240.

Minä olen yksi vitun tyhmä pasifisti,

sinisilmäinen suvakki,

isänmaanpetturi,

heinähattu seinähullu,

alistuva tiskirätti.

Olen tekopyhä moralisti.

- Nina Stine 27.9.2015

239.

Minä maalaan irvikuvia,

inhorealismia naamakirjassa,

naama nurin, kepillä sohin,

koputan ikijäätä joka ei sula,

sydän on ahneuden perikuva. 

- Nina Stine 27.9.2015

Katsos, loppusointuja :D.

238. Elämää abstrakti-maassa

Opiskelu on taas teoreettista paskaa:

- Metakognitio

- Käsitteellinen muutos

- Trialogia.

Ei saa luoda mitään omaa,

pitää vaan toistaa, toistaa toistaa.

toistaa.

pöytätennistä,

tieto palaa sellaisenaan.

toistaa.

Hyötysuhde miinuksen puolella,

sanat kiertävät kaikuina ympyrää,

ne huutelevat ja uhoavat,

mutteivat kuulu mihinkään.

Raapustelen zombina paperille:

mielekäs oppiminen, scaffolding, infrastruktuuri,

tavoiteorientaatio,

VOLITIONAALINEN KONTROLLI!

Heitän kynän seinään,

kipinät lentelevät,

lähden, mutta sanat jäävät taakse

kympin esseeseen lepäämään.

- Nina Stine 14.10.2015
(Tieto- ja viestintäteknologian tentistäni yliopistossa)

237.

Polttosurma.

Kellertävät kielet nuoleskelevat ihoa,

Katosta riippuu empatia.

Paloittelusurma.

Terät viiltävät sydäntä kuiviin,

Maassa vuotaa epäitsekkyys.

Veljessota.

Sanat sinkoilevat, teot räjähtelevät,

Valtaistuimella johtaa suuri ja mahtava Minä.

- Nina Stine 27.9.2015

236.

1. Elämä,

kuin unta,

kuin pumpulipilviä auringonlaskun aikaan,

kuin appelsiinin neonoranssi kuori, joka tihkuu mehua,

kuin pisaroita märällä iholla,

kuin hiekkapaperia.

2. Elämä kuin hiekkapaperia.

- Nina Stine 22.9.2015

Kokeiluja.

235. Kun sanat loppuvat

Koira jahtaa häntäänsä,

Alku on loppu,

ja loppu on

.

Sanapalat

syöty.

…

Hännästä kiinni

- Nina Stine 22.9.2015

Luin opasta runojen tulkinnasta (Lentävä hevonen) ja kirjoittelin siinä sivussa tällasen.

234.

Muistoni ovat enää lasipalloja,
säröisiä kupuja,
täynnä lumisadetta.

Hymyilen haikeasti,
en erota kasvojasi.


Jääkää hyvästi,
ystäväni.


- Nina Stine 28.6.2015.
Haikeita tunnelmia.

233. Osa 1: Kirjoittamista

1. Heijastuksia,
elämänvarjoja Platonin teorioista,
kuluneita, käytettyjä sanoja,
Mutta hiljaisuus ei näy paperilla.

Sillä äänet päässäni tarinoivat,
jauhavat tekstiä kuin purkkaa,
puhaltavat kuplia.


2. Minuun niin koskee,
tämä puheen kyllästämä hiljaisuus,
ihmisten täyttämä yksinäisyys.


3. Ajatukset vuotavat viimeiselle paperille;
nyt sekin on tyhjää täynnä.


- Nina Stine 8.12.2014
233: Kahteen runoon jaettu alun perin kolmen sivun litannia mielessä pyörivistä ajatuksista.

233. Osa 2: Tuskailua

4. Elämän kasvatti, iloon turta,
Mitä tehdä, minne mennä?
Kun on aikaan kahlittuna,
nykyhetkeen vangittuna.

5. Toimettomuus,
tässä tehokkuuden ristiaallokossa,
rämä pyörä keikkuu,
kuin rattijuopon ohjauksessa.



6. MUTTA MITÄ HYÖTYÄ SIITÄ OLISI?!

               Mitä hyötyä?

                                        Mitä hyötyä?



Mitä hyötyä on tyhjästä tai täytetystä ajasta?
Johtamattomasta armeijasta joka lyö korttia kuin pitkästynyt susilauma?
Tai silitetyistä puvuista, jotka eivät nuku?

7. Turhaa,
Oi,
niin turhaa.
Kaikki.


- Nina Stine 8.12.2014
Ajatuksia ajasta, tehokkuudesta ja turhuudesta.

232. Tositarinoita

Kurdilaiset tarjoavat kyytejä kotiin.
Minä otin yhden.
Hän katsoi silmiini kun kudoin villasukkaa,
enkä antanut mitään anteeksi.

Sillä anteeksiannettavaa ei ollut.

Tartuit käteeni ja talutit autoosi,
pysäkillä hymyilit,
vaikka näimme viimeisen kerran.


- Nina Stine 28.6.2015
Otteita omasta elämästä, minkä kautta inhimillisiä pohdintoja maahanmuuttopolitiikasta.

231.

Runot kiertävät ympyrää päässäni,
sanat leikkivät nattaa, enkä saa niitä kiinni.

Karkuun pääsivät hienot säkeet,
ohi juoksivat huikeat metaforat,

Ja minä jäin tuijottamaan näkemättä,
koskemaan tuntematta,
kun ne tanssivat kaunista balettia,
suljetun esiripun takana.


- Nina Stine 28.6.2015
Selityksiä tauolle.

230. Arki

Harmaata irstasta massaa,
joka tarttuu hampaisiin,
kumista möhnää,
joka liimaa suun kiinni.

Arki on unikävelyä huoneesta toiseen,
olen zombi, jonka sydän lyö toisessa kaupungissa,
Arki sinun kanssasi, 
     rakas


                                                          rakas

                               rakas


- sana jää kaikumaan tyhjään elämään,
kuin kuihtunut ruusu,
jonka terälehdet ovat aikaa sitten jo lakastuneet.


- N. S. 28.6.2015

229. Apsurtisismismi 4

Sadomasokistinen marsupilamipiraatti,
Onkimato-omelettikirahvi,
Pyhä saatana tanssii balettia kansallisteatterissa.

- ?


Laamaratsastaja.
LAAMARATSASTAJA!!


- Nina Stine 28.6.2014
Ensimmäinen säe tuli kaverilta ja siitä se väsynyt ajatus sitten lähti.

228. Kotiloiden joukkosurma

Maailma on kuin meri hädässä,

Kotilojen joukkosurma on alikansoittanut tiet,

Liian kiire hautajaisille, 

Liian paljon elossa hiljaisuudelle     

Minä lauloin särkevää hymniä,

Ja mies käveli laukustaan pidellen ohi.

- N. S. kevät / 2015

Raapustettu koulumatkalla.
(*meri ja hätä kirjoitettu tarkoituksellisesti erilleen.)

227. Hän, joka on yksinäinen.

(Kun keihäänkärjillä silvotaan ihmisruumiita,
ja poikasi palaa liekehtivässä talossa,
sinun ruumiisi horjuu humalasta,
muutos on hulluutta.)

Kiihkossasi huudat tiedottomia sanoja,

kukaan ei tunne kosketustasi,

kukaan ei kuuntele sanojasi.

Sinä olet yksinäinen,

koska olet hävittänyt kaiken elämästäsi,

vain tyhjien ja etäisten ihmisten palvojana,

sydämesi jää yksin itkemään.

- N. S. 7.5.2015

inspiraation lähde: Sinuhe egyptiläinen, 13. kirja (?)

Lähinnä mun fiiliksiä ja tulkintoja kyseisestä kirjasta.

Ei mikään ihmeellinen runo, mut tajusin just, etten oo julkassu taas mitään kahteen kuukauteen, ni ajattelin ilmotella olevani yhä hengissä :D.

226. Ajatustenvirtaa

Liian pitkä valotusaika,

epämääräistä hälinää,

epäkunnioitus,

kunnioittamattomuus,

  

     tunnottomuus,

niin hiljaista että tuuli voisi leijailla kehoni läpi,

autiota kuin mannerjään kolmannessa kerroksessa,

minä olen mannerjää,

minussa on jää.

itke.

huuda ja minä säälin.

kävelyä puukkojen päällä.

Minun jalkojani koskee.

Teen hiekkakakkua lasikuutiossa.

   Hakkaan ämpäriä kunnes se halkeaa.

Luen karvanoppien uudesta autosta.

   Tuherran mielisairaita kuvia sadun sekaan.

Minä olen mielisairas,

mieleltäni sairas.

poksauttelen ilmapalloja neulalla,

irvistelen heijastuneille kuville.

Vai sanonko sittenkin

vain sen

mitä sinä ajattelet?

- N.S. 25.11.2014
Suoraan sanottuna mulla ei ole hajuakaan, mikä mulla on ollut tässä ideana :D. En muista tilannetta tai asiayhteyttä. Tän vois jakaa useampaankin runoon, mutta mä ajattelin julkasta tän näin, täysin muokkaamattomana, yhdeltä istumalta kirjotettuna.
* Karvanoppien uusi auto = mun lempikirja lapsuudessa

225. Hukkuneiden meri

Taivaan meri,

valkea aallokko,

kirkkaana loistava Poseidonin kruunu,

peilityyni pinta ja pumpulilaikkuja,

laveerattua sineä ja kuolleiden tuskaa,

kun kuuhullut houkuttelevat tähtien luo.

N. S. 9.6.2013

224.

1. Elämä tuntuu niin ontolta ja hauraalta,

Niin ohuelta, että näen sen läpi:

silkinkuultava savuverho,

niin pieni ja kevyt,

että ehkä vain juuri ja juuri olemassa.

- N. S. 1.2.2015

2. Kaikki on niin kovin väliaikaista,

olen toissijainen.

- N.S. 16.3.2015

Elämää "evakossa".

223. Numeroita, epävirallinen blogipäivitys 2

Huomasin, että olen päivitellyt blogiani viimeksi helmikuussa. Pahoitteluni, jos joku on tästä harmistunut. Syitä on erinäisiä: runosuoni ei ole sykkinyt päässäni, kaikki sanat on jo käytetty eikä palavaa inspiraatiota ole kävellyt vastaan, yliopisto on rajoittanut vapaa-aikaa, runovihko katosi mystisesti vuoden vaihteessa (eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt), remontti ajoi evakkoon omasta asunnosta ja uudesta kaveripiiristä ei ole vielä löytynyt runoilijoita. Mutta ei hätää - kesä tulee, vapaa-aika lisääntyy ja ehkä runojakin alkaa taas syntyä.

Joku saattaa huomata, että jokaiseen tekstiini on ilmestynyt numero. Tämä ihan siitä käytännön syystä, että nyt on helpompi nähdä, mitä runoa on kommentoitu (sillä aikaisemmin kommenttia nimettömästä runosta oli ihan tuskaisen vaikea löytää). Ja matematiikkahan on muutenkin kivaa :).

Tuossa postauksiani numeroidessa ja kadonnutta kommenttia metsästäessäni huomasin, kuinka moni ihminen on käynyt täällä viiden vuoden aikana kommentoimassa ja haluaisin osoittaa kiitokseni ihan jokaikiselle, joka on jaksanut jättää jonkinlaisen jäljen vierailustaan! Kiitos siis kaikille runoilija- ja ei-runoilija-ystävilleni, myös teille, jotka vain salamyhkäisesti käytte täällä, mutta ette jätä mitään jälkiä itsestänne :D. Kiiiitoooos!

- Nina Stine 23.4.2015

PS. Jos joku törmää mun runovihkoon / päiväkirjaan, niin olisin hyvinhyvinhyvin kiitollinen, jos ottaisitte yhteyttä :D

222. Masennuksesta - siitä syövästä sisälläsi

1. Olen nähnyt sen pimeimmän kujan kanssasi,
jossa tulevaisuus on tämä hetki,
aika ei enää kulje sisässäsi,
sinä vain makaat ja istut,
istut ja makaat,
tuijotat noilla mustilla silmilläsi:

sinä olet kuollut.


2. Tähän minä jään,
tässä on paikkani,
puolivarjossa,
kun sinussa on yö,
se ruokkii mieltäsi,
ottaa juurillaan verta sydämestäsi.

Sinä kuivut,
Sinä kuihdut,
Sinä olet tyhjä.


N.S. 31.1.2015