31. (ei runo) Elämäni varjopuoli, Sinä

Ihan sama, mitä sä selität,

en mä kuitenkaan kuuntele,

ja jos sä vahingossa oot oikeessa,

mä en halua sitä myöntää.

Kaikki sun sanat,

iskee kyykäärmeen polttavalla tavalla,

ja mä oon vaan puolustuskyvytön hiiri,

joka vikisee,

meidän yhteiskunnassa.

Ihan sama, mitä mä selitän,

et sä kuitenkaan kuuntele,

ja jos mä vahinfgossa oon oikeessa,

sä et halua sitä myöntää.

Sä voit huutaa ja raivota,

ja mä voin itkee,

mikään ei kuitenkaan muutu.

Sä voit jatkaa,

kuin mitään ei ois tapahtunu,

ja mä voin miettiä pari vuotta,

huutaa ja raivota

mun tyynylle,

ja sitte nähdä painajaisia susta.

Se kyykäärme vaanii mua aina,

ja iskee välillä,

kun sitä vähiten odottaa.

Mun vikiseminen, anelut,

vastaantaistelu ja pakeneminen,

vaan nostaa sen raivon liekkiä.

Mun ei oo mitään järkeä 

totella.

Eikä oo mitään järkeä

taistella vastaan,

sä vaan kasvat ja vahvistut,

ja löydät uusia syytöksiä,

ja taas me ollaan oikeuden edessä,

jossa syyttäjä toimii tuomarina.

Me ei vaan päästä toisistamme eroon,

se ei oo niin yksinkertasta.

Mut joka päivä me voidaan,

mun kavereiden kanssa,

syljeskellä sun aamukahviin <3

- N. S.   26.3.2011
Omistettu meidän kotimme Hitlerille.
Teksti on hieman liioitteleva, välillä liian väheksyvä. Ei sitä oikein runoksi voi kutsua. Se on lähinnä taas pieni tunnepurkaus, jolla mä haen sääliä muilta ja itseltäni. Oisin voinu tehdä pidemmänki, mut jätin nyt toistaseks tähän. Tuntuu, ettei kaikki asiat vaihtamalla parane, eikä keskusteleminen auta. Tai sitten niitä ei vaan pysty toteuttamaan. Elämä on epäreilua. Älkäähän te muut hommatko kyykäärmeitä lemmikeiks, vaikka ne kilteiltä näyttäiski.

30. Tuonelan kutsu

Ei säästy Luojan luomat,

ei kohtaloa koittaneet,

eivät tuhosta toivu,

eivät kynnelle kykene

niin saapuu virtaava vesi,

tulee armoton aallokko,

päälle nousevan auringon,

ylle ylpeän lipun

ei katso viikate vietäväänsä,

ei pahaa parhaasta erota;

toinen syliin syntyy,

ja toinen veteen vajoaa.

- Nina S. 15.3.2011.
Ollaan just koulussa käsitelty Kalevalaa. Täs runossa päätin kokeilla Kalevalan keinoista toistoa/kertoa ja alkusointuja. Ensimmäiseen säkeistöön en oo ihan tyytyväinen, mutta pieni epätäydellisyyshän on hyväksi. Voin nyt paljastaa, että runon aiheena on Japanin tilanne. Sen ajatus on kuitenkin ilmaista, että samalla kun ihmisiä syntyy, niitä pitää myöskin kuolla. Se on osa omaa filosofiaani.

29.

28. Enää ei ehdi

Enää ei ehdi itkeä.

Enää ei itke surun kyyneleitä,

pelkkä muisto helpotuksesta,

kyynelissä,

tuo ilon ajatuksiin.

Enää ei ehdi kirjoittaa.

Enää ei pidä päiväkirjaa,

kirjoittaa vain tyhjiä runoja,

kyynelissä,

jotka tuovat ilon ajatuksiin.

Enää ei ehdi olla.

Enää ei halua olemassaoloaan,

jatkaa vain eteenpäin,

kyynelissä,

ja saa turhaa iloa,

ajatuksiin.

- Nina S. 7.3.2010.  Aika huono runollisesti, mut pieni tunnepurkaus piti tehdä.