26. joulukuuta 2013

176.

1. Kynnet tunkeutuvat kylkiluiden välistä,
sormet koukistuvat kiinni lihaan,
ihon säikeet erkanevat toisistaan,
rinta repeää kahtia,
punamustaa tervaa valuu kyynerpäitä pitkin lattialle.


2. Rikottu ruumis palaa ilmiliekeissä,
palaa sata päivää ja tuhat yötä,
oranssi hohde kultaa kylmän huoneen,
kultaa kylmät ihmiset,
joiden silmät huutavat hämmästystä,
     kun pysähtyneessä huoneessa,
     räiskyy vuosikausiksi vaiettu tuska.



- Nina Stine 26.11.2013
Kuukausia päässä pyörinyt mielikuva paperilla, ekassa säkeistössä.
Runoon liittyviä kuvia, jotka tosin löysin vasta kirjoittamisen jälkeen:
  - http://www.smashingapps.com/wp-content/uploads/2009/01/23-very-conceptual-and-terrific-dark-art-photos.jpg
  - http://t3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQAkxxEkfvQd026Hc_6RI_iBIR2DjL_5LFOspCSbMvAaIZB1RMHMA
  - http://www.imgbase.info/images/safe-wallpapers/miscellaneous/surrealist/9152_surrealist.jpg

175.

Sapelitiikerit metsästävät pisaroita,
kymmenen riviä kaaressa,
silmiä liikaa.
Mustat aukot vetävät syrjäytyneitä.
Tiikereiden juovat
eivät ole oransseja.


- N. S. 26.11.2013
Osiossamme logiikatonta, mutta teemallista runoutta.

174.

Kimalteinen lumi satoi eilen alas,
jo tänään se on loskaa.


- N. S. 26.11.2013

23. joulukuuta 2013

173.

Paikalleen jäätyneet järviruo'ot,
kuin ilmassa nuokkuvia viikatteita,
Katuva vaivaiskoivu pudottelee elämänrippeitään,
ruska valuu raskaana maahan,
    kuolema vaanii tummien lehtien verkossa.

Syksy vaatii,
syksy ottaa,
ja sade huuhtelee luovuttaneet pois.


- Nina Stine 16.11.2013

172.

Maailmalle syntyy reuna
- ja reunalta alas!


Parkuva kyyhkynen vinkuu hiljaa,
savupatsas pakenee valkeaa taivasta,
hampaat murenevat suusta, peukalot käsistä.

Yhtäkkiä katosi kyky kantaa,
sateessa ruostuneita ruumiita,
ja sietämätöntä tuskaa,
kylmiä hopeatikareita selkänahassa.


- N. S. 20.12.2013
Tämäkin ajatusten vapaata virtaa paperille.

171.

Puhu ja vaikene,
nosta katseesi kun marttyyrin silmät repeilevät kauhusta,
monitahokas viilto aika-avaruudessa,
mustat aukot jotka vievät jonnekin,
mutteivät tarpeeksi kauas.

Piru ja itse kiuas saunan lauteilla,
kylmyys hohkaa tyhjyydestä,
kun mikään ei ole siellä missä pitäisi olla,
katsovat kun pitäisi juosta,
uhraavat kun pitäisi pelastaa.


     Kenet?



- N. S. 20.12.2013
Lähinnä ajatusten virtaa.

170. Jos hulluus saavutetaan (Apsurtismismi II)

Uhrialttari villapuserotehtaalla,
Hymniä hyriseviä marsuja pakastelokerossa,
Fanaattinen pussirottaskandaali,
Eksistentialistinen kamasutravandaali.

Jos hulluus joskus saavutetaan,
se tapahtuu NYT!


- N. S. 12.2013
Kolmas säe syöksyi alitajunnasta kesken matikan tunnin ja integrointien. Muut säkeet ilmestys laskujen sekaan vihon seuraaville sivuille..


169.

Mustat limaiset käärmeet,
iilimatoja ihollani,
poraavat rintalastaa läpi,
imevät käsistäni hupenevaa verta.

Kaatopaikkarotat tarraavat kippuraisilla kynsillään,
kiskovat terävillä hampaillaan,
repivät hiuksiani irti,
rakentavat likaista pesää,
lauttaa kolkon verijärven poikki.

Haaskalinnut koputtelevat kaljua naista,
nokkivat veretöntä lihaa,
piirittävät mätänevää ruumista,
naurusta rahisten alkavat tappaa,
kerran jo kuollutta.


- N. S. 24.10.2013

168.

Riistäjäkapitalistit toimistoissansa,
siittävät kokoomusnuoria toisillensa.
Samalla likainen roskaväki tukehtuu,
paternalistivaltiomme hellään huomaan.


- N. S. 11.2013
Kipinä runoon lähti erään vasemmalle kallistuneen luokkakaverin sanavalinnoista.

7. marraskuuta 2013

167. Mummi lupasi, ettei tänään sataisi.

Mutta mummi,
kuka sitten on tuo, joka kaataa ämpärillä jääkylmää vettä niskaani?
Ja miksi rekat ajavat noin kovaa, minun mekkonihan kastuu.

     Kuka petti ja kenet?
     Ja minkä tähden?
     Kuka enää edes pitää lupauksiaan?

 On niin kylmä:
   pimeä syysilta,
   ja satoja sinisilmäisiä lapsia,
   paleltumassa,
   yksin kaatosateessa.

 
Sinä lupasit.


- Nina Stine 6.11.2013.

166.

Kuvittelin jo hetken olevani eläviltä piilossa,
   jätin lukematta runosi, koska ei huvittanut,
   jätin tulematta luoksesi - ei kiinnostanut.

Jättäisinkin.
Pystyisinkin.

Miten paljon vihaankaan jokaista henkäystäsi...

Miksi roikun yhä lahkeissasi kiinni?
Miksen päästänyt irti jo silloin,
kun saavuimme rannalta soratielle,
kun tuuli kääntyi kasvojamme vastaan,
kun maistoin suussani suolaa, vaikka meri oli jo kaukana.

ja silloin kun ensi kertaa ajattelin,
etten koskaan oppisi rakastamaan.
Varsinkaan sinua.


- N.S. 27.10.2013
"Rakkaus on ruma sana, runojen raiskaus."
Pahoitteluni siitä, yritän välttää.

17. lokakuuta 2013

165.

Keitä ovat nämä ihmiset,
jotka heräävät sängystäni varhain,
toivottavat hyvää huomenta,
ja tarraavat ihooni kiinni?

Keitä ovat nämä ihmiset,
mistä ovat tulleet?
Eilisenkö iltahämärällä,
murtautuivat syliini nukkumaan?
   Murtautuivat kotiini,
   Minun kotiini.

Keitä ovat nämä ihmiset?
Ovat kuin asuisivat täällä,
kuin välittäisivät, hymyilisivät,
aamukahvit keitettyinä, katettuina.

Miksi,
juuri minun kodissani?
Minun huoneessani,
Minun ihollani,

Minun.


- Nina Stine 9.10.2013
Kiitokset Sokealle rotalle runon lopun kanssa auttamisesta :).
Mahdollisia nimiä runolle "Kotirauhan rikkojat" tai "Keitä ovat nämä ihmiset".

164.

Mielipuolinen masokisti,
nihilisti rasisti,
Oma viha paras viha,
itseinho aidoin viha,
viipaleina lattialla,
revittynä irti
minusta.


- N. S. 26.9.2013
Toinen säe kaipais muutosta.

163. "Tuhkimotarinoita"

Idealisoituja unelmia,
yliromantisoitua paskaa,

Optimistien riemunsoitto,
aina paremman aamun koitto,

Täydellisten haavekuvien kartano,
polkee oikeaa todellisuutta,
sen sietämättömäksi käynyttä epätäydellisyyttä,
halveksunnan mustanruskeaan tervaan.


- Nina Stine 1.10.2013
Inspiraationa koulun aamunavaus, jossa käsiteltiin artikkelia "Kuka pelkää Kallea" ja soitettiin biisi "Mestaripiirros". Jotenkin tuntuu, että medialla, romaaneilla ja onnellisten loppujen elokuvilla luodaan ihmisille lapsuudesta asti "haavekuvien kartano".

30. syyskuuta 2013

162.

Sen yön aikana elefanttilauma oli tanssinut ruumiini yli,
aamulla sain mustelmilta tuskin silmiäni auki,
ajatukseni ryömivät vaivalloisesti eteenpäin,
kuin humalainen sammumisen partaalla:
havahtuivat ohikiitäväksi hetkeksi,
kunnes taas nuukahtivat autuaaseen tyhjyyteen.

Tässä:
inhimillisen elämäni rauniot,
rippeistä kasatut järjen kuiskaukset,
"pohdi, analysoi, kritisoi",
erilaiset sanat kajahtelevat kalloni seinistä,
huutavat oikeuttaan,
kirkuvat itseään kuin rättiväsyneet lapset,

Mutta minäkin olen rättiväsynyt lapsi!
Ja tässä istun,
juuri tänään,
kun minulta vaaditaan enemmän,
kuin koskaan voisin osata antaa.


- N. S. 15.9.2013
Flunssassa/ kuumeessa filosofian ylppäreitä edeltäneitä tunnelmia.

161.

Olen vain rappeutuva luuranko,
yllään nahkavaatteet,
hennoksi kudottu ihopeitto,
kannatellen ruosteista kruunua:

Minun imperiumini on jo syksyn ruskaa,
kuolleita värejä,
kuihtuvaa elämää askeltesi alla.


- Nina Stine 30.9.2013
Lähdin eilen keräämistäni inspiroivista sanoista "luuranko", "ihopeitto" ja "imperiumi". Päässä pyöri Avenged Sevenfoldin "Hail to the king" -biisi (https://www.youtube.com/watch?v=DelhLppPSxY)

5. syyskuuta 2013

160.

Uhrasin itseni altruismin alttarille,
annoin pois vereni ja sieluni,
ahneiden koiperhosten syötäväksi,
egoististen paskiaisten,
jotka ottivat kaiken sen, 
mitä vain käsiinsä saivat.

Ne nopeat elävät sieluni verellä,
Ja heikot kuolevat,
koluten luidensa rippeitä.


- N. S. 1.9.2013

159.

Katso tätä hetkeä:
Se painaa liikaa,
Oletko varma, että haluat syöttää sitä sanoillasi,
heittää valitustesi taakan,
sen hennoille harteille?


- N. S. 21.8.2013

158. 100°C

Älä enää väitä,
ettenkö olisi varoittanut:

Vielä näet sen kerran,
kun hellän ja viattoman ihmisen
   rinta repeää verenpunaiseen huutoon,
hirviö ryömii esiin sen sisästä,
tunkee itsensä hennon ihon läpi,
kirkuu niin että korvat särkyvät,
Mutta kuulevat kuitenkin,
jokaisen helvetillisen sanan,
ja suolasirottimen keinahtelevan tanssin,
kerran jo unohdettujen haavojesi yllä.


- N. S. 5.9.2013

19. elokuuta 2013

157.

Puhelin soi valitusvirttä,
välinpitämättömyys on kuin sytytyslankaa,
katumattomuus räjäyttää kipinän:

"Sinä et kuuntele,
sinä et ymmärrä,
sinä ajattelet aina vain itseäsi."

Ja vaikken tee elettäkään vastustaakseni,
sinä vain suollat lisää syytöksiä niskaani.


- Nina Stine 2.8.2013
Joskus tuntuu, että ihmiset jaksaisivat riidellä loputtomiin yksinänsä. Useimmiten kaipaamme vain toisen ymmärrystä, mutta samalla unohdamme itse kuunnella.

28. heinäkuuta 2013

156.

Elämä nukkuu täällä.

Riemunkiljahdukset,
tanssit ja laulut,
ensiaskeleet ja viimeiset henkäykset.

Joku kurja kaatoi hautakivesi,
kaatoi sinun tarinasi.
Hah!
Kuin sen muka voisi kaataa!

Siinä sinä makaat, multakasassa,
kumossa olevan kiven alla,
mutta sinun tarinasi elää,
se nukkuu tuhatvuotista unta,

kunnes herättelen sitä muistoistani,
hymystäsi, kuvistasi,
Ja etten vain unohtaisi,
kirjoitan sen tähän, juuri tähän:

Tässä sinun tarinasi elää.


- Nina Stine 28.7.2013
Käytiin isoäidin kanssa tänään hautausmaalla.

155.

Liattu,
siveetön nainen,
ei saa suustansa ainuttakaan kieltosanaa.

Sinä tulit luokseni,
teit mitä tahdoit.
Hiljaisuus on myöntävä vastaus,
hiljaisuus on hyve.

Mutta sinä et edes kysy,
joten minäkään en vastaa,
et jätä minulle ainuttakaan tilaisuutta,
olet ommellut huuleni yhteen,
toistamaan sitä tyhjyyttä,
alistuvaa hiljaisuutta,
joka hukuttaa jokaisen kiellon alleen.

Sinä kuulet mitä haluat.


- N. S. 27.7.2013

154. Elämä

Yritämme tappaa aikaa.
Kunnes se lopulta tappaa meidät.

- Nina Stine (heinäkuu 2013)

153.

Lammaspaimen hätistelee kirkuvia lintuja,
krapulan paino jyskyttää muistojen läpi,
Pakko,
ihan pakko saada jotain.

Simpanssit rymyävät huoneen poikki,
kompuroivat tuoleja kumoon,
mölyävät epämääräisiä kirouksia ohikulkijoille.

   
   Itsekkyyden irvikuva,
     "vielä yksi ilta"
   Hedonisti taas humaltuva,
     "vielä yksi yö"
   kun on pakko,
   pakko saada jotain.


- Nina Stine 5.7.2013

23. heinäkuuta 2013

152.

Huomaatko tuon barrikadin, joka vihertää silmiesi edessä?
Huomaatko, kuinka korkeana se hipoo taivasta?

     

     Etkä sinä koskaan,
     kuunteletko sinä, rakkaani
     (sillä minä todella tarkoitan sitä):
     koskaan,
     tule pääsemään sen yli.



- N. S. 23.7.2013

15. heinäkuuta 2013

151.

1. Piikkilanka kiristyy kaulani ympärillä,
terät painautuvat ihoni läpi,
Veri tirskahtelee pisaroina ulos.

Riuhdon, hakkaan ja tärisen,
Raivoan ja syljen päällesi:
Senkin... iljettävä... SIKA!
Päästä... MINUT... IRTI!


2. Kohoileva lihakasa romahtaa lattiaa vasten,
vaipuu punaisen lätäkön aalloille.
Raskas ja vinkuva hengitys kaikuu tyhjistä seinistä.
Tahrittu,
Käytetty,
Nöyryytetty,
Tarpeeksi elossa,
Rukoillakseen kuolemaa.


- Nina Stine 15.7.2013

24. kesäkuuta 2013

150. Stam1na - Viisi laukausta päähän

Saanen jakaa kanssanne mielestäni hyvän kappaleen, joka ei siis missään nimessä ole omaa tuotantoani. Kuulin tän kerran radiosta, kaivoin youtubesta ja ihastuin heti. Toki tykkään muutenkin Stam1nasta.

Tässä linkki biisiin, sanat löytyy kokonaisuudessaan videon alapuolelta:
https://www.youtube.com/watch?v=SczgazEd_Tw

Pari otetta lyricseistä:

"Peto on tapettava,
Pahus on tapettava.
Peto lopetettava
Jottei se palaa.

Kenet on tapettava?
Kaikki on tapettava.
Elämä lopetettava
Jottei se palaa.

Viisi laukausta päähän riittää,
Viisi laukausta... päähän.

Peto on kuollut mutta missä sen pesä?"

"Uusien ohjesääntöjen mukaan, poliisin on määrä pysäyttää epäilyttävän henkilön pakeneminen, päähän tähdättävillä laukauksilla."

"Komission mukaan tiedotusvälineet voivat tahtomattaan tai tarkoituksellisesti levittää terroristi propagandaa, --"



-----------------------------------------------------

Mielestäni lyriikoiden idea on kerrassaan loistava (mikäli tulkitsen niitä oikein). Mun päässä herää eettisiä pohdintoja kuolemanrangaistuksista ja siitä, miks rikoksista ylipäänsä rangaistaan: halutaanko kostaa, ehkäistä rikoksia vai poistaa rikoksen uusiutumisen mahdollisuus (= tappaa rikollinen/ sulkea hänet vankilaan)?
Ja yleensäkin terrorismista: kun terroristi saadaan kiinni ("peto on kuollut, mutta missä sen pesä?")  aletaan hakea lisää syyllisiä ja päädytään tuomitsemaan syyttömiä, lietsotaan kansoja toisiaan vastaan. Ja kaikkea muuta todella järkevää toimintaa.

18. kesäkuuta 2013

149.

Rikkinäisessä patterissa virtaa käärmeiden veri,
Se on kylmä, vaikka pitäisi lämmittää.
Epätoivoisia lapsia vaaleanpunaisilla lakanoilla,
rumia lapsia, sammakkoprinssejä kainaloissa.


- Nina Stine 4.6.2013
Runo on poikkeuksellisen omakohtainen: suoraan huoneestani, suoraan elämästäni.

148.

Kaduttaa niin, että vatsaan sattuu,
että rintakehäni palaa kuin helvetintuli,
jonka silmäni yrittävät sammuttaa,
kahdella litralla kirkasta bensiiniä.

Pelottaa niin, että kehoni tärisee,
että nuotioni onkin jääkylmää tulta,
joka levittäytyy sormenpäihin asti.
Kaksi mikrolitraakin on liikaa,
100-prosenttista pakokauhua.


- N. S. 4.6.2013
Ja näin kävi, kun yritin kuvailla tunnetilojani.

147.

Tunti on
        kaksi ikuisuutta,
        kaksi tyhjää hetkeä,
        ihanan kaunista puhtautta,
        
        jonka sinä tahraat
        läsnäolollasi.

Tunti on

        yksinäisyydessä kokonainen elämä,
        iloa, riemua, tanssia!
        kaikkea, mitä ikinä olen tahtonut!

Ja sinä veit minulta minun tuntini,
        veit minulta monta vuotta!
        satoja ikuisuuksia,
        tuhat onnellista elämää!



Nyt minä pyydän,

minä anelen:
menisit jo pois,
antaisit
minun jo olla.


- N. S. 6.6.2013

Kirjoitettu Sokean Rotan runojen inspiroimana.
Tänään tuleeki lisäiltyä paljon runoja...

146.

Miten helvetissä tällaista voi edes tapahtua!?
Niin, Helvetissä.

Rimpuilen ja ryömin lattialla,
hakkaan jalkoja käsiä päätä oveen lattiaan seinään,

epätoivo,
sietämätön vihan ja epätoivon kivivyöry,
pois mielestäni.
pois harteiltani.


- N. S. 8.6.2013
Vähän sama fiilis kuin Stam1nan "Likainen parketti" -biisin ensimmäisessä säkeistössä.

145.

Juon lähteestä puhdasta vettä,
jäädytän katsoen laineiden pintaa,
rikon sitä sivellen sormillani,
silittäen hitaasti varpaillani.

Aurinko nousee ja lämmittää kasvojani,
metsä liikkuu ja hengittää.

"Jos en uhraa lihaa, verta, en luuta, 
ne laulavat kanssani,
läpi jokaisen aamun."


- N. S. 9.6.2013
Kirjoitettu Avatar-elokuvan inspiroimana.

144.

Kiedo kädet ympärillesi,
  tarpeeksi lujaa,
Tunne,
  kuinka sydämesi hakkaa rinnassasi.


Sulje silmäsi, 
  ja kuuntele:
  
Sinä elät.


- Nina Stine 17.6.2013

143. Piisamirotan mietteitä aamuteellä

Horjumme tunteidemme aallokossa,
kellastuneet varpaankynnet naputtavat pöytää vasten,
ja pimeys hallitsee jälleen,
Odota - kuulakärkikynästäni loppui muste.

Oi miksi? Kysyn 3 kertaa miksi?
Olisiko vihreillä smurffeilla sielu?
Ja ovatko aivoni puhtaat?

Minunkin mielikuvitukseni on rajallinen.

Tuuli keinuttaa kaukoidästä ostettuja silkkiverhojani,
haastattelen itseäni,
ja virtuaalikieleni menee solmuun kolme hetkeä liian aikaisin.


- "AivoNiko?" ja "Kuuro Mursu" 18.6.2013
Jälleen yks kaverin kanssa tehty runo, idealla: mä kirjotin suunnilleen joka toisen ja kaveri joka toisen. Ja jälleen tietämättä, mitä toinen oli kirjoittanut. Tää on yhdistelmä kahdesta yhteisestä tuotoksesta.

142.

Armahduksen kaste
on punaista verta.
Sinä voitelet sairaita aseöljyllä.
    kun maan päällä leimahtaa
    kiirastulessa kituva ruumis.



- Nina Stine (kevät/2013)

141.

Neither good,
nor bad,
just so miserable,
and a little sad:

like a crying baby,
trembling on the floor,
the world is cruel,
and immeasurably poor.

But don't be worried,
the justice lives in you,
so load up your gun,
and give the sinners their doom.



N. S. 23.1.2013
Tuli lenkkeillessä tylsää, joten aloin pyörittelemään päässäni sanoja. Tässä lopputulos.

31. toukokuuta 2013

140.

Sinä uinut hitaasti pois,
kuin auringon naamioima hämärä.


Olet istunut kallion kielekkeellä liian kauan,
haaveillut kauniista saduista,
heilutellut pieniä jalkojasi reunan yli,
nähnyt enemmän kuin on mahdollista katsoa,
tuijottanut tyhjyyden kitaan,
nukkunut kuin aamuin öin,
herännyt kuin viimeiseen iltaan.


Nelinverroin ovat kauniimmat silmäsi kuin silloin,
silloin kun piirtelit aaltoja katuojan pintaan,
mutta kuusinkerroin olet kurjempi kuin silloin,
silloin kun vielä unohdit elää.



- Nina Stine 23.5.2013
Säkeitä alkoi vain virrata päähän ja puolet unohtui ennen kuin pääsi istumaan bussiin ja ehti kaivamaan paperin ja kynän esille :/. En ole varma, onko tässä yksi pitkä vai kolme lyhyttä runoa...

139.

Raaka veri maistuu suussani,
itken ja nielen suruani,
Jälleen eksyksissä.

Lammen lumpeet vajoavat yksitellen,
katoavat syvyyksiin,
kun hirviö nielee ne sisäänsä.

Luolani pimenee,
sähkökatkos levittäytyy valoni ylle,
ja pian on elämäni mennyttä,
   ja uusi aika -
   kuollut aika,
   raahautuu esiin arkustaan.


- N. S. 25.4.2013

138. Kirjoittamattomat kirjeet, jae 13 ja 14

13. Ja näin lupasi Suuri Humala heille:
          
          "Kaikki teidän lupauksenne,
               ne rikotaan.
           Ja kaikki teidän sananne,
               ne kumotaan.
           Kaikki teidän uskonne, toivonne ja rakkautenne,
               ne murhataan."


14. Ja näin myös lupasi Suuri Humala, tyydyttääkseen ikuisen janon:
          
          "Ja minä sanon teille:
           Enää ette kärsi janosta,
               teillä on kyyneliä juomaksi.
           Ettekä enää kärsi elämännälästä,
               te turrutte tyhjyyteen.
           
           Ja kun te olette turtuneet -
           niin kuulkaa:
           Silloin minä olen täällä,
               Ja minä tuon luoksenne lohdun."


- N. S. 30.5.2013

137.

Tyhjyyden ruumis,
tunteet kuihtuneet tuhkaksi,
sisältä tyhjä,
sisältä kuollut.

Kylmien ajatusten virta,
luhistuu matalien kinosten alta,
Järven kojootit ulvovat hiljaa,
vuodattavat kyyneliä elävien tähden,
kuolleiden tähden.

Hengitän syvään puhdasta ilmaa,
rauhoitan elämäni juoksevan kulun,
   Istun kostealle ruohikolle,
   ja annan itseni olla.


- Nina Stine 9.5.2013

136. Satunäytelmä

Rakkaus on vain tunteiden harhaa,
hullaantumista haavekuviin,

ja kun häilyvät kulissit sivalletaan halki,
olemme vain tyhmiä ihmisiä
karun alastomalla näyttämöllä,
     kylmiä sisältä,
     turtuneita tuntemaan mitään.


- N. S. 15.5.2013

135. Sokea Rotta ja Kuuro Mursu (se Nietzsetzsen sukulainen)

Neljä kaverin kanssa yhdessä kirjoitettua runoa. Joka toinen säe on Sokean Rotan, joka toinen Kuuron Mursun (sen Nietzsetzsen sukulaisen) kirjoittama. Kolme ensimmäistä runoa on tehty niin, ettemme kumpikaan nähneet, mitä toinen oli kirjoittanut. Ajatus siis hieman pomppii. Tosin osa säkeistä sopii yllättävän hyvin yhteen O.o
Lisään kommentteihin hieman enemmän Behind the Scenes -kamaa :).

1.)

Nex,
pistetäänkö sininen syöpä, vai minkä värinen?
Hymyilen onnellisena,
Maihinnousu - eikä minun tarvitse
Mutta katso: Purppurainen tattirasia!

arbeit macht frei
Kirvelevien paperihaavojen meri,
vaikka sarvekas karhukaan ei ole täydellinen,
Paavo Väyrysen muistelmien neljäs osa;
Eiväthän kaikki ihmisetkään välttämättä ole ihmisiä.



2.) (Tyhjää filosofiaa)

Itse Nietzsczhczekin olisi ylpeä:
Hirtetyt ufot riippuvat lattioista,
Kiehtovat kattolamput vangitsevat hänen naurunsa,
Joku kuka huutaa mutta milloin?
ja miten tuo kaappirivi yhtäkkiä näyttää noin hypnoottiselta?

Kirjahullujen keskitysleirillä,
hurmaava on mätänevien ruumiiden kuviteltu tuoksu,
Zeburazka viljelee Pohjois-Korealaisia tomaatteja,
yrittävät paeta hyödyttömyyttä tylsyyteen - epäonnistuen,
"Hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä..."



3. Kokoomusnuori 1/13

Jumalat vuorollanne, kuulkaa minua!
Television ruutu nukkuu mustaa unta,
huomaamatta ja ääneti valuu veri ja roiskeet,

Kemikaalisävelten kylmänpunainen maailma,
Entä jos kuuro mies kaatuu metsässä - kuuleeko kukaan?
Elämä on kuin painajaisunta.

Umpihumalassa palvotaan absolutismia,
Vain kuusi hetkeä ennen kuin kaikki räjähtää,
ja illan viiletessä kaikki todisteet viittaavat Lapatonniemeen.



4. Kaunokirjallisuus A - C

A - Kauhajoki ja kattiloiden järvi,
          Shandik ja haalistuneet jänikset,
          sienikuolemien hautajaisjuhlaa.
B - Jäinen paranoia särkyneessä peilissä,
          Celine, ja kahdeksan vuotta epäonnea,
          josta kaikki metsän tiet vievät Nirvanaan.
D - Sensuroitu kuten Euroviisut,
      kuin Väinämöisen maailma ilman loppua,
      kuin bajamaja yksin kaatosateessa.



- Sokea Rotta ja Kuuro Mursu    31.5.2013

6. toukokuuta 2013

134.

Likaiset huorat!
Kauppaa tunneista, kauppaa vuosista,
kun lutka kiehnää ovenraossa,
sivelee kättään karmia vasten.

Niin,
Rankkoja ovat elämän pelit,
huuhtoo elämänarvoansa wc:stä alas,
valuu kuin käsi karmia vasten,
kuin kultaiset hiukset,
kurjille harteille.


- N. S. 2.5.2013
Inspiraationa Les Miserables, joka käytiin kattomassa elokuvateatterissa. On kai sanomattakin selvää, etten henkilökohtaisesti toimi runojeni puhujana.

133. Kissankultaa

Hankaavat kylkiään toisiaan vasten,
raukkaparat,
sietäisivät hävetä itseänsä, toisiansa,
kun järki liehottelee lipputangon ympärillä,
tyhjän mielen täyttää lihaisa huvi,
Lentävät paidat, lentävät kengät,
hiukset sekaisin hengittävät,
kilpaa juoksevat kesäänsä kohden.

Sinä olet minulle kissankultaa,
vain riipiviä muistoja ullakolla.


- N.S. 2.5.2013
Käsiteltiin koulussa kristinuskon ja paavin suhtautumista seksuaalisuuteen.

132. Lauantai 16.2.2013

1. Kaupunki nukkuu,
kadut ovat tyhjät, 
askeleeni kajahtelevat kylmistä kivitaloista.
Kuljen hitaasti töistä kotiin,
aamu sarastaa,
mutta on täysin hiljaista,
linnut eivät laula.

Ei se nuku,
     se on kuollut.

2. Porraskäytävä on lasinsirujen peitossa,
seinät maalattu punaisiksi,
valokatkaisijasta tippuu verivana,
pisaroita ympäri lattiaa,

kun kiipeän pelokkaana,
askelma kerrallaan,
hiljaista kotiamme kohti.

3. Lattia lainehtii,
kynnyksen yli tulvii vettä,
tölkit ja pullot lipuvat hennoilla aalloilla.

Kaksi irstasta petoa makaa suihkussa sammuneena,
kolmas nukkuu sohvalla.

Sammutan suihkun.

4. En tiedä, mitä on tapahtunut,
tai miksi,
ja kun näen punaisen juovan,
nuolevan ruosteisen lavuaarin reunaa,
ymmärrän,
etten edes halua tietää.


- Nina Stine 16.2.2013
Tarinoita elämästäni, osa 938749

131.

1. Olet kaunis. 
Kielesi on vaaleanpunainen,
kynsilakalla maalattu,
hentoja kuvioita seinäsi pintaan.

Liika on liikaa vaikka puhumalla;

     Lakkaan puhumasta,
     Lakkaan olemasta,
     Lakkaan kuolemasta,
     Lakkaan kynsiäsi.



2. Kielto on kielto vaikka valheena lausuttu,
vale on vale vaikka tuhannesti toistettu.
 

Vaan elämä ei lopu huutamalla,
     väärään suuntaan.


- Nina Stine 19.4.2013

130.

Salamoi ja sataa kaatamalla,
miekat iskevät vasten toisiaan,
ja kolahtelu kaikuu räiskyvässä yössä.

     Rikkaus on syntyä, 
     vaan rikkaampi kuolla.
       

Ahdistus valuu poskiani pitkin,
Raivoten huudan ja tuskaani itken,
kun eeppinen taistelu rikkoutuu käsieni lomaan.

Trallalalalai,
Niin minä tuhoan itseni sielun,
Trallalallalai,
Nätisti saatan luoksen Saatanan kuilun.


- N.S. 26.4.2013
Kirjoittelin ennen uskonnon tunnin alkua ajankulukseni. Ehkä vähän liian hajanainen...

9. maaliskuuta 2013

129.

Kuolemalla koristellut kuvat,
langettavat varjoja hautojen ylle.

Ulvonta kietoutuu kuunsäteiden ympärille,
kun ihmissudet uhraavat syntisten lihaa.


- Nina Stine 6.3.2013

128.

Seitsemänkymmentä sakramenttia,
pyhää toimitusta,
ja seitsemän miljardia harakiriä,
kun kunniattomat paskiaiset,
lahtaavat omaa sukuaan.


- N. S.

127.

Maailma nukkuu kommunismin kehdossa,
kuola valuu himoitsevista suista;
jälleen tehdään historiaa,
     
jonka kellastuneilta sivuilta,
meidän heiveröiset ihmiskohtalomme,
ovat hiljalleen kuihtuneet pois.


- N. S. 6.3.2013

126. Kyyneliä runojen vaatteissa

Peto ihmisen vaatteissa,
tupakkaa, naisia ja viinaa,
- tai vähintäänkin viinaa.

 
Karitsa miehen vaatteissa,
kunniakkaasti ja itsenäisesti,
vaikka hautaan asti,
- niin, sinnepä nimenomaan.

 
Alkoholisti sinun vaatteissasi,
makaa ojanpohjalla kuoleman partaalla,
"Älä vittu koske muhun,
kyllä mä itekki pääsen!"

 
Ja silloin minä tiedän,
kuka sinua seuraavaksi tulee auttamaan.


- Nina Stine 9.3.2013
Perustuu tositapahtumiin. ...eikä itse asiassa ainoastaan "perustu"...

5. maaliskuuta 2013

125.

Sumua,
usvasta harmaa ikkuna,
ja epäselviä muotoja,
valkeata kyynelten savua.


- N.S. 28.2.2013

124. Differentiaali-laskua

Pelokas tangentti,
keinuu aallonharjalla,
keinuu aallonpohjalla,

Täällä aidosti laskevien käyrien maassa,
ei ole koskaan nähty,
positiivista derivaattaa.


- N.S. 5.3.2013

8. helmikuuta 2013

123. Apsurtismismi

Maailma hajoaa palasiksi
   
     kipsi
 Ulkona kimaltelee lumi
   
     pyyhekumi
 Hauta-arkussa hyräilee pedofiilipappi
   
     kaappi
 Aina syvemmälle kaaokseen
   
     tiskirätti.


- N. S. 8.2.2013

22. tammikuuta 2013

122. Haudanvakava kauneus

Mustat enkelit kulkevat tänä yönä,
ripustautuvat ruskan kuihduttamille oksille.

Vähitellen varjokuvat painuvat seinien ylle,
ja lohduttomat huudot peittävät verenpunaisen taivaan.

Mutta turhiksi jäävät uhratut ruumiit -
     kuusen koristeiksi roikkumaan.


- Nina Stine -.12.2012
Kirjoitettu joulun inspiroimana.
Voisi jatkua vielä:
"Ja tragedian rinnoille vaipuu,
haudanvakava kauneus."

19. tammikuuta 2013

121. (Kaverin runo, ei siis oma)

    Kerran


Tunneli,
jonka päässä valoa nyt hohtaa,
on kummeli,
kuin komediasarjakuvan moskaa.

Aarre,
joka on isäni nimi myös,
paikka sateenkaaren päässä.
Siellä,
jos jossain,
voi olla rauhassa,
vaik ois pää ihan jäässä.

Olen valmis vaik ruttokansan kuolemaan.

Koin elämäni järkytyksen,
aloin jousia ja nuolia vuolemaan.

Mutta ei löytynyt käyttöä niille,
ei.

Koin näin ja olin,
mutta vaan,
mikä ettei.


- Niko the misbelief  9. 2010.
Kaikki kunnia suurelle Nikolle, joka antoi luvan lisätä tämän runon tänne. Mun mielestä tää ansaitsi ehdottomasti päästä näytille unohdettujen paperilappusten kätköistä :D. Nikon kanssa ollaan myös tehty aiemmin tänne lisätty biisi "Älä mee nukkumaan". Aina näitä sen taideteoksia lukiessa nousee väkisinki hymy huulille, on ne vaan jotain niin sanoinkuvaamatonta :D <3.