22. Olen

Olen vain tukahdutettu sielu,

joka etsii tarkoitustaan,

Olen ylikuormitettu lasti,

joka on romahtamaisillaan.

Olen vain tyhjiä ajatuksia,

jotka kylvävät surun siemeniä,

Olen turhia pohdiskeluja,

jotka ovat vailla ymmärrystä.

Olen vain se pieni toivonkipinä,

joka vahingossa syttyy,

Ja olen se vankila,

johon onnellisuus kahlitaan.

Olen vain se unelma,

jota niin kovasti haluan,

ja olen se tavoite,

johon en pääse koskaan.

- Nina Stine   13. 1. 2011

21. Elämäntarkoituksesta

Vastaani kävelee merkityksettömiä ihmisiä,

jokainen kulkee pimeässä,

tai sokaistuu valon kohdatessaan.

Menetetyt kasvot

tuijottavat vastaan,

sekä tyhjä katse,

jossa loistaa kuviteltu sielu,

jonka olemassaolosta,

on vain turhia vastaväitteitä,

ja turhautuneita puolestapuhujia.

Tällä kivisellä tiellä,

ihmiset astuvat harhaan.

tiellä, johon sammakot putoilevat heidän suistaan,

ja jonka lasinsirpaleet,

uppoavat aina kylmiin sydämiin asti.

- Nina S.  13.1.2011

20.

Minä tapan sinut!

pidähän varasi.

Oikeasti tapan sinut!

sinuna en koittaisi.

Älä edes katso minuun!

Sinulla ei ole siihen mitään oikeutta!

Älä taistele vastaan,

mahdotonta asetta.

Pidä turpasi tukossa!

Älä ärsytä minua!

Pidä selkäsi suorassa!

Pitääkö kaikki erikseen sanoa!?

Pohdin miten sen tekisin,

kiduttaisinko ensin,

vai heti julmasti tappaisin?

Olen ilkeä,

vailla inhimillisyyttä,

olen mielipuoli,

mutta älä sinä siitä huoli;

tämähän on kokonaan sinun omaa syytäsi.

-Nina Stine   25.8.2010

Runo kaikille meille, jotka joskus janoavat kostoa tai kaikille meille, jotka joskus ovat todella, todella vihaisia. Haluan ilmoittaa, ettei runo oikeasti ole tappouhkaus, eikä kenellekkään oikeasti käy mitään eli ei tarvitse ottaa yhteyttä ammattilaisiin. Runoni on vain tunteideni ilmaisua ja mielikuvia. :)

19. Runot

Onko runoissa edes mitään järkeä,

jonkun mielestä sen pitäis olla kaunis ja selkeä,

joku kaipaa nostalgiaa ja jännitystä,

joku vain ajanvietettä.

Onko runot lukijoille?

Oman polun kulkijoille?

Raskaan taakan kantajille?

Miksi edes kirjoittaa runoja?

joidenkin mielestä sairaan huonoja:

pitäisi sanoa suoraan,

ei kierrellä ja kaarrella,

ei käyttää turhia vertauskuvia.

Miksi muka tämäkin runo on kirjoitettu?

Ihan surkea

ja nyt jo loppu.

-Nina S.  26. 8. 2010

erilaisten tyylien kokeilua

18. Etiikkaa

Mikä minun tehtäväni on kertoa,

että hiuksesi ovat hyvin?

Miksi juuri minä,

kerron, että sinua taas kiusattiin?

Kuka minä olen syyttävien sanojesi uhriksi,

siivoamaan jälkesi,

ja suodattamaan pahat sanat,

ja lauseet,

kilpeni lävitse,

jotta sinun ei tarvitsisi niitä kuulla.

Miksi silti katsot minua noin?

olenko tehnyt jotain väärää?

yritän puhua,

löytää jotain muuta,

mutta sinä vain itket ja kiroat.

Minkä takia silti aina seuraat minua?

olet kuin takiainen,

josta en pääse irti,

vaikka haluaisin.

Miksikö haluaisin?

Luuletko, että aina jaksan sinua?

Kyyneleitä ja roskaa,

uusia auttamisen yrityksiä,

joiksi ne jäävätkin.

Haluat kostaa,

pahan pahalla maksaa,

etkä kuunnella ääntäni,

ajatukseni eivät ole sinun,

tai vastustajiesi,

siksi voinkin vuodattaa kyyneleitä puolestasi.

Miksi sinä et usko minua,

vaikka sanot,

että tiedän aina kaiken?

Sillä minä tiedän,

että parhaaksesi on nyt lopettaa,

ottaa aikaa,

ja kuunnella minua.

- Nina Stine  14.10.2010

Omistettu haikeissa tunnelmissa eräälle ihmiselle.

17. Kuuntele hetki

Pieni rapina pensaikossa,

veden lorinaa,

shhh...

pitää olla aivan hiljaa.

(Kuuletko pikkulintujen laulun?

ja samalla pöllöjen huhuilun?

Näetkö, kuinka karpalot katsovat kohti taivasta?

ja nuotiossa palaa tuli.)

Jokainen on vaiti,

ja odottaa

Ja ne kaikki kuiskii:

"Nautitaan vielä hetki,

 pian sitäkään ei enää ole"

- N. S.   7. 11. 2010

Tämmönen fiilistely runo. yks vaihtoehto niistä, jotka vois mennä kouluun

16. Pieni epäsuora runo sinulle

Tunnen tuntevani syvää vihaa,

jonka alta paistaa sääli,

katsoessani ärsyttäviin kasvoihisi,

ymmärrän, ettet ymmärrä

Pelkkä olemassaolosi on maanvaiva,

ja kaikki keskustelusi naurattavat,

olet liian suora,

ja liian varautunut

Jollain tasolla,

pystyn silti ymmärtämään sinut,

mutta jos erehdyn luulemaan niin,

ymmärrän ehkä yhä vähemmän.

- Nina Stine  11. 2010