46.

Mikä minä olen määräämään,

tuomitsemaan taikka käskemään?

Voin vain todeta,

armoa anellessasi,

etten enää tee,

hiekkakakkuja kanssasi.

- Nina Stine 1.10.2011
<3

45. Aivokäyrien viidakossa

Rajoittuneita ovat ajatusten kadut,
muistikuoppien sisällöt maatuneet,
mutta mieleen jäävät kauniit sadut,
tästä hetkestä, ikuisuuteen.

- Nina Stine 23.9.2011
Alkaa jo tää lukio ja sen sanasto näkyä tuotannossakin... :D

44. Olematon runo olemisesta

Haluan niin kovasti olla jotakin, mitä en ole,

että olen jo se, mitä en ole,

mutta onhan mahdotonta olla jotakin, mitä ei ole,

ja olla olematta, mitä on.

Jos en ole, mitä olen,

olenko mitään, ollenkaan?

- Ainakin haluan olla jotakin, vaikka en ole,

joten olen se, mitä en ole.

Koska taaskaan en ole, mitä olen,

en ole mitään, ollenkaan.

Ja niin minä olen olematon,

ja voin hymyillä tyytyväisenä,

kun saan taas olla, jotakin.

- Nina Stine 16.9.2011
Tällaista pientä pohdintaa. Innoituksena taisi olla Seetherin biisi "Fake it". ...Tai sitten ei ollut, en muista :D Tiedän, että runo on sekava, mutta ehkä sen onkin tarkoitus olla :P.
Kaiken sekavuuden keskeltä voi kuitenkin huomata, että runo etenee aivan loogisesti, eikä sitä ole tehty vain sekoittamaan lukijan päätä.

43. Uusi alku

Näen verivanan hiipivän kättäni pitkin,

ja vajoan yhä syvemmälle punaiseen usvaan,

ulvoen sisäisen tuskani pois.

Elämäni henkäys,

lipuu aaltojen mukana,

ja minä roikun perässä,

kunnes nousen siivilleni,

pois,

kauas veriveljieni kirouksista,

kauas, vapauteen.

- Nina Stine 21.8.2011.
om. Pinja :) (vähän muokattuna)

42. Yksi runo kaikessa epätäydellisyydessään

Silloin kun minä olen joukossanne,

pelkään eniten, että minut huomataan ilman lupaani,

että joudun olemaan läsnä ja katsomaan silmiin.

Ja lähes joka kerta joudun tunnustamaan,

etten olekaan täydellinen.

Ja vaikka minä ja kaikki muutkin,

sen tiesimme,

me teeskentelimme, ettei sellaista ole olemassakaan,

epätäydellisyyttä.

- Nina Stine 31.7.2011
(Lisäilen tämmösiä vanhoja runoja, jotka ei oo ihan parhaimmasta päästä)

41. (yhden runon loppu)

On peräti ihme,

että olemme edes näennäisesti järjissämme,

vaikka itse ilkeyden ruumiillistuma,

on ikuinen elämänkumppanimme.

- Nina Stine 31.7.2011