Olen rikkinäinen ihminen,
hartiani kannattelevat koko maailman painoa,
tiivistettynä tähän ymmärtämättömään mieleen.
Keho, joka hoipertelee vuodesta toiseen,
auringon kierroksia, tyhjyydessä kiitämistä,
Se ei ymmärrä,
se ei kestä,
se ei jaksa:
Miten ihmiset pystyvät ottamaan askeltakaan eteenpäin?
samalla kun sinä kuolet nälkään,
sirpaleet repivät vaatteesi,
ja itket taakse jäänyttä isääsi.
Niin minäkin itken kyyneleitä,
jotka eivät auta ketään.
Kärsi, kuole,
Minä käännän kylkeä.
- N. S. 16.12.2018
Heips,
VastaaPoistaAloitin taannoin projektin, jossa yritän koota runoilijoita saman sivun alle, jotta meidän olisi jatkossa helpompi löytää toisemme. Käy ihmeessä tutustumassa ja ilmoita itsesi mukaan, jos tämä tuntuu hyvältä idealta.
runojanetissa.blogspot.com
Ystävällisin terveisin,
'Runoja netissä'
runojanetissa@hotmail.com
Huh!! Niin kuin olisit omista tuntemuksistani kirjoittanut tämän. (Enempää en kykene sanomaan.)
VastaaPoistaKiitos paljon kommentista! Mukava kuulla, että on samastuttavia tekstejä ja etten toisaalta ole ainoa, joka painii näiden asioiden kanssa :).
PoistaHienoa, että vastaat ♥. On joskus kauhean turhauttavaa kommentoida, kun ei tule minkäänlaista vastausta ja jää tunne, että onkohan kirjoittaja edes huomannut , että lukija koitti jotain sanoa ☺☺☺. (Kun kaiken kukkuraksi kommentoiminen on ainakin itselleni tosi vaikeaa.)
VastaaPoistaJuu, totta kai :). Välillä vaan vastaukset tulee vähän myöhässä, kun en bloggaa niin aktiivisesti. Kommentteja on kuitenkin kiva lukea, joten olisi vähän hölmöä olla vastaamatta niihin :D
Poista