.8.2012

300. Otsikoita vailla runoa

Kauan sitten (2012) luin Heikki Salon kirjaa "Kahlekuningaslaji - laululyriikan käsikirja". Siinä oli tehtävä, jossa piti keksiä sadalle biisille nimi (eikä itse biisejä). Mulla on täällä blogissa monta runoa vailla nimeä. Tässä siis vaihteeksi muutama runon nimi vailla runoa:

18. Kolmen vihollisen eväsretki

19. Haistan siitepölyä

26. Otsikoitu

32. Valkoinen maa, tummat hiukset

59. Helvetin tällä puolen

60. Kastematokuuri

299.

Istun.
Herran salissa.
Seinillä roikkuvat
lunastamattomat lupaukset.

Valheet kaikuvat,
                                 kaikuvat,
                                                        kaikuvat,

Liioitteluja,
tarinoita,
totuudeksi muovailtua paskaa.

Sitä minä kuuntelen,
satua, joka on tosi kuin vesi,
tai paratiisi pyöreän kulman takana.


- N. S. 11.7.2012

298.

Miksi en tuhonnut sinua silloin kun vielä voin?
Miksi en murskannut, ampunut, tappanut?
     You were on your knees,
     my dear, greatest enemy.

Miksi minäkin säälittelin kohtaloasi?
Miksi lohdutin, annoin anteeksi, jätin henkiin?
     Now I'm on my knees,
     Your dear, greatest enemy.


- N. S. 16.6.2012

297.

Kuolema teroittaa sirppiään,
maailma kattaa viimeisen ehtoollisensa,
toivo herää ja
katoaa.


- N. S. 13.6.2012

296.

Hei sinä, lukijani,
juuri sinä lintuaivoinen idiootti,
aivan niin kuin minäkin.


- N. S. 12.6.2012

295.

Haluan repiä sydämeni irti rinnastani,
se jyskyttää raivoisasti korvissani,
vainoaa jokaista liikettäni,
Olen pakahtua elämästä.

Tämä on aivan liikaa kestettäväksi,
turhan liikaa elettäväksi,
liian vähän.

Köydet repivät kehoani,
repivät ruumistani palasiksi,
piikit painautuvat kaulaani vasten,
kiduttavat, kuristavat,
rutistavat, puristavat.

Minulla on liian ahdas olla,
minä en mahdu tänne!
Heittäydyn kaltereitani vasten,
yritän kiskoa niitä epätoivoisesti erilleen.


(Mutta jos joskus pääsenkin vapauteen,
se on vain harhaa,
sillä sinä nukut mielessäni,
olet tatuoitu kiertämään avuttomia kasvojani,
ikuistettu vangittuun sieluuni.)


- N. S. 19.5.2013
Arkistojen kätköistä kaivettuja runoja muutama

294.

Olen vain keksinmuruja pöydän kulmalla,
pölyhiukkasia korkeimpien ovien karmeissa,
radioaktiivisia ytimiä laboratorion ulkpuolella.

Tarraan kiinni haavekuvaan
   kuin takiainen koiran turkkiin.
Ripustaudun romanttisiin ajatuksiin
   kuin taapero äitiinsä päiväkodin kynnyksellä.


(Olen mätänevä raato pimeässä metsässä,
   saastainen otus vetää minua perässään,
taakse jää vain verivana
   ja hetkeksi piristynyt ankeuttaja.)


- N. S. 8.7.2019

293.

En ole läheskään aina samaa mieltä
                    itseni kanssa.
Pystyykö yhtä köyttä riuhtomaan
                    kymmeneen suuntaan?
Joskus kampitan irrationaaliset kilpatoverit,
     mutta ne vain kaatuvat maahan ja
          huutavat kahta kovemmin
                    epäoikeudenmukaista kohtaloaan;

                    ääääääääÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

- N. S. 8.7.2019
(Käsin kirjotetussa versiossa Ä-kirjaimet menee aiempien säkeiden päälle, mutta sellanen muotoilu ei onnistunut tänne)

292.

Olenko enää ehjä?
Kuin olisin pilkkonut itseni palasiksi
   ja jakanut osani kaikille teille,
Nyt ne kulkevat mukananne pitkin mutkaisia teitä,
kiemurtelevat yhä kauemmas toisistaan,

ja jos ne joskus harvoin vielä törmäävät,
toivottavat hyvää päivää,
ja jatkavat kukin omaan suuntaansa.


- N. S. 4.7.2019

291. Oksettavia rakkausrunoja

Yleisesti ottaen en niin yhtään pidä rakkausrunoista tai mistään sen kaltaisista. Olen kuitenkin vuosien varrella kirjoitellut muutaman, joten kokoan niitä tähän yhteen postaukseen.


0.
Minä piiloudun mustien linssieni taakse,
en kirjoita rakkaudesta, en kaipuusta,
   minä VIHAAN rakkausrunoja,
minun silmäni oksentavat niitä ulos.


- N. S. 12.6.2012


1.
Kaipaan sinua.
Kosketustasi.
Ääntäsi.
Huomiotasi.
Odotan henkeäni pidätellen,
   muistatko sinä vielä minut,
      olemassaoloni.

Rakastan sinua.
Tahtomattani,
tietämättäni,
ymmärtämättäni.
Odotan henkeäni pidätellen,
   milloin havahdut ja
      hylkäät minut.


- N. S. 2019


2.
Addiktio,
kierrokset nousevat annostani odotellessa.

Kaipaan jatkuvaa varmistusta siitä,
että me olemme yhä olemassa,
että muistat minut,
että ajattelet minua.

Sinä olet se pölyinen harmaa valo päivässäni.


Silti teeskentelen 
   kuin olisin itsenäinen,
kokonainen ilman sinua.

Ethän jätä minua?


- N. S. 2019


3.
Pisaroiden tanssia ikkunalasissa,
painan käteni läpinäkyvään seinään kiinni,
   yrittäen tavoittaa sinut.

Miksi helvetissä mä kirjoitan nykyään rakkausrunoja?!
Paskaa pää täynnä,
   oksettavaa saastaa!
Revin hiukseni irti yksitellen
   unohtaakseni sinut.

Joskus toivoisin aivojeni hiljenevän,
   olevan täysin tyhjät,
kuin onton palatsin kolkot salit,
   joissa kukaan ei ole käynyt satoihin vuosiin.

Minä olen palatsi,
   ja sinä tanssit jokaisessa huoneessani.


- N. S. 2019


4.
Oikeastaan rakkaus on tyhjää,
eläimellistä harhaa,
   jota kauniit sanat koristavat.


- N. S. 5/2012

290. Yhdelle on hyvä jakaa

Joskus on hyvä kohdata itsensä,
olla ihan yksin,
katsoa peiliin ja avata ajatuksensa,
   levittää ne eteisen matolle,
   suljettujen ovien takana.

Säteilen salattua hymyä sisälläni,
minun salaisuuteni,
minun ajatukseni,
suojattuna sinun huolehtivalta katseeltasi.


- N. S. 28.5.2019

289.

Käykö sinullekin joskus niin,
että yhtäkkiä pysähdyt keskelle jalkakäytävää:
huomaat,
   ettei elämässä ole mitään
sisältöä.
   Huokaat syvään.

Ja jatkat kävelyä eteenpäin.


- N. S. 6.2.2019

288.

Turkiskuoriaiset syövät partakarvaa lasipurkissa,
eettinen puntarointikaan ei pelasta ampiaista liiskaukselta,
Kumahdus,
omantunnontuskat,
Sentään kastemadolta ymmärsin pyytää anteeksi.


- N. S. 6.1.2019