26. lokakuuta 2020

323.

Minulla on painovoimayliherkkyys,
Seison päälläni hiidenkuopassa.

Terveen kulissit roikkuvat nastojen varassa.


- N. S. 28.6.2015
Muutamien vanhojen runojen päivittelyä blogiin.

322.

Viktoriaaninen kaksinaamaisuuden kuilu,
juodaan teetä kuin nääntynyt vettä.

Haistakaa paska, te koinsyömät lehmät,
jotka märehditte omia kunniatekojanne.


- N. S. 28.6.2020

321.

Kun kodista katoaa puolet,
paskan määrä pysyy vakiona.

hyvästi.


- N. S. 16.4.2018

25. lokakuuta 2020

320.

En nauti elämästä vaan kärsin siitä kuin sairaudesta,
Suoritan päiviä.



- N. S. 20.10.2020
Havaintoja, kun henkinen hyvinvointi ei ole huippuluokkaa.

319.

Emansipaatio,
fiksaatio,
permutaatio,
mutaatio joksikin työnarkomaaniksi
    joka suoltaa paskaa suustaan
        paskoo suustaan omille kintuille kusee
            huutaa raataa tuskaa
en jaksa tätä paskaa!


Riittämättömyys on kuin tuhatkertainen painovoima joka tappaa.



- N. S. 20.10.2020

318.

 En ole rasisti mutta
        kaikki maahanmuuttajat ovat työttömiä muslimiterroristihomoja jotka 
        vievät meidän naiset ja työt ja 
ovat
        sossun luukulla iskemässä vaimoani

olen.

- N. S. 20.10.2020

26. heinäkuuta 2020

317.

Sanahanat auki,
epävarmaa tekstiä harhailevasta mielestä:

1. Olisin onnellinen vaikka
tai jos
mutta.


2. Joskus pohdin sitä,
miten ihmiset saavat kaaoksesta järjellistä,
löytävät rytmiä valkoisesta kohinasta,
kohtaloita tarot-korteista.


3. Minunkin hahmoni on vain atomeja ilmassa,
kietoudun yhteen kanssasi.
Ja samalla mieleni on toisessa maailmassa,
karannut kuin heijastuva valonsäde iholtasi.


- N. S. 4.5.2020
random pohdiskeluja

23. kesäkuuta 2020

316. Kukin tavallaan

Minua niin vituttaa tämä kaikki:
Kun pitäisi halata pistäviä kaktuksia,
Kävellä särjetyillä kaljapulloilla,
Katsoa aurinkosadetta kirkkain silmin.

Koen olevani huono ja epäkelpo.
Kierin öisin painajaisten riivaamana sängystä alas,
kietoudun petivaatteisiini enkä löydä enää ulos, tukehdun.

Suren onttoa elämää, 
tyhjiö täyttyy tällä kaikella turhalla vuodatuksella,
Murehdin olemattomia asioita (joita ei voi edes kutsua ongelmiksi),
Kyllästän tylsän arkeni kuin 27. tuotantokauden saippuaoopperan;
tyhjästä nyhjäistään draamaa lypsämällä kangastuskeidasta.
Ratkean ihosaumoistani latteaksi peitoksi.


Riettaat BDSM-narkkari-alkoholistit ahdistavat:
kohtuukäyttäjät, turvaseksin harrastajat,
kukin elää tavallaan.
Tahallaan.
     Vahingossa.

Nutturani on niin kireällä, että ohimoani särkee,
pipo pikaliimalla kiinni päässä.
Hölläisit vähän,
relaa!
Kukin tavallaan.
Tahallaan.
(Kun ei osaa muutakaan.)


Sen vielä haluan sanoa että,
koirani joi tänään sinileväistä vettä.
Löydän aina todisteita siitä,
miksi en halua luottaa teihin muihin ihmisiin.

Vaarallisimpia ovat ne, jotka ottavat rennosti.
Kuka muka murehtii - jos ei kumpikaan meistä?
Ja sitten me kouristelemme myrkytettyinä,
pistettyinä,
viillettyinä,
sokaistuina.

Olipa kiva elää
     viimeistä päivää.


- Nina Stine 23.6.2020.
alias tiukkapipo, absolutisti, aseksuaali, ylianalysoija, atm stressaantunut koiranomistaja.

15. maaliskuuta 2020

315.

1. Sinkoilen sahanpurun tavoin sirkkelistä ulos,
olen niin heikko
   että hajoan syvään huokaukseen.

2. Pimeät illat tunkeutuvat sisään sieraimistani,
ne tarraavat kuin terva silmäluomieni taakse.
Minä valun hitaasti pohjattomaan kuiluun.


- Nina Stine 29.12.2019