Kädessäsi on tuhansia viivoja,
miksi et koskaan ole ottanut tarpeeksi aikaa,
laskeaksesi niitä kaikkia,
katsoaksesi, kuinka ne kääntyilevät ja kaartelevat,
risteilevät pienillä huokosillasi,
Etkä koskaan ole katsonut kasvojasi,
niitä jotka muistuttavat kuollutta lehmää,
mutta jotka ovat eläneet kanssasi jo 18 vuotta,
ja nyt vasta ymmärsit,
että se oletkin sinä,
joka tuijottaa lammen pinnasta takaisin.
Muistatko, että olet aina kammannut hiuksesi väärään suuntaan,
käyttänyt liian pieniä vaatteita,
peittänyt koruilla kauniin kaulasi,
hukuttanut kalpeaan meikkiin tumman ihosi.
Minne katosivat kaikki vuodet?
Ja milloin viimeksi joit teetä itsesi kanssa:
tervehdit kalpeaa lehmää kylpyhuoneen peilissä,
ihmettelit kaarien retkiä kämmenelläsi,
säikähdit syvälle majoittuneita ajatuksiasi,
Huomasit, että se oletkin sinä;
et totuus tästä maailmasta,
et kone arjen oravanpyörässä,
vain sinä,
kokonaan.
- N. S. 26.12.2013
aika hyvä runo mä teen ittekki runoi
VastaaPoistaKiitos :). Onko sullakin blogi vai oletko pöytälaatikkorunoilija?
Poistaei oo blogii mut voin laittaa tähän yhen jos kiinnostaa
Poistaviisi murhaajaa istui samassa pöydässä
VastaaPoistakaikki itseään syyttömiksi väittivät
pitkä tukkainen itki
yksi arpi naamainen katseli ympärilleen
kaljupää vaitti vain puolustaneen itseään
muut murhaajat huusivat
oi voi meitä me tuomitut
syyttöminä vankilaan tiemme viä
voi voi oi oi voi
kyllä perheet nyt surra saa
viisi murhaajaa samassa pöydässä istui
ja valheita sieltä vain pursui
Aika kiva, tällanen vähän tarinamuotoinen ja rytmiltään hauska :). Onko sulla tässa jotain kielikuvallista ilmaisua, vai ootko tähdännyt vaan suoraan kertomukseen?
PoistaMun mielestä kahdessa viimisessä säkeessä on hyvin keksityt loppusoinnut :). Muiden runoja on kiva lueskella, joten saat lähetellä lisääkin, jos haluat.
Ps. toivottavasti ei haittaa, että julkaisin tämän runosi näkyviin tänne kommentteihin.
Kiitti ei kai mulla ollu mitää kielikuvallista ilmasuu, mut kylmä voin lisää lähettää ja ei haittaa
VastaaPoistaOk :).
Poistayrität sanoa jotain
VastaaPoistasanat muuttuu tyhjiksi
yrität kirjottaa jotain
kirjoitus sulaa
yrität nähdä maailman menon
silmäsi irtoavat päästä
huomaat että turhaan yrittää
sillä joku yrittää estää oppimisesi
metsässä on hiljaista
sieällä ihminen kävelee
hän hautasi jotain
jotain joka oli jätesäkissä
hän käveli metsästä pois
kaupungilla ihmiset kysyivät
näytät hermostuneelta
niin sanoi hänen ystävänsä myös
pyysi häntä tulemaan hänen kotiinsa
metsässä kulkia epäröi
hän pelkäsi hän vastasi:
o..okei
he nousivat autoon
ja lähtivät
kotona kävi ikävästi
ja niin siitä tuli uusi metsä reissu
täs ois pari runoo
Sori kun vastaamisessa venyi näin kauan. Oli pääsykokeisiin lukemista ja muuta härdelliä, toivottavasti vielä huomaat vastaukseni. Jatkossa lupaan bloggailla vähän aktiivisemmin :).
PoistaTykkään erityisesti tosta ekasta runosta ja sen neljästä ensimmäisestä säkeestä :). Tuo kuudes kuulostaa mun makuun ehkä hieman radikaalilta muuten niin tunnelmaltaan hiljaiseen runoon. Siis kun muodostan sana sanalta runon kuvaa päässäni.
Vieläkin kyllä lueskelen runojasi, jos tänne lähettelet tai olet jopa jo oman blogisi perustanut. Nuokin runot luin jo aikoja sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi vastattua :/.
sori mul kesti kauan että näin et oot vastannu mut kiitti:)
VastaaPoistakuinka kauan oot tehny runoi?
Oon runoillut aika pitkälti tän blogin pitämisen ajan eli noin neljä vuotta. Sitä ennenki oon hyvin satunnaisia tekstejä rustaillut, mut ne vaikuttaa lähinnä koomisia nykypäivänä :D. Entäs sä? Minkä ikänen olet?
Poistano mä aloin runojen tekemisen joskus vuos sitte ekaks kirjotin jotai novellei ja siit siirryin runoihin kylmä nykyää kirjotan kauhu tarinoit mut oon 15
VastaaPoistaja mikä sai sut tekee runoi ja kuka on vaikuttanu sun runoihi eniten?
VastaaPoistaOk :). Mä aloin runoilemaan, koska meillä oli äidinkielessä tehtävänä kirjottaa runo pariinkin kertaan vuosien varrella ala-asteella. Yläasteella taas me opiskeltiin jossain vaiheessa runojen keinoja ja luettiin parit runot, joista mä innostuin kirjottamaan neljä omaa runoa, jotka näytin silloiselle äidinkielenopettajalleni. Sain positiivista ja kannustavaa palautetta, joten jatkoin ja perustin tän blogin. Eli sanoisin, että runouden (vähäinen) opiskelu ja esimerkkirunojen lukeminen on vaikuttanut muhun eniten. Myös kaikki palautteen antajat ja kuuntelijat (esim. opettajat ja kaverit) on innostanu eteenpäin :).
PoistaMites sulla?
mä en itseasiassa muista miks aloin runoilee :D mut mut oon tosiaa eka novellei tehny ja siitä siirtyny runoihi varmaa jim morrisonin runot vaikuttan eniten ja tietenkin jotkut laulut ja niitten sanat kuten ismo alangon tuotanto ja mun on pakko kuunnella jotai musaa ku kirjotan runoo se tuo siihen sitä intoo mut nyt tässä lähi aikoina oon alkan miettii et ois kiva saada sellast rakentavaa kommentii et tietäis mitä vois korjata seuraaval kerral sillo ku meil oli äikäs runoist jotai ylä asteel ni en oikee pitän siin oli kaikkii sääntöi ja muut mä tykkään vapaamuotosista
VastaaPoistaMä tykkään myös Ismo Alangon sanotuksista.
PoistaMe saatiin äidinkielessä kirjottaa ihan vapaamuotoisiakin runoja, joten ite tykkäsin. Toisaalta on kiva kokeilla myös erilaisten sääntöjen ja ohjeiden mukaan kirjottamista, esim. yrittää käyttää tavallista enemmän elollistamista tai loppusointuja.
Millasta musiikkia sä yleensä kuuntelet ku kirjotat?
Kyl sä multa saat palautetta ja kritiikkiäkin, jos haluat :).
mä kuuntelen sellasta musiikkii joka sopii runoon eli jos on ilone ni ilost jos on surullinen jne yleensä mä kuuntelen rockia saatan ottaa ehkä pari sanaaki laulust emmä tiiä mä en osaa kirjottaa mitää jos en kuuntele musiikkii entäs sä kuunteletko sä musiikkii ku kirjotat? ja muutes oon nähny ismo alangon livenä itsenäisyyspäivänä :D
VastaaPoistaAika hyvin :DD. En mä yleensä kuuntele samalla musiikkia, koska pelkään, että kopioisin liikaa kuuntelemaani biisiä. Mieluummin suljen kaikki muut äänet pois ja annan omien ajatusten ja sanojen tulvia päähän :).
Poistakirjotin tälläse tos äske:
VastaaPoistaolemmeko unohtaneet kaiken
kaiken mikä oli joskus tärkeää
yritämme pysyä aiheessa
mutta mikä on sinulle tärkeintä elämässä
muista se ja
älä ikinä hautaa sitä muistoihisi
pidä siitä kiinni
sillä jos se on elämässäsi kiinni
ehkä sinä olet edes pikkuisen tärkempi muille
tai edes itsellesi
Ihan hyvä sanoma :). Jos jonkinlaista ehdotusta haluat, ni ois kiva lukea sun kirjottamia kielikuvia eli vähän kiertävämpää ilmaisua, koska se usein luo runoon tunnelmaa ja herättää vahvempia mielikuvia :).
Poistamust on kiva ku saa rakentavaa kommenttia kiitti :)
Poistaen tiää mut mua on alkan kiinnostaa psykologia enemmiksee jakautunut persoona on minust tosi mielenkiintone ja oon keksin siit sit pari kauhutarinaa
Mun mielestä kyseinen aihe on myös tosi mielenkiintoinen :).
Poistamul on nyt oma runo blogi en mä tiiä onks se minkään laine
VastaaPoistaLaita ihmeessä linkkiä :)
Poista