18. lokakuuta 2010

14. Sieniräppi

(yks kaverin kans läpäl tehty pieni räppi :D)

Olemme hulluina sieniin aivan,
voisimme rakentaa, sienilaivan.
Kutsumme nyt, kaikki muksut mukaan,
sieniltä ei saa, välttyä kukaan.

Haistappa tätäkin sientä,
tehdään tästä, sienilientä,
muutama muhennos ja vähän keittoa,
kudotaan monta sienipeittoa.

Sienistä kertoo biisi tämä,
sienet on meille,
koko elämä.
Millaset vaan, sienet meille kelpaa,
mikään ei vedä, sienille vertaa

Etkö ole vielä päässyt sieniin asti,
Sienet sekoittavat kavalasti,
sitten näkee sienistä unta,
unissa sataa, sienilunta.

Elämän ikuinen onni,
tulee, kun on sieniä tonni,
tonni on siis tuhat kiloa,
siinä saa sienistä, paljon iloa.

Sienistä kertoo biisi tämä,
sienet on meille,
koko elämä.
Millaset vaan, sienet meille kelpaa,
mikään ei vedä, sienille vertaa!

- By: Ninni & Jamppu 

15. lokakuuta 2010

13. Pala maailmastani

Sitä liian usein,
havahtuu todellisuuteen.

Joskus yllätän itseni tuijottamasta tyhjyyteen,
kuulen väärät ajatukseni,
maistan kitkerän koston,
tunnen myrkkyomenan huulillani,
haistan savua.
Yleensä löydän itseni vankilastani,
pääni sisältä.
Toisinaan jopa erehdyn luulemaan,
että ymmärrän,
mitä ajattelen.

Harvoin uskon,
mitä toivon :
pelkään tulevani hulluksi.
Kuolen
ja elän,
elääkseni :
Ihminenhän kaipaa kontrastia.
Tuskailen usein asian kanssa,
ja taas huomaan,
että olen jo olemassa

- Nina Stine 14.10.2010
vankila-kohta kaipaa hiomista. Runo on tavallista harkitumpi ja sen tekemiseen on käytetty enemmän aikaa, kuin yleensä. Se ei kuitenkaan ole yhtä yhtenäinen, kuin haluaisin...

14. lokakuuta 2010

12. Minä

Minä en kerää niitä,
aivoni tekevät sen.
Minä kokoan ne,
taittelen palasiksi,
ja liimaan yhteen;
Olen runoilija

Minä en puhunut sinulle eilen,
sen teki suuni

Minä en koskenut sinuun eilen,
se oli käteni,
kättä auttoi silmäni,
vaikka Minä kielsin,
Minä en olisi halunnut

Käteni ei ota kynää,
Minä teen sen,
paljastan kaiken,
minkä Minä haluaa.



- Nina Stine  8.10.2010
Sitä usein miettii, kuka ihan oikeasti on. Tietenkin aiheesta piti pieni epäselvä runo väsätä :)

11. Tosi vanha runo

Tämmönen joskus mun runoilun alkuaikoina tehty pätkä. Joskus siis liian kauan sitte :D. Aattelin lisätä vertailun vuoks :D Näkee ainaki, et pohjalta ainoa suunta on ylöspäin. Se meni jotenki näin:

  Pekka pelle

Pekka-pelle kaupungista,
Jyväskylän maisemista,
otti lopputilin,
oli ollut töissä tovin:
Joutui lavalla pomppimaan
ja itseänsä kolhimaan,
ei ollut Pekka iloinen
ja sisimmässään tiesi sen.

Pekka vaihtoi maisemaa,
päätti muuttaa Tukholmaan,
etsi töitä sieltä,
muttei osannut paikallista kieltä.
Nyt Pekka työtön on,
muttei silti onneton.
Pekka palasi Suomeen takaisin
ja nyt hän on pelle iloisin.

 :D ...ja joskus sitä ihan tosissaan kirjotteli näitä.. Toivottavasti oon muittenki mielestä ees vähän kehittyny, vaik tässäki nykytilantees ois viel paljon uutta opittavaa. xD

7. lokakuuta 2010

10.

Sinä olet ihminen.
Se oli loukkaus,
loukkaukseksi osoitettu,
loukkaukseksi tarkoitettu.

Sinä olet vain ihminen.
Se oli kohteliaisuus,
hyväksi osoitettu,
hyväksi tarkoitettu

Vain ihmiseltä, ihmiselle.
- Nina Stine 25.5.2010

9.

Turhuus täyttää mieleni,
ajatus olemattomasta
ja olevasta.
Mieleni oleva ja olematon,
kumpaakin,
Vai liekö mieleni turha?
-Nina Stine 25.5.2010

8.

Miksi olen olemassa?
miksi mieltäni kysymys painaa?
Tarkoitusko taivaalla?
Tarinako kaikella?

Merkitykset ihmisten,
runojen,
laulujen,
aavoissa merissä,
tuulen kuiskeessa
ja kuusen latvassa
johon en yllä,
vaikka kuinka yrittäisin
- Nina S. 25.5.2010

7. Silmä välttää

yks keskeneränen biitti tähän väliin:

Kaikki julistettu,
kaikki laissa määrätty
Kukaan ei varasta,
Ketään ei loukata!
Elämää ei tapeta, Ei!

Pitäiskö jo ymmärtää,
ei voi mitään estää,
tahrat paperin,
painetut kirjoihin.
Vielä elää,
juonii, hengittää,
puukottaa selkää
ihminen.
Kevät 2010

6. Erilainen

Pelkään katsoa,
koskettaa,
Pelkään lähteä,
ja odottaa,
menenkö rikki,
hajoanko täysin?
Minä pelkään kuolla,
pelkään elää.

Minä jään sisälle,
kun muut menevät ulos,
Minä katson ikkunasta,
kun muut kuiskivat pahaa

Olen musta enkeli

Mutta
silti kaukana,
paksujen ovien takana,
huoneen pimeimmässä nurkassa,
peiton alla,
kyynelten tulvassa,
minä hymyilen.
- Nina S. 24.8.2010

5. Turhaan

Turhaan sinä tuulta kutsut,
ei se saa sanoistasi kiinni,
turhaan sitä huudat,
anelet,
ei se ole enää täällä.

Sinä et saa minua sisälle

T
urhaan sinä ukkosena räyhäät,
turhaan aurinkoa esität,
tai sateena vuodat,
tuuli tietää kuka sinä oikeasti olet,
mitä ihan oikeasti ajattelet

Älä yritä teeskennellä minulle

T
urhaan sinä enää estät,

anteeksi pyytelet,
turhaan soitat perään,
kyselet,
Niin turhaan

Tuuli karkasi jo luokseni,
kertoi kaiken:

Sinä olet ihan turha

- Nina Stine 31.8.2010

4. Pimeä puoli

Kello lyö,
lyö kaksitoista,
lyö pimeää.
Varjo tulee,
tulee valotta,
tulee luoksesi

On yö

Valo enää vaikeneva muisto,
jos edes niin paljon

Yö laskeutuu,
laskeutuu katalin mielin,
laskeutuu pahoin aikein.
Oikeus nukkuu,
nukkuu sikeästi,
nukkuu kadonneena

On yö

Enää eivät enkelit sinua pelasta,
on vain langenneita

Ei, tämä ei ole kuolema,
ei, vaikka kuinka toivoisit
ei, tämä on jotain paljon pahempaa

Nyt on yö,
ehkä ikuisesti

-Nina Stine 11.6.2010

2. lokakuuta 2010

3. Ja kuinkas sitten kävikään

Istun sohvalla kavereideni kanssa,
tietokone kutsuu,
tyhjät kehykset tuijottavat minua,
niin kuin TV:kin,
vuorostaan.
Tyynyt itkevät,
nalleni lohduttaa niitä.
Lamppuni pimenee,
silläkin on tyhjä olo.
Koriste-esineet kuiskivat,
juoruavat tarinoistaan:
Maljakkokin marokosta?
- Enpä usko
Peili tietenkin,
aina yhtä tahdikkaana,
lausuu ajatukseni.
Kaapilla heti paikastaan sanottavaa.
Stereot päättävät vaihtaa metalliin,
meno on taas päällä.
Sohva ei välitä muista;
se tanssii sooloa,
saan varmaankin mustelmia.
Tuuletin päättää viilentää menoa,
mutta saa vain sukat pyörimään jalassa.
Pyjama heräilee hullunmyllyyn.
Herneetkin juoksevat pakoon,
ties kenen nenään olisivat seuraavaksi joutaneet.
Maljakko kirkuu
ja peili pudistaa päätään.
Seitsemän päivää vaihtuu pian seitsemään vuoteen
epäonnea.
Ilmiriita on käynnissa,
ja vain kynäni saa sen viimein loppumaan.

Nina Stine 31.8.2010


Runo on saanut otsikkonsa muumeista :D Se kiihtyy loppua kohden, on vähän pitkä ja kaipaisi ehkä kappalejakoa, mutta mielestäni se on mukavan rentoa ja mukavaa luettavaa, vaikka sillä ei kovin syvää tarkoitusta olekaan.

2.

Ensimmäinen runo on vaikea valita, joten otan tähän vähän vähemmän henkilökohtaisen ja nopeasti tehdyn, sillä ei ole vielä nimeä :)

Tunnen tuulen kosketuksen,
kun se kävelee.
Uskon sateen ropinaan,
peltikattoa vasten.
Luulen auringon olevan olemassa,
se ei vastaa,
Ja katson kuuta,
koska se on samanlainen.

- Nina Stine 25.8.2010

1. Kuvaus

(Päivitetty 9.5.2020)

Suurimmaksi osaksi runoja, mutta myös muutamia biisejä, mietelauseita, pohdiskeluja, novelleja ja vähän muutakin. Kirjoittelen satunnaisesti mielen päällä olevista asioista ja päivittelen blogia nykyään muutamia kertoja vuodessa, joten ajan tasalla pysyminen ei vaadi lukijoilta paljoa :D. Runoilu on minulle tapa pohtia ja purkaa asioita. Niinpä en hio runoja loputtomasti, vaan välillä julkaisen raakileita ja epätäydellisyyksiäkin. Vastaavasti en poista vanhoja tekstejä, vaikka en enää pitäisi niistä. Näin lukijatkin näkevät runoilijan prosessia ja kehitystä.

Olen ammatiltani opettaja. Pidän psykologiasta ja filosofiasta. Haluaisin nähdä maailman sellaisena kuin se on, liikoja kaunistelematta. Teksteissäni on usein synkempi sävy ja ne käsittelevät asteen vakavampia aiheita. Tosin lähes kaikkea mahtuu mukaan.

Kuten jo todettu, olet täysin vapaa kommentoimaan. Se olisi minunkin kannaltani hyvin suotavaa, jotta a) huomaisin käyntisi, tai mahdollisesti b) kehittyisin kritiikistä tai tulisin paremmalle tuulelle positiivisesta palautteesta. Vinkkaathan myös omasta blogistasi, jos sinulla sellainen on, niin voin käydä kurkkaamassa. Tarkistan kaikki kommentit ennen niiden julkaisua, joten voit hyvin mainita kommenttia jättäessäsi, jos et halua sen näkyvän muille blogin lukijoille. Jos kaipaat lisätietoa runoistani, sitä löytyy toisinaan kunkin runon alapuolelta (kommenteista). :)

- Nina Stine