221.

Ironian musta huppu,
tuo tragikoomisuuden varjo,
limaisia, viekkaita käsiä,
sanatjuoksevatsilmienohi,
vilistys,
äkkiarvaamaton ISKU
vasten keskittyneitä, nyt hämmentyneitä kasvoja,
äkkisokeus.


Heräilevä, utuinen mieli
KIIRE!
eksyneet sormet hapuilevat
                                                       oikeaa    vastausta.


- N.S. 23.10.2014
Kiitos anonyymin kommentille, joka sai mut taas runoilemaan lisää.
Tässä lähiaikojen tuotantoa = massapostaaminen.

220. 2 runoa syksystä

1.

Syksyinen päivä,
puna hiipii vaalealle seinälle,
hätäännyn:
Odota minua aurinko,
mihin sinä menet?


2.

Aamut ovat pimeitä kuin depression sydän,
sammutettuja.

Ei ihme, että viattomat masentuvat,
että lehdet putoavat surmaansa.


Kuka vei päivät?
Kuka murhasi viattomat?


- N.S. lokakuu 2014

219.

Maanalaisessa kahdeksan sylkytolppaa,
pylvästä heikoille,
meille ylimääräisille.

Lehti kuin maski,
mustavalkoinen surutulva.

Hiljaisia ajatuksia,
käynnistyvä aamu raksuttaa itsestään pienen runon,
Ihmisten keskeltä vieno hymähdys:

Huomenta.


- N.S. 13.10.2014
fun fact: kirjoitettu klo 22.40.
Ps. mä en näköjään vaan osaa keksiä runoilleni nimiä :D.

218.

Osa 1

Rakkaudeksi kutsuvat sitä kun
lehmä soutaa paskajärven liejussa eteenpäin,
ja pässit kairaavat veneenpohjaa,
poikanen hukkuu,
koira kiroaa.

Yksin olemme syntyneet tarraamaan elämästä,
yskimään sontavettä kurkuistamme.


- Nina Stine 13.10.2014

Osa 2

Hauta-arkku odottaa pohjalla,

sinä raahaat sitä perässäsi.

Hiekkaan uppoavat hameenhelmat,

epätoivoisesti painuvat korkokengät,

mieleen nielty kiljahdus,

hätähuuto,

vaiettu.

Kuolleilla kasvoilla väreilee,

viimeiset henkäykset.
vai sittenkin pelkkä tuulenvire?

- Nina Stine 13.10.2014

(Mulla on lukenu varmaan pari vuotta jo runonaihioissa "raahaa huumisarkkua perässään", ja nyt se sitten tuli melkein hyödynnettyä :D. Nappasin sen jostain hienosta musiikkivideosta, jota en valitettavasti enää muista...)

217.

Lampaita,
hiekankarkeaa villaa,
suloisia kiehkuroita,
itsekästä imitoiva äännähdys.

Niitty täynnä voikukanlehtiä,
aitaus kuollutta heinää.


Ilta.
Tuomiokirkko ikkunassa.
viikot pelottavat,
vettyneet silmät sokeutuvat,
Lattialla pölyttyvät nenäliinat.

Minä niin haluaisin täältä pois.

Olisin pieni ruohonkorsi sorkan juuressa,
syksyn neito kiljuisi kovaa,
ja minä katoaisin hiekankarkeaan villaan.


- Nina Stine 12.10.2014
Taustatieto: meillä on ihania lampaita naapurissa :).

216. Pisarakidutusta

Pisarakidutusta,
  kide 
      toisensa 
           jälkeen
laskeutuu.

Kaatosade tai ensilumi:

Reikä päähän!
Pään läpi!

Kunnes olet vainaa.


- N. S. 12.10.2014
Ensitunnelmia yliopisto-opiskelusta.

215.

Kalsarit sängyllä,
sänky petaamatta,
Sukkia lattialla,
tiskit tiskaamatta,
Pyyhe ja siankieliä pakastimessa.

Koti?
Enpä usko.

Kaksi ihmistä kuin toverit,
kuin rakastavaiset,
Kuorsaava koira matolla,
matto koirankarvoissa.

Koti?
Enpä usko.

Kuluneet huonekalut,
puiset, ja ajan naarmuttamat,
verhoihin sopimattomat sohvatyynyt,
kuin joku huomaisi,
Enpä usko.

Talo täytettynä,
puheensorina,
TV-ruudun valo,
veden porina.

Täältä me lähdemme,
ja tänne me aina palaamme,

Mutta koti?
Enpä usko.


- Nina Stine 6.8.2014

214.

On niin saastainen olo.

Kuin luteet ryömisisvät jalkojani pitkin,
täit väijyisivät harmaantuneissa hiuksissani.
Virtsaan päälleni, jotta olisi lämmin.
Lävistän neulalla kasvojani,
jotta eläisin.

Häpeä.
Sietämätön häpeä.
Ja vain punkkeja imemässä verta,
oksennuksen tahraamalta iholtani.


- N. S. 25.11.2013
(Sanasto ja tyylit alkavat toistua, älkää silti teurastako minua.)

213.

Savusieniä,
kuoleman itiöitä, kuin tuhkaa,
Hengität sitä sisääsi.

Lapsuuden kasvot,
niin taakse jääneet,
haudatut tämän kolkon talon pihamaalle,
hukutettu tiskivuoren alle,
venytetty viimeiseen penniin.


Huojuva talo,
ja huojuvia kaikki sen ihmiset.


- 24.6.2014
Olen melko varmasti kirjoittanut runon itse, mutta huikatkaa jos olen väärässä. Omista arkistoistani tämän löysin, mutta en kuollaksenikaan muista kirjoittaneeni :DD.
Inspiraation lähteenä luultavimmin Maria Jotunin kirja Huojuva talo. (yllätyin, kuinka suuresti tämä summissa valittu klassikko herättikään ajatuksia)

212. Kasvatustiede Turku, Pääsykoe, toinen vaihe (Matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testi + Ryhmähaastattelu)

Moi kaikki! Tällanen blogin teemaan kuulumaton postaus, koska en löytänyt keväällä itse tätä tietoa mistään: Millainen on Turun yliopiston kasvatustieteen pääsykokeen toinen vaihe? VAKAVA-kokeesta riittää juttua, mutta toisesta vaiheesta ei juurikaan hiiskuta, joten kerron nyt tässä vinkkiä siitä, mitä oma kokeeni (2014) sisälsi/ mitä siihen kannattaisi lukea.

Toinen vaihe on siis (a) matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testi +  (b) Ryhmätehtävä/-haastattelu. (Itse sain 15/15p ja 10/15p)

a) Matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testi. Itse kuulin ohjeistuksen, että peruskoulun luonnontieteitä (kemia, fysiikka, mantsa, bilsa) ja matematiikkaa kannattaa lukea ja niin teinkin. Olisi kannattanut ehkä lukea vähän paremminkin.

Matikkaan panostin eniten ja onneksi sitä oli myös aika paljon: perus yhtälönmuodostusta ja -ratkaisua, päässä- ja allekkainlaskua, trigonometriaa sekä yksiköiden muuntamista. Allekkainlaskut olivat ainakin itselläni ennen harjoittelua täysin hukassa, joten suosittelen kertaamaan! (jakokulma, allekkain vähennyslasku, kertolasku ja yhteenlasku).

Muitakin luonnontieteitä mahtui yllättävän paljon mukaan: kemian osalta piti osata alkuaineiden ominaisuuksia, fysiikassa virtapiirejä, mantsassa jääkauden merkkejä ja bilsassa ruuansulatuselimistön osia. (nämä nyt muistui mieleen). Aika yksityiskohtaisia ja haastavia omasta mielestäni, mutta vaikken kyseisiä asioita ollut äskettäin lukenut ja harjoitellut, peruskoulussa panostaminen näkyi ja jokaiseen tehtävään osasi soveltaa vähintäänkin jotakin. Luulisin, että kysymykset vaihtelevat aika paljon vuosittain, ja tuskin kukaan jaksaa koko peruskoulun oppimäärää kerrata, joten hyvällä peruspohjalla ja kokonaisuuksien hallitsemisella pääsee pitkälle :).

Eli: kertaa peruskoulun (yläasteen) luonnontieteitä vähän sieltä sun täältä ja selaile, varmaan jotain jää mieleen. Mitä enemmän panostat, sen enemmän osaat. Harjoittele perusmatematiikkaa, sitä tarvitaan (tiedät kai, ettei laskinta ja maolia saa ottaa mukaan).


b) Ryhmätehtävä/-haastattelu: Meidät jaettiin kuuden hengen ryhmiin (vasta hetki ennen testin alkamista, joten etukäteen ei juurikaan ollut aikaa keskustella). Luokkahuoneessa oli muutama arvijoitsija ja tuoleja. Meille annettiin lyhyt (ja kylmä) ohjeistus sekä laput, joissa oli muutama aihe, joista ryhmän kanssa piti valita yksi. Meillä taisi olla jokin aihe/kysymys siitä, mitä ristiriitoja lapset voivat selvittää keskenään ja mihin taas tarvitaan aikuisten apua. Kysymys oli moniosainen, joten kaikkiin osiin kannattaa muistaa vastata.

Kuulin etukäteen vinkkiä, että keskustelussa kannattaa olla aktiivinen ja aloitteellinen sekä tehdä yhteenvetoja ja erityisesti ottaa muita huomioon (esim. kysyä mielipiteitä, ottaa katsekontaktia, kommentoida, nyökkäillä ja osoittaa muuten kuuntelevansa). Lisäksi yhteenvetojen tekeminen olisi plussaa. Toisten päällepuhuminen ja itsen liika korostaminen olisivat kuulemma huonosta. Omasta puolestani suosittelisin myös tehtävän käsittelyä hyvin ja monipuolisesti (vaikken tiedä, kuuluuko se arviointiin). Itselleni kaikki ohjeistivat, että kannattaa vain olla oma itsensä. Itse en pystynyt olemaan täysin oma itseni (jännitti niin paljon), mutta hyvin se silti meni, eli ei huolta :).

Keskustelua jatkettiin, kunnes ohjaajat ilmoittivat ajan päättyneen, jonka jälkeen seurasi ryhmän oma arviointi: keskustelimme siis siitä, kuinka ryhmänä onnistuimme. Sitten ajan ilmoitettiin taas loppuneen ja me poistuimme luokasta. Arvioitsijat olivat siis pitkälti koko ajan hiljaa eikä välitöntä palautetta saanut.

Oma kokemus: Jännitin kyseistä osiosta hyvin hyvin paljon, sillä en ole kovinkaan sosiaalinen persoona tuntemattomien ihmisten seurassa. Ryhmäläiseni olivat mukavia, yksi henkilö oli erittäin puhelias, toinen hiljainen, muut "tavallisia". Keskustelu ja muiden kommentointi tuntui välillä selkeän teennäiseltä, kun koko ajan nyökyteltiin toisten puheenvuoroille ja oltiin ylikorostuneen kohteliaita. Olin melko hiljainen, mutta keskustelun tauotessa ilmaisin mielipiteitäni ja ehdotin uusia näkökulmia keskusteltavaksi. Tein pari yhteenvetoa. Ei siis tarvitse olla 100% rentoutunut, ylisosiaalinen tai onnistua kaikessa/olla koko ajan äänessä selvitäkseen hyvin kokeesta :). Kohtuus kaikessa, eikö niin ;)?

Itse en käynyt mitään valmennuskursseja ja hain ensimmäistä kertaa, joten ei sisäänpääsy mitään mahdotonta ole, mutta vaikeaa kylläkin ja se vaatii paljon töitä (eriyisesti VAKAVA-koe). Siispä paljon paljon onnea ja jaksamisia kaikille pyrkijöille!

PS. Voin kertoa pääsykokeista (1. tai 2. vaihe) vielä enemmänkin, jos jollakin on kysyttävää. VAKAVA-kokeesta löytyy kuitenkin hyviä keskusteluja esim. täältä: http://blogs.helsinki.fi/vakava-keskustelu/


- Nina 19.8.2014

211. Perusitsenäisyys2014, viides vuosikokous

Paikka: Suomalainen kokoussali
Aika: 17.00. Suomen aikaa.
Liite: Teloitettujen lista.pdf
Tavoite: Ensimmäinen valtakunta

1. Kohta: Viaton ehdotus kerjäläisten poistamiseen katukuvasta:
Noitavainot.

Hyväksytään.


2. Kohta: Viaton ehdotus maahanmuuttajien postamiseen valtion rajojen sisäpuolelta:
Orjakauppa.

Hyväksytään.


3. Kohta: Viaton ehdotus järjen poistamiseen Suomesta:
Vaalit.

Hyväksytään.


4. Kohta: Viaton vetoomus maailmankansalaisuuden, solidaarisuuden ja suvaitsevuuden puolesta.

Hylätään.
Yksimielisesti.


- N.S. 19.5.2014
Vähän jotain erilaisempaa. On kaiketi tarpeetonta sanoa, että mulla vähän kilahti...
Tässä "runon" jatko, jonka jätin pois varsinaisesta tekstistä:

Lopetus:
Kokousta jatketaan uhrimessuilla pyhän arjalaisen Mannerheimin nimeen.


Nyt lopetetaan tämä hulluus,
äänestä Suomalaisten yksinoikeutta ikiomaan maaperäänsä,
joka kunnialla saatiin
ensin poronnussijoilta (saamelaiset),
sitten homoilta (ruotsi)
ja lopuksi puskaryssiltä (venäjä).

- Perusitsenäisyys2014

210

Pitkästynyt yö,
Kyllästetty päivä.
 
Kanaverkkoon kietoutunut puu.
Lasihelvettiä asfaltilla.


Ja varjoja -
Aivan liian vähän varjoja.    
     Sillä
     ilman satunnaista pimeyttä
     me sokaistumme.

Kunnes ikuinen kirkkaus ja valo,
kärventävät meidät elämänjanoon.


- Nina Stine 11.6.2014
Työmatkalla runoilua, hyvin kielikuvallista...
(Henkilökohtainen pohdinta: Osaisko yön pimeyttä tai päivän valoa arvostaa, jos toinen puuttuiski kokonaan? Oisko onnellisuutta ilman ajoittaista surua?)

209. Mietteitä 2014

Maailma on yksi valtava lantapallo,
jota suuruudenhullut sittisontiaiset pyörittävät.

- N.S. 21.3.2014

208.

Kristallipisara,
sateenkaarikuplia,
kangastussilkkiä sormenpäissä.

Valo pirstoutuu.


- Nina Stine 9.7.2014
Inside-tieto: Katoin auton sisältä ku iskä pesi tuulilasia. Oli nätin näköstä vaahtoa ja vettä :).

207.

Lettukestit,
marmeladia ja hilloa,
pöydän täydeltä kermavaahtoa,
litra jätskiä, kulho sokeria,
siirappinen humala,
limsaa, limsaa, limsaa!


Heleän naurunremakan keskellä,
tiivistyy pikkusikojen tyhmyys.


- N.S. kevät 2014.
(Huom! Todellisuudessa pidän lapsista todella paljon ja tykkään viettää heidän parissaan aikaa, teenhän töitä lapsenvahtina ja rakennan uraa myös luokanopettajaksi. Tämä runo _ei_ siis kerro lapsivihasta.)

206. Jos olisimme yhtään parempia ihmisiä

Jos olisimme yhtään parempia ihmisiä,
Liitäisimme ilmassa,
sillä pelkäisimme tallata maata jalkojemme alla.

Lakkaisimme hengittämästä,
sillä tietäisimme tuhlaavamme puhdasta ilmaa.

Lopettaisimme ajattelemisen,
sillä emme haluaisi enää vääristellä maailmaa.


- N. S. 6.2.2014

205. Apsurtismismi III

Sinisyys juoksee nauravan veden ohi,
nauru hyppii seinistä ulos,
mutta seinäthän haukkuvat kilpaa laitumella,
vaikka laidun ui kahta askelta pakoon.

Juuri niin,
askel naurun seinästä laitumelle,
siellähän sinä olet hämmentynyt nyt.


- N. S. 28.8.2013.
Jälleen vähän kokeiluja ja mielikuvilla leikittelyä

204.

Hapuilemme silmät sidottuina,
tunnustelemme vakautta,
pysyvää kosketuspintaa,
jonka rakensimme hitaasti elämämme rippeistä,
ja jonka koputus kaikuu tyhjyyttä.


Kun kuljet tarpeeksi kauan,
putoat maanpäälliseen helvettiin,
jossa siteet revitään silmiltäsi,
elämäsi onttous ja turhuus,
kaivetaan esiin sisimmästäsi,
lavasteet romahtavat lattialle,
ja sinä joudut,
kohtaamaan kaiken.


Hyvää loppuelämää,
se sanoi,
ja jätti minut polvilleni itkemään.


- N.S. 8.9.2013
Kirjoitettu kolmessa eri persoonassa, aika omituista minunkin mielestäni.

203.

Viimeiset tunnit
eivät kestä päivänvaloa:
Ne valuttavat suustaan verenpunaista vaahtoa,
peseytyvät omissa jätöksissään,
jyskyttävät kaltereitaan pääni sisällä,
kynsivät kauhistuneita vartijoita.

Pimeässä vankilassa vaanii,
iänikuinen,
raastava häpeä.



- N. S. 3.11.2013
Runon kaksi mahdollista viimeistä säettä olivat sulkeissa ("Itsestä. / Meistä."), joten jätin ne kokonaan pois.

202.

Valas,
sushibaarissa.

Raakaa elämää hopeatarjottimella;
Tarraathan kiinni kaksin käsin,
ettei se pääse karkuun.


- N.S. 18.7.2013
Istuskeltiin kaverin kanssa ravintolassa ja runoiltiin ajan tappamiseks jostakin yksittäisestä sanasta/aiheesta. Tässä sanaksi annettiin "valas".

201.

Kaipaan olla yksin,
eksyksissä, kadoksissa,
olemattomissa,
Vailla ketään,
joka odottaisi takaisin,
odottaisi eteenpäin,
odottaisi liikaa.
Ketään,
joka tukahduttaisi yksinäisyyteni,
minuuteni, itseni,
Määrittelisi, lajittelisi -
katsoisi ja huomaisi.

Vapaa ja unohdettu,
Vapaa ja -
   Niin,
   Vapaa.


- N.S. 28.5.2013
Aika suorasanainen runo, mutta lisäsin silti.

200. Kokeiluja

Näennäiskapitalismi,
paternalistinen kommunistiikka valtio,
Liturgiaretoriikkaa,
kielet solmussa sormet
   selän takana puukko
      iskee omaan selkään veitsenterällä
         keikkuu narun nokassa
palava kravaatti.


- N.S. 4.11.2013
Yhteiskuntaopin kokeen jälkeen rustailtu kokeileva ja leikittelevä pätkä.

199.

Lammas murisee ja karjuu,
paljastaa sirpinterävät kyntensä,
irvistää verestä tihkuvilla hampaillaan:

Ihmissudet ulvovat vain öisin,
iskevät kitansa nukkuvaan lihaan.


- N.S. 21.11.2013

198. Katkeruus

Katkeruus on pahinta myrkkyä ihmiselle.

Sitä vain keittää lisää,
juo maljan toisensa jälkeen,
kihisee kiukusta,
romahtaa epätoivosta,
katsoo vierestä,
kuinka tappaa itse itseänsä.


- N.S. 21.11.2013
Eräs ystävä kerran antoi kokemuksen syvällä rintaäänellä yhden elämänohjeen: tee mitä vaan, mutta älä katkeroidu. Siitä kaiketi inspiroituneena.

197.

1. Kadotetut sanat,
keittiöpöydän lipastossa,
pienessä laatikossa,

runoja.


2. Eksynyt.
Eikä kukaan auta,
itsensä eksyttänyt,

kaitapolulla.


3. Yksin.
Satuttaisi muuten.
Eksyttäisi muutkin.

Eikä kukaan edes tulisi.
Kuuntelisi.

Heikkoa vaikerrusta synkästä metsästä.
Pientä, haurasta vongerrusta.
Kun ei löydä tavuja, saati sitten lauseita.
    Vain ruskaa.
    Palamassa.
    Paksujen kinosten alla.
  

- Nina Stine 16.1.2014
Tällaset vanhat tekstit löytys laatikosta. En edes muistanut kirjottaneeni enkä täysin osaa sanoa, mitä ajattelin kirjottaessani. Jokanen voi jälleen muodostaa omat tulkintansa :).

196. Kaks runoa englanniks

1. Maybe,
someday I'll be worth your caring,
worth your trust,
your sacrifices.
Until then,
I'm sentenced to be the cancer,
in your vulnerable chest,
the everlasting pain,
ripping your gentle heart.


2. You see,
I'm nothing but a tortured soul, weeping and weak,
and no matter how hard I try,
I'll always carry my burden alone.


- N.S. 12/2013
Sori taas, jos on kielioppivirheitä yms. :)

195.

Mihin katosi se sieluni sivistys,
se joka näki ja teki,
tiesi ja nousi,
sumuisten ja hämmentyneiden olentojen yläpuolelle,
johdatti tuota tietämätöntä kansaa,
kohti ymmärryksen kirkastuvaa iltaa.


- N. S. 7.5.2014
Pari runoa, joita en edes muistanut kirjoittaneeni :D.

194.

Vääryys vai väärässä?

Haituvia veistetyn puun kasvoilla,
niin harmaita, ja yksinäisiä.


- N. S. 7.5.
Tajunnanvirtaa, mutta ensimmäistä säettä ei sovi ohittaa.

193.

1. Nimettömyyden verho kätkee taakseen loukatut kasvot,
jotka kyyneleiden kielissä lyövät
viattomien rintakehiä rikki,
Ja kun ne heräävät painajaisestaan,
katselevat murhaajan käsiään,
Kutovat viimein seitin suojakseen,
paksun ja harmaan kankaan,
unohtaakseen itsekin
itsensä.


- Nina Stine 7.5.
Inspiraation lähde: internetin keskustelupalstat

192. Ilta-aurinko

Kauniit ovat juonteet silmiesi alla,
viivasi tuikkivat kuin ikiviisaat tähdet.

Kerrot,
kuinka kauan olet jo saanut elää,
"ehkä liiaksikin",
kulkea noita kiemuraisia polkuja,
pehmeän ihosi pinnalla.


- N. S. kevät 2014

191. Purkauksia

Ja kaikki te paskantärkeät ihmiset,
platinakruunut päissänne,
hohto ja valo,
messinkiketjuja hiertämässä kaulaa,
kiertämässä luisia ranteita.

Pinnalliset.


- N.S. 20.1.2014

190.

Kaamos,
Valoton aamu,
päivätön päivä,
kuin ikuisuus olisi laskeutunut,
Eikä aika enää kierrä,
kellosi ruostuneissa rataksissa.

- N. S. 14.1.2014
Hyvin sopii puoli vuotta vanha runo tähän juhannuksen alle...

189.

Ne tulevat.


Vaikeroin tuskissani kun tummat varjot tihenevät.
välähteleviä kuvia, kuin sähköiskuja,
ja kipua,
sietämätöntä kipua.

eivätkä
ne mene
pois.


- Nina Stine 2.6.2014
Yritin kuvailla ja käsitellä sanoilla sietämättömän tuskaista ja epätoivoista oloani.
Eräänlainen "cringe attack", mutta pahempi. (Dan Howellin selitys käsitteelle: "When you remember an embarrassing moment in your life that you caused and you either cringe, hit yourself in the face or flail your arms because of it.").
Kyseessä ei kuitenkaan ollut yksittäinen muisto, vaan ikään kuin filminauha (kolmas säe). Eikä tunne ollut niinkään "nolo häpeä", vaan ahdistus, katumus ja häpeä ihan koko olemassaoloa kohtaan. Olenkohan ainoa, joka piinaa itseään tällaisilla kohtauksilla ja olotiloilla...

188.

Pienet kädet hautaavat taakseen epätoivoiset kasvot,
silmät
jotka eivät uskalla katsoa,
ja suun
joka ei tahdo enää hengittää.


- N.S. 7.5.2014

187. Oikea TJ0

Elämän tarkoitus:
kuin derivoitu vakio - kadonnut.

Mieli:
kuin skitsofrenian latenttivaiheessa - ontto.

Olo:
kuin metafysiikka positivisteille - hyödytön.


Kaikki vain hävisi,
jonnekin integraalien ja kongruenssien lomaan,
eksyi deindividuaation ja abstrahoinnin sekaan,
ja kun kynä viimein kolmelta laskeutui,
ei enää ollutkaan jäänyt
mitään jäljelle.


- Nina Stine 21.3.2014
Lukion loppumisen ja vihoviimeisen ylioppilaskokeen jälkeisiä tunnelmia. Ymmärrän, että erikoissanasto vähentää lukijaystävällisyyttä, yrittäkää pärjätä :).

186.

Vaimennat kysyvän katseeni,
noilla vähäisillä sanoillasi:
"Anna mulle hetki aikaa."
Ja minä peräännyn,
seuraan vierestä kun
viisarit jahtaavat toisiaan,
ja ajatuksesi johdattavat sinua umpikujaa kohti,
määränpäänä helvetillinen kiirastuli.

Ja minun täytyy antaa sinulle aikaa,
katsoa kun,
sinä palat.


- N.S. 14.3.2014
Avuttomuus.

185.

Kädessäsi on tuhansia viivoja,
miksi et koskaan ole ottanut tarpeeksi aikaa,
laskeaksesi niitä kaikkia,
katsoaksesi, kuinka ne kääntyilevät ja kaartelevat,
risteilevät pienillä huokosillasi,

Etkä koskaan ole katsonut kasvojasi,
niitä jotka muistuttavat kuollutta lehmää,
mutta jotka ovat eläneet kanssasi jo 18 vuotta,
ja nyt vasta ymmärsit,
että se oletkin sinä,
joka tuijottaa lammen pinnasta takaisin.

Muistatko, että olet aina kammannut hiuksesi väärään suuntaan,
käyttänyt liian pieniä vaatteita,
peittänyt koruilla kauniin kaulasi,
hukuttanut kalpeaan meikkiin tumman ihosi.

Minne katosivat kaikki vuodet?
Ja milloin viimeksi joit teetä itsesi kanssa:
   tervehdit kalpeaa lehmää kylpyhuoneen peilissä,
   ihmettelit kaarien retkiä kämmenelläsi,
   säikähdit syvälle majoittuneita ajatuksiasi,
Huomasit, että se oletkin sinä;
   et totuus tästä maailmasta,
   et kone arjen oravanpyörässä,
   vain sinä,
   kokonaan.


- N. S. 26.12.2013

184.

Kommunistit, kapitalistit, populistit,
ei tyhmyys parikseen suuntausta pyydä,
se viettelee ihmisen.  


- N.S. 14.5.2012

183.

Maailmasta loppuu aika kesken,
minä huudan ja anelen sitä jäämään,
mutta se vain liitää,
katoaa piittaamattomana tiehensä.

- N.S. 2013

182. Toinen puoli (rakkausrunoni)

Rakkaus on sairaus,
rakkaus on vääryys,
yksi suuri vale,
joka raiskaa runot ja laulut,
raiskaa hennot ihmiset,
harmailla lakanoilla,
anomassa,
pyytämässä, kerjäämässä,
lisää elämää.

Rakkaus on kuolinvuode,
ikuisen janon ja riittämättömyyden silta,
petoksen, itsepetoksen ovi,
talo täynnä tuskaa.

Rakkaus on runo,
likainen naamiointiverkko,
vielä likaisemman murhaajan,
harteilla.


- N.S. 3.2.2014
Inspiraatiota Lapkon "Love is sick and wrong" sekä Ismo Alangon "Rakkaus on ruma sana" -kappaleista.
Olisin voinut lisätä pelkästään keskimmäisenkin säkeistön, mutta en sitten jaksanut alkaa sensuroimaan :D.

181. Vihapuheita

Idiootti sinä olet,
et mikään muu,
sittisontiainen,
hukkumassa omaan paskaansa.
Kuole!
Tai,
älä sittenkään.
Kidu vain,
kuin näkisit huomispäivän rippeet,
ja pelkäisit
niitä tulevaksi.


- N.S. 15.1.2014
Pala kolmen sivun runosta. muut osat sensuroitu.

180.

Musteella kiinan kieltä selässäni,
kirjoitat raapivilla kynsilläsi,
suustasi valuu imelää siirappia korvaani.

Mustepullosi kierähtää lattialle,
riuhtaisen terävät kyntesi pois,
kaksi niistä katkeaa.


Olenhan minä siitä kanssasi jo puhunut,
siitä pedosta, joka nukkuu unetonta unta,
käärmeestä vailla silmäluomia,
siitä hirviöstä, joka herää,
kesken kauneimmankin iltasadun.


- N.S. 5.1.2014
Kiitokset eräälle ystävälleni kolmannen säkeen keksimisestä :).

179.

1. Suffragetin kolmas puheenvuoro:

        Rakkaus on kirosana,

        joka raiskaa tuhansia naisia,

        joka ilta.

2. Tasa-arvo on sitä

kun kaikki saavat yhtä suuren palan

kärsimyksestä.

- N.S. 18.10.2013

178. Petetyn naisen salainen lisäpöytäkirja

Kyllähän sinä tiedät,
mitä ymmärtäväisten kasvojeni taakse kätkeytyy,
kyllä sinä kuulet,
ystävällisten sanojeni vihaisen melodian.

        Teeskentelet.

        Teeskentelen:

kiellän epäilysi,
valelen niiden päälle kaunopuheiden kermaa,
oksettavan hapanta sitruunavaahtoa.


Juustokakkua vuoteeseesi,
seitsemäntoista litraa syanidia,
        rakas.


- N. S. 18.10.2013
Runon alku muistuttaa hieman liiaksi Stellan "Piste"-kappaletta, pahoitteluni siitä.

177. Lukion kuvisdiplomi = kymmenien tuskallisten tuntien tulos

- Nina Stine 2013-2014