117.

Vermillion tahrii valkoisen kankaan,
epävireinen viulukonsertto syöksähtää ilman halki,
viinilasit särkyvät lattialle.

 
Vähitellen painuu hiljaisuus huoneeseen,
ja ikuisuuden harmaa verho,
peittelee uudet uhrit alleen.


- Nina Stine 17.11.2012
Neljä samana päivänä kirjoitettua runoa. Kaipaisivat kipeästi ääneen lukemista, jotta painotukset saisi kohdalleen. Kun muodostatte omia tulkintojanne, älkää välittäkö alkuperäisistä tarkoituksista - sillä kun luette tekstiä, se ei enää ole sama kuin näytöllänne näkyy, se on jo muuttunut mielessänne joksikin muuksi, ehkä jopa alkuperäistä paremmaksi.

116.

Denaturoitu alkoholi vilistää lasin pinnalla,
kyyneleet valuvat pitkin ikkunaa,
Pisarat taittavat elämän spektrin.

Sinä hymyilet kerran sokaistuneena,
     kunnes vajoat taas,
     entistä syvemmälle kuraan.


- Nina Stine 17.11.2012

115.

Äitini kahlaa polviaan myöten vedessä,
kyyneleet silmissä hän repii päiväkirjani sivuja,
sirottelee niitä yksitellen mereen.

Minä jään rannalle katsomaan,
tuijottamaan lamaantuneena tätä hiljaista rituaalia.

Pian hän tulee ja tarttuu käteeni,
alkaa taluttaa minua, yhä syvemmälle,

unohdettavien sanojeni seuraksi.


- N. S. 17.11.2012

114. Kuolemansynnit

Nuotio ampuu kipinöitä ympärilleen,
kirkuu räiskyen kohtaloaan,
     Liekit syövyttävät köyhää sielua,
     näivettävät elämänpaloa hiljalleen pois,

ja vaikka tulen hehku vähitellen hiipuu,
ei hiillos katoa koskaan.


- N. S. 17.11.2012

113. Epävirallinen blogipäivitys: Muutoksen tuulia

Kuten nokkelimmat jo varmaan huomasivatkin, blogini ulkoasu on muuttunut aika paljon. Eksyin muokkaamis-työkaluihin vahingossa ja hetken mielijohteesta aloin kokeilla erilaisia teemoja. Ehkä oli jo aikakin, onhan tätä blogia tullut laskujeni mukaan jo yli kaksi vuotta pidettyä, tekstejä yli 100 kirjoitettua ja jopa 2000 blogin katseluakin on kerääntynyt.

Toivottavasti pidätte blogin uudesta ilmeestä, palautetta otetaan tietenkin vastaan, kuten aina ennenkin.

On ollut ilo kirjoitella ja lueskella kommentteja, suuret kiitokset siis kaikille blogissani joskus vierailleille :). Lupaan edelleenkin jatkaa samaan malliin eli päivitellä silloin tällöin ja tietenkin yritän kehittyä ja keksiä jotain uuttakin siinä samalla.

Nina Stine kiittää ja kumartaa :)

112.

Voimani hiipuvat,
mieleni valuu verta tuhansin sykäyksin,
raskas lasti vetää pohjaan ruumista.
     
Elämäni tuska,
Elämäni kurjuus!

Minä olen vangittu tänne sudenkuoppaan,
kettingeillä kahlittu kiinni,
Täällä minä inisen kuin mikäkin saaliseläin,
nöyristelen herraani kuin säälittävä orja!
Syljen päälleni,
nyljen nahkaa käsistäni.

Jään makaamaan maahan,
olen loppuunkulutettu raato,
jota edes kärpäset eivät kaipaa.


- Nina Stine 12.11.2012