1. Minä olen radikaalifeministitelaketjulesbo,
me too,
köytän itseni kettingillä kiinni lehmiin lampaisiin ja hevosiin,
pakkosyötän vegaaniruokaa lapsillesi.
2. Te kaikki miehet olette paskoja pelkureita,
jyrään panssarivaunullani jokaisen, joka vilkaiseekin tissejäni,
joita esittelen toinen toistaan syvemmillä kaula-aukoilla.
- N. S. 19.7.2021.
Joskus keskustelut ovat yllättävän inspiroivia.
Tasa-arvosta huutelu on turhaa!
Olkoon, mitä tykkäävät.
Mutta tuo ylenpalttinen homorummutus hiiteen minun televisiostani.
ja minihameita käyttävät nuoret naiset kerjäävät vain hankaluuksia.
(vanhat miehet oikeustuomioita.)
- N. S. 19.7.2021
Nykyään lienee turhaa opettaa,
miten käydä älykästä keskustelua.
Sen sijaan tulisi harjoitella,
miten käsitellä tyhjästä triggeröityviä idiootteja.
- N. S. 19.7.2021
Syvä turhautuneisuus,
näihin helvetillisiin viikonloppuihin,
aikaan, joka turvallisen arjen jälkeen,
saapuu aina vain uudelleen.
- N. S. 30.9.2011
Kohtuukäyttäjien (?) lapsi 16-vuotiaana pohdiskeli. Nykyisenä ammattikasvattajana pisti miettimään.
Kuoleman kuiskaus korvissani
kertoo eletystä elämästä.
Hiljaisuus kaikuu niin kauniina,
ja pimeys tavoittaa eksynyttä sielua.
Yksinäisyys,
pimeys,
hiljaisuus,
Voiko enää muuta toivoa.
- N. S. 9.8.2011
Arkistojen kätköistä kevennykseksi ei-niin-vakava runo, jossa poikkeuksellisesti loppusointuja:
Kerronpa pienen tarinan,
huoneesta suuren majakan,
joka oli koti Jumalan.
Jumala siellä mietiskeli,
ihan rauhassa eleli,
mutta pulma oli suuri hällä;
mitä tehdä elämällä?
Viisas piispa kerran kertoi:
piti tehdä jotain, minkä hyvin taitoi.
Jumalaa oli aina elektroniikka kiinnostanut kovasti,
sen tiesi pikkukylänkin rovasti.
Niinpä Jumala tovin pohti,
oikein kuulostella koetti:
"Jumala suuri laupias,
elektroniikkakauppias."
Hän hymyili leveästi,
ja pankkiin asteli keveästi.
Enää kaihersi pieni kysymys:
Mistä kaupalle nimi - elektroniikan ylistys?
Sen pitää olla jotain suurta,
mahtipontista!
Sitten Jumala sai ajatuksen,
keksi viimein vastauksen.
Niin syntyi kauppa vailla vertaa:
Gigantti
- se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa.
- 7.7.2011
En tiedä sainko jonkun haasteen keksiä runo Gigantista tai sen iskulauseesta. Ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä :D. Huvitti lukea, (vaikkei kovin hieno olekaan), niin jaoin tännekin.
Vanhojen vihkojen pläräämistä edelleen.
11. Kirjoittaminen tyhjästä
Ei ole mitään sanottavaa maailmalle,
eikä sen väliä,
ei kukaan kuitenkaan kuuntele.
Istun huoneessani kirjoittamassa,
odottamassa ihmettä.
Radiosta kuuluu paskaa musiikkia,
kanavaa ei jaksa vaihtaa.
Läksyt odottavat tekijäänsä,
artikkelit lukijaansa,
ruoka syöjäänsä;
elämä eläjäänsä.
- 21.4.2011
12. Mutta miksi?
Miksi sadepisarat hyväilevät ihoani,
mutta talven pakkanen satuttaa?
Miksi tuuli ulvoo korvaani,
mutta auringonsäteet pysyvät vaiti?
Miksi ikuinen onni ei tavoita elävää elämää,
mutta suru löytää aina luo.
- 25.9.2011
13. Viimeinen muutos
Ei ollut kuunaan nähty
moista toista,
keljua kiduttajaa,
ahnetta anastajaa.
Ensin iski viikate viljoihin,
sitten viattomiin varpusiin,
lopuksi kurkkuihin kiinni.
Jäljelle jäi vain verivana,
ja harmaa planeetta.
- 22.5.2011
14.
Hengähdän keskellä ajatusten merta,
katselen kun säkeet matkustavat aallonharjalla,
kuiskivat vihjeitä kuvitellusta totuudesta.
Tuijotan sinisiä sanoja,
täynnä melankoliaa
ja avunhuutoja.
- 29.6.2011
15.
Miksi pelätä elämän loppua,
tai kuolemaa?
Mistä löytää elämään lohtua,
mistä edes
hetkellistä iloa?
- 9.8.2011
Nina Stine - masentavia runoja jo vuodesta 2011!
16. Kylmä sydän
Lehtien mukana pudonnut elämäni,
talvella jäätynyt,
ikiroudassa palellut,
sulavan lumen mukana lipunut,
kaiken nähnyt, kaiken kuullut,
vaan ei mitään,
koskaan tuntenut.
- 11.9.2011
Lisää arkistojen kätköistä kalastettuja runoja, joissa jo vähän kehitystä tapahtunut verrattuna 333 runoihin.
5.
Katson ulos ikkunasta,
näen vain valot,
punainen,
en saa liikkua,
maailma pakottaa odottamaan
liikaa.
Odottavan aika on pitkä,
kuin kulkisi lähellä valonnopeutta.
- 25.8.2010
(alle 5 min harjoitus)
6.
Mieleni imuroi pahoja sanoja ympäriltäni.
Olen hento, pieni ja huomaamaton.
Itken kaikki syytöksesi ulos,
jättäen pienet piikit muistuttamaan virheistäni.
Olen täynnä liimaa ja teippiä,
säröjä syntyy turhan helposti -
aina uuteen paikkaan.
Minäkin olen heikko.
Voisin sanoa,
että olen vain ihminen,
mutta en täysin tiedä, mitä se tarkoittaa.
- 24.10.2010
7.
Elämä valuu hiuksina alas
kaiken turhan keskelle,
jossa ilotulitukset juhlistavat
uuden murhaajan voittoa.
Taivaalla kuu kertoo
kaiken tasapainosta,
johon aina pyrkii,
Mutta elämä vain liitää
tuulen mukana
toiseen suuntaan.
- 3.2.2011
8.
Voiko elää
täysin kuolleena?
- 10.2.2011
9.
Taulut tuijottavat minua;
jokin on muuttunut.
Katkaisija räpsyy,
valot ovat päällä,
pois,
päällä,
pois.
- 10.2.2011
10. Vapaa
Pyydystää kielellä lumihiutaleita,
sivelee pieniä nuppuja kämmenellä,
nuuskii uuden alun tuoksua,
ja tuntee olevansa vapaa.
Tanssii kukkaniityllä,
tekee seppeleen ja antaa auringon paistaa,
aika vain hidastuu hidastumistaan.
Tuuli heittelee ruseteilla sidottuja hiuksia,
hameen helma keinahtelee;
Rakastaa, rakastaa, rakastaa,
ja tuntee olevansa vapaa.
- 7.4.2011
Olihan se kaunis päivä, en minä sitä lähde kieltämään. Hieman rasittava vain. Se oli oikeastaan niitä aikoja, jolloin olin vielä kehittymätön - en läheskään valmis. Tosin tämä kuvaus sopii kaikkiin päiviini eilisestä tai ainakin edellispäivästä taaksepäin.
En oikeastaan missään vaiheessa huomannut muutoksen tapahtumista. Hiukseni menivät takkuun. Pöly kertyi liian nopeasti hyllyille. Töitä kertyi eteeni kuin tyhjästä.
Aivan niin kuin aina ennenkin.
"3,45 euroa takaisin, ole hyvä."
"Kiitti", nyökkäsin ja tungin ajatuksissani rahat taskuuni.
Vai sanoinkohan minä mitään? Enkä tainnut edes ottaa ostoksia mukaan. Sinne jäivät, itkemään yksin rantakalliolle.
En tarkalleen muista, mitä ajattelin. Olin kai kuljeskellut harmaassa usvassa, yrittäen kieltää muilta olemassaoloni - kielsinhän minä sen itseltänikin.
Havahdun siihen, että kävelin rannalla. Tai ainakin kävelin silloin, noin sekunti sitten, kun aistini niin rekisteröivät. Istahdin alas.
Maailmaa ei voi saada kiinni, se ehtii aina ottaa uuden askeleen.
Siinä minä sitten olin. Elin eilisessä. Paiskasin kiivastuneena pienen kiven veteen. Vettä roiskui pisaroiksi poskilleni. Joku vielä tulisi ja saisi yhden niistä maailman miljardeista väärinkäsityksistä. Minä muka itkemässä, yksin, rantakalliolla.
- N. S. 7.5.2012
En ole ihan varma, jääkö tämä kesken vai mikä oli pointti. Mutta täällä blogissa nyt kuitenkin.
Me olemme mummoalkkareita lavuaarissa,
olemme kadonneita pieruja Saharassa,
- Me olemme Sakarin villapaitapeli.
- N. S. 4.1.2012
Kaverille kirjoitettu runo yhteisen hassuttelun merkeissä. (Sama, jonka kanssa aikoinaan sieniräppi on tehty).
Samalla nimellä / samasta aiheesta kaksi eri versiota. Pick your favourite!
1.
Korvia hivelevä,
karhea kehtolaulu,
leijailee huoneeseen:
Nuku, nuku, heikko mieli,
astu harmaaseen valssiin,
Uinu, uinu, sielu kurja,
tanssi viimeinen tanssi.
- N. S. 2.12.2011
2.
Kylmää sotaa,
jäätyneitä kukkia,
huutoa, kirkumista ja itkua.
Tätähän me kaikki halusimme,
hetkiä,
jolloin voimme pysähtyä odottamaan
viisarin värähdystä,
hetkiä,
jolloin vaivumme tuskaisesta
painajaisestamme viimein hetkeksi uneen.
Ihmiset tappavat toisiaan säälistä,
kaikki tarvitsevat eutanasiaa,
onnekkaimmat onnistuvat itsemurhassa,
kurjimmat jäävät vaikeroimaan -
epäonnisimmat aivan yksin.
Kaduilla soivat synkät sävelet,
kaikuvat epätoivoa tahdittaen,
syleilevät kidutuksen uhreja,
liittäen onnellisimmat
mukaan ikuiseen kulkueeseen.
Soinnut tanssittavat kuolevaista,
korkeuksissa jo keinuvaa,
käsiin tarttuu harmaa valssi,
rähisten ilkeää nauruaan.
- N. S. 14.3.2012
Muutama runo ajalta, jolloin vasta aloittelin enemmän runoilua ja yritin kirjottaa biisejä / loppusointuja. Hupsua luettavaa.
1. En ole yksin / Sinä olet suru
Onko siinä mitään järkeä,
aina saan itkeä.
Yksin jään ja kyyneleet tulvivat,
pian taas hetkeksi loppuvat.
Mitä missä olenkin,
aina muistan sinut kuitenkin;
Sinä olet suru.
Olen täällä pohjalla,
hyvin kaukana piilossa.
Joko itselleni tikkaat heittäisin,
pois kuopastani pääsisin,
sotakirveet hautaisin,
Mutta sinä olet täällä,
Sinä olet suru.
- kevät 2009
2. Silmä välttää
Pitäisikö jo ymmärtää,
ei voi mitään estää,
tahrat paperin,
painetut kirjoihin,
vielä elää,
juonii, hengittää,
puukottaa selkää,
ihminen.
- kevät 2009
3. Ja vain koska minä olen lapsi
Minulla on oikeus,
olla vahva,
asioista tietää.
Minulla on oikeus,
olla jotain,
miten voit kaiken minulta kieltää?
ja toivoni sammuttaa,
Ja vain,
koska minä olen lapsi.
- 2010
4.
Kaunis kavalkadi,
kyllä minäkin sinua itkisin,
jos vain itkisin.
Oi, musta kavalkadi,
kunpa itkisin.
- 14.5.2012
1.
Olen väsynyt elämään.
Joka päivä tuo tullessaan uusia velvollisuuksia.
Pelkkä hengissä pysyminen ja arjen pyörittäminen
tuntuu suhteettoman suurelta ponnistelulta.
Mikään ilo ei ole vaivan arvoista.
Voisin vain maata tässä.
Antaa vuosien vieriä silmieni ohi.
Esitän jatkuvasti olevani elossa.
2.
Tuntuu, ettei maailmalla ole enää mitään annettavaa.
Se vain lypsää minusta mehuja,
juottaa kyltymättömään janoon.
- N. S. 15.6.2021
Kapaloidumme massakulttuuriin,
arjen rutiineihin,
ihmissuhteisiin.
Olemme kuin olisimme.
Tietoisuus on kirous,
ihmekään että se yrittää hukuttautua,
hautautua mielen takanurkkaan.
Ja olla kuin ei olisikaan.
- N. S. 15.6.2021
Oksennus,
aiemmin kylmiä väreitä aiheuttanut silitys saa ihokarvani värähtelemään inhosta.
Halaat ja suljet syliin,
yskin ja kaon hapenpuutteen aiheuttamassa ahdistus-paniikissa,
korisen kuin vesikauhun kourissa.
Pitäisi.
Vittu kun pitäisi!
Pitäisi pitää niin vitusti mutta kun pidän vitusti siitä toisesta joka...
pitäisikin.
huokaus
- N. S. 3.5.2021
Ahdistus.
Menetys.
Luopuminen.
Kurkkua kuristaa,
rintaa puristaa,
sattuu, koskee,
rutistaa.
Hengitys on pinnallista,
kuin kehoni itkisi äänettömiä kyyneleitä.
- Nina Stine 13.3.2021
Jotkut tietyt nettisivut ja puolueet
vaikuttavat ihmiskunnan kaatopaikoilta,
joihin huuhtoutuu kaikki se saasta,
joka ei kelpaa mihinkään muualle.
Mitenkään nimiä mainitsematta.
Mutta persut.
- N. S. 27.2.2021
1. Epämiellyttävyyskynnyksen ylityttyä
sormet lennähtävät korville.
2. Sinä suollat koko maailman paskan minun niskaani.
- N. S. 25.11.2021
