122. Haudanvakava kauneus

Mustat enkelit kulkevat tänä yönä,
ripustautuvat ruskan kuihduttamille oksille.

Vähitellen varjokuvat painuvat seinien ylle,
ja lohduttomat huudot peittävät verenpunaisen taivaan.

Mutta turhiksi jäävät uhratut ruumiit -
     kuusen koristeiksi roikkumaan.


- Nina Stine -.12.2012
Kirjoitettu joulun inspiroimana.
Voisi jatkua vielä:
"Ja tragedian rinnoille vaipuu,
haudanvakava kauneus."

121. (Kaverin runo, ei siis oma)

    Kerran

Tunneli,
jonka päässä valoa nyt hohtaa,
on kummeli,
kuin komediasarjakuvan moskaa.

Aarre,
joka on isäni nimi myös,
paikka sateenkaaren päässä.
Siellä,
jos jossain,
voi olla rauhassa,
vaik ois pää ihan jäässä.

Olen valmis vaik ruttokansan kuolemaan.

Koin elämäni järkytyksen,
aloin jousia ja nuolia vuolemaan.

Mutta ei löytynyt käyttöä niille,
ei.

Koin näin ja olin,
mutta vaan,
mikä ettei.

- Niko the misbelief  9. 2010.
Kaikki kunnia suurelle Nikolle, joka antoi luvan lisätä tämän runon tänne. Mun mielestä tää ansaitsi ehdottomasti päästä näytille unohdettujen paperilappusten kätköistä :D. Nikon kanssa ollaan myös tehty aiemmin tänne lisätty biisi "Älä mee nukkumaan". Aina näitä sen taideteoksia lukiessa nousee väkisinki hymy huulille, on ne vaan jotain niin sanoinkuvaamatonta :D <3.