369.

 

1. Tunsin kietoutuvani lämpöösi. Uppouduin käsiin, jotka kiedoit ympärilleni. Painoin pääni rintaasi ja
unohdin itseni.

Hengitin.
Hengitit.

Silitit.
Rutistin.

Imin sisääni tuoksuasi
ja tunsin villakangastakkisi ihoani vasten.

 

Sanattomia hetkiä on hankala kuvailla;

ajan pysähtymistä paikalleen,

silmät eivät voi sännätä riviltä toiselle.

--

2. Mietin, tarkoititko sillä jotakin. Kun vieritit kättäsi selkääni pitkin.
Pidit sylissä pitkään etkä päästänyt irti.
Kuin emme olisi olleet vain kaksi vierasta parkkipaikalla.
Kuin olisit tuntenut jotakin;
tuntenut minut.

Minä vain tarrasin sinuun kiinni kuin viimeiseen oljenkorteen.

Kunnes hautasin epätoivon sisälleni.
Järjestelin kasvoni normaaleiksi, yhdentekeviksi.

Kun viimein hellitit otettasi,
olin jo kaukana kävelemässä pois.

 

- N. S. 13.11.2021

368. Fanfaari idiotismille (rakkaus)

Seuraan piparkakun murusia metsätietä pitkin,
ahnehdin karkkeja silmät sidottuina,
hapuilen suklaasuihkulähdettä kielelläni.


Käsi liukuu selkää pitkin,
sormet sivelevät niskaa,
huulet tuskin koskevat kaulaa.

Värisen.


Kävelen omin jaloin kidutettavaksi
"ei tässä mitään hätää",
uskottelen itselleni tukahduttaessani yhä useamman aistin.

Pian tunnen jo terän ihollani,
pistävän paniikin rinnassani
ja silti
olen se
joka ottaa viimeisen askeleen.

P
  u
     t
       o
          a
             n


- N. S. 9.9.2019

367.

Voi rakas,
sinä painat kuin norsu minun käsivarsillani,
Etkö voisi
    kävellä itse

        edes vähän matkaa?

*TÖMPS*

Minä yritän työntää satoja kiloja eteenpäin,
samalla kun sinun ahterisi     laahaa         maata.


- N.S. 25.8.2019

366.

Sateenkaaren värit hehkuvat Turun kaduilla.
pienet ihmiset sulautuvat massaan.


Ehkä tuntemattomat eivät olekaan ihmisiä kuten minä.
Miten tämän massan keskeltä löytää kaltaisensa?
Nyt tuntuu ettei kyse ole vain motivaation puutteesta...


-  N. S. 25.8.2019
(10 min runoutta)

365.

Höyhenet leijailevat ilmassa.
Tyyny ja peitot ovat repaleina.

Piirrän yhä ohenevaa elämänviivaa.
    kynästä on muste lopussa.


- N. S. 24.8.2019
(10 min runoutta)

364.

Lattialaudat allani muistuttavat riippusiltaa,
Ahdistus iskee heti silmien auetessa,
Kädet harovat tyhjää ilmaa.

Huolella rakennetut korttitalot
        kaatuvat huokaisustakin,
Rauhassa lepäävät seinät
        mädäntyvät ajan saatossa sisältä.

Kotini:
rakoileva lattia,
mädäntyneet seinät,
Ahdistuksen katto romahtaa niskaan.

Pölyiset ikkunat eivät näytä huomista.


- N. S. 21.8.2019
(10 min runoutta)

363. Censor this

1. Kaipaan sinua,
hentoa silitystä ihollani,
hengitystä korvallani,
lämpöä vierelläni.


2. Tarvitsen KILOMETRIN tilaa ympärilleni,
EN koskisi sinuun pitkällä seipäälläkään,
mieluummin TUKEHDUN kuin hengitän samaa huoneilmaa kanssasi.


3. Tule lähemmäs,
kiedo tiukasti syliisi,
paina pääsi olalleni,
purista käteni käteesi.


4. Lähtisit jo pois,
jätä lyhyt kirje ja katoa,
jotta voin viimein itkeä perääsi,
ja lopulta sulkea sinut muistojeni arkkuun.


- N. S. 9.8.2019

362.

1. 
Ruusujen terälehdet kuihtuvat ympärilläni,
olen tyhjä taivas vailla yhtään pilvenhattaraa,
öinen avaruus ilman tähtien tai kuun loistetta.

2.
Mielikuvituksensa kanssa ei tarvitse koskaan olla yksin,
pääni on täynnä huonoja ystäviä,
joille on joskus annettava puheenvuoro.

Korvatulpat vain voimistavat
    epätoivoista monologia itseni kanssa,
heijaan sohvalla halaten pehmonallea,

    mene pois,
        mene pois,
            mene pois.

On turha juosta karkuun ahdistavia ajatuksia,
koska kellon lyödessä kaksitoista,
kuitenkin lamaannun ja kuuntelen.


- N. S. 13.8.2019
(10 min runoutta)

361.

Virus raatelee ihmiskuntaa riekaleiksi,
tulee lama,
mutta kukaan ei oikein välitä.

Ovatko ihmishenget lopulta tärkeintä,
mitä meillä on?
Vain jos kyse on omistamme.


- N. S. 15.3.2020

360.

Ikävöin sinua.


Ikävä sinä.



- N. S. 29.12.2019

359.

1.
Kirjoitan niistä tummista hahmoista,
jotka säntäilevät kuin sammuneet hattivatit sähkön perässä.


2.
Haluaisin pelastaa jokaisen eksyneen lapsen;
paloitella kaiken maailman tiedon kauniiseen pakettiin,
ja sujauttaa paikalleen pieneen mieleen.


3.
Voi kun minulla olisikin kaikki maailman aika käsissäni.
Voisin tuhansin verroin päivitellä,
miten en koskaan ehdi mitään.
Miten en koskaan riitä.


- N. S. 29.12.2019

358.

En ymmärrä miten ihmiset pysyvät jaloillaan.

Mieleni on rikki koska murehdin liikaa tosiasioita.

Pitäisi juosta putkinäöllä päivät läpi,
tai hapuilla hitaasti silmät kiinni,
sulkea korvansa,
tutkailla vain omia sormiansa.

Olen jumissa tässä harmaassa kuplassa,
kalman kalpeana, onttona kehona,
kuollut, kuolleempi,
kuollein.


- N. S. 20.10.2020
(loppu Mokoman biisistä)

357.

Pelottaa olla yksin ajatusteni kanssa,
Silloin ne karkaavat ja
        jäävät jumiin onkaloihin.


- N. S. 20.10.2020 

356.

Kun on paha olla.

Piiloutuu valtavan työkasan alle,
se ei lopu,
Murskaantuu.

Luut tohjona, aivot sohjona,
palanut tuhkakasaksi.

Feeniksin sijaan nousee kuin krapulainen zombi,
joka pudottelee raajojaan pitkin matkaa.


- N. S. 20.10.2020

355. Aseksuaali avautuu seksistä

Vihaan sitä.
En saa henkeä suusta.
Keuhkoni täyttyvät tyhjiöllä.
Haukon turhaan hapetonta huonetta.


Seksi tuntuu kuin tunkisit etusormeasi
toistuvasti suuhuni.
Haluan purra.

Olen kuin keskiöinen konttisatama,
senkin nekrofiili.

Voihkin ja huohotan,
pyörittelen silmiäni kun nojaan olkaasi vasten.
Oih, mmm, ahh,
anna mun kaikki kestää.

Lopulta roiskaiset eritteesi siivottavakseni.
Niele itse,
Saatana.


- N. S. 23.7.2020
(huom. jokainen aseksuaali on yksilö ja yksilönkin tuntemukset voivat vaihdella tilanteesta toiseen. tämä runo on sanataidetta, ei faktuaalinen lähde.)

354. Synttärirunoja Sepolle

Sovin yhden kaverin, "Sepon", kanssa, että kirjoitan hänelle synttärilahjaksi runon. Tässä erinäisiä tuloksia.

Synttäriruno Sepolle?

Hupparikasa ja ruskeat silmät,
naurahditko itseäsi vai minua?
Ehkä olen tulkinnut sinut väärin.
Alan katua tekojani.

Viattomuutesi rapisee lattialle kuin
lohkeileva maali rymisee seiniltä alas.

Sidoin hiuksesi sadalle rusetille,
pöyhistelet kuin piiloaggressiivinen puudeli peilinsä edessä.

Olenkohan sittenkin käsittänyt sinut väärin?
Kadun kaikkia sanojani.

Runoissa olen rehellisempi itselleni kuin
koskaan muuten.
Niin että kehtaan epäillä sinua,
hymyä naurua rusetteja vedän häpykarvoistasi.

Siinä sinulle synttäriruno perkele!


- N. S. 18.6.2020

Synttäriruno Sepolle, yritys 235: Simple plan

Owl city shines in the skyline,
you can just make out The queen bathing in the Drowning pool.
Nothing more,
nothing less.
My dear addiction is to see
Johnny Cash In flames,
It would be A day to remember,
I'd Swallow the sun.


- N. S. 18.6.2020 (tehty shufflella soittolistassa ja soveltamalla)


Synttäriruno Sepolle, yritys 378

Tässä kaikki
sanani, jotka selvisivät sensuurista:

"kanssasi puistossa"
"hymyä, naurua"
"hupparikasa
syvän ruskeilla silmillä"

"Johnny Cash palaa ilmiliekeissä."

Roskakorini on täynnä paperisilppua.


- N. S. 18.6.2020


Sepon synttärihaiku, yritys 3

Aurinkovuosi,
vanhuus painaa kumaraan,
lähemmäs maata.


- N. S. 26.6.2020


Sepon synttäriruno, yritys ???

Yritin kirjoittaa sinulle haikun,
epäonnistuin kolme kertaa,
luovutin.

Yritin kirjoittaa sinulle tankan,
epäonnistuin viisi kertaa,
tuskastuin.

Tilausrunot voivat painua vittuun.


- N. S. 26.6.2020

353.

Syviä viiltoja otsalohkoon,
Aivojen kuutiointi,
Puristan mehut pois,
Rutistan sormien välistä.

Poltan nuotion ytimessä,
Hiillostan kunnes jäljellä on vain harmaata tuhkaa.
Levitän kaiken lattialle.
Raapustan tikulla hymyilevät kasvot.

Teeskentelyä.


- N. S. 30.5.2020

352

Puiden oksat tärisevät tuulessa,
viima puhaltaa ja kohisee hiirenkorvissa,
Aurinko painuu aloittamaan uutta päivää
    toisaalle.

Minun ihoni värisee yksinäisyydessä.
Kuinka molekyylien täyttämä maapallo voi tuntua niin tyhjältä?

Vesihöyryä purkautuu ulos keuhkoistani.
Rummutan pöytää,
    sade kattoa vasten.


- N. S. 17.5.2020

351

Sukkamehutehdas,
korvamatojen kasvattamo,
elohiirien juoksurata,
kananlihavarras,

kännikala kuivalla maalla.


- N. S. 26.5.2020

350.

Itsetuntoni on rakennettu paperinohuesta lasista.
Se huutaa haurauttaan
tanssiessaan nuoralla täällä 300 metrin korkeudessa.


Sinun kuiskauksesi on kuin pyörremyrsky,
se riepottelee sisintäni hirmutuulessa.
Hiljaisuutesi on kuin maanjäristys,
joka värisyttää koko maailmaani.
Räjähdän odotuksesta.


Ethän särje minua?



- N. S. 7.5.2022

349. Epäily

Suurimmankin ilon keskellä mieleeni hiipii epävarmuus;
Mitä jos olenkin yksin onneni kanssa?

Mitä jos inhoat minua?


Minä en ole minkään arvoinen.
Olen huono.
Olen riittämätön.

Miten harhautinkin itseni edes hetkeksi uskomaan,
        että kaltaisesi voisi pitää minusta.



"Mä rakastan sua"
- Älä vittu selitä!



- N. S. 4.5.2022

348.

Miksi vitussa te olette kädet korvilla siellä norsunluutorneissanne?

HUUDAN

Katso! Minä olen TÄÄLLÄ!!

Miksi sinä et vastaa.
Paskon ovellesi ja tuhrin kirkkoveneitä seiniisi.

HUOMIOTA!

Mikset huomaa minua?

Vain pelkurit lukittautuvat linnoituksiinsa.

- N. S. 31.12.2021