Ja mä lähden pelastamaan jotain suota,
johon voi sitte pari patikoijaa hukkua,
vaikka tuolla jossain,
kivitetään kuoliaaks,
jos huivi putoo päästä,
ja rakastetaan kuoliaaks,
kylmällä sydämellä.
Mun mielestä maailma tarttis peilit,
oikeen valtavan suuret,
että vois sitte jokaikinen päivä
tuijotella,
kuinka hyviä
ihmisiä
me kaikki ollaan.
- Nina S. 2.11.2010
Tässä samalla kirjotellessa keksitty ajatusten purkaus, ei niinkään hyvä runo.
