101. Kaverin kanssa sävelletty ja sanoitettu biisi :D

A)

Mä ootan sua sun ikkunasi alla,

hei älä mee nukkumaan,

älä mee nukkumaan,

Ootan sua mun vasaralla,

mä tuun sua sillä hakkaamaan,

hei älä mee nukkumaan,

älä mee nukkumaan

B)

Päässäni naksahti, ja tulin sun luoksesi,

Jos sulle vaan sopisi, mä sinut tappaisin,

...

...Tai vaikkei sopisi, niin tapan kuitenkin,

      

       En ole kovin tyytyväinen.

- äNNä-päät kesä/syksy 2010
Selailin vanhoja vihkoja ja löysin tälläsen. Päätettiin kaverin kanssa koittaa vähän muusikkojen uraa ja tehtiin sitten läpällä tämmönen :D Tää on alun perin kitaralla säestetty. Tuntuu suorastaan raiskaukselta tätä biisiä kohtaan laittaa se kirjoitettuun muotoon, ku ette kuule tai näe sitä eläytyvää esiintymistä ja säkeiden oikeanlaista painotusta :D

Biisi tais jäädä vähän kesken, ku ei toista A-osaa yms. oo tullut tehtyä, mut ehkä joskus... :D Ei tän taiteellisuuden ja runollisuuden kanssa tartte aina niin totinen olla, voi välillä pitää vaan ihan puhtaasti hauskaa välittämättä pienistä epätäydellisyyksistä :)

100.

When it all ends,

we will be ready,

ready to face it,

- ready to denay it.

- Nina Stine 9.3.2012
Yhden runon viimeinen säkeistö. Kirjoitettu kaiketi "In time" -elokuvan inspiroimana.

99. Kolme hullua kynä kädessä

   1.

Tajuntani vallitsevaa ääntä,

ei saa jesarikaan vaimenemaan.

Alitajuntani eläimelliset vaistot,

sisäistetyt mallit,

vainoavat minua,

ajavat minua takaa,

aivan kannoillani,

kierot puukot kohotettuina,

sotahuutoaan karjuen.

Enkä minä pääse pakoon.

Kuihdun iäksi,

tässä tulen ja jään välimaastossa,

mieleni repiessä minua kahti.

   

   2.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö.

turhan pitkiä sanoja.

   3.

Haluan pois,

haluan olla jotakin,

haluan hyväksyntää,

haluan jotakin määrittelemätöntä,

jotakin utuista mössöä mielikuvissani,

jolloin saavuttaminen on mahdotonta.

Ei voi löytää,

jos ei tiedä,

mitä etsii.

Minä etsin päämäärää.

   0.

Huomasitko sinäkin oravanpyöräni?

- Nina Stine ja hänen arvoisat sivupersoonansa 8.3.2012

98.

Rakkaus on sydänten hautajaisia,

niin minulle kerrottiin.

Sokeasti uskoin,

sokeammin kielsin,

sillä näköni lisäksi,

veivät kuulon, veivät järjen,

veivät minut kokonaan,

jättäen vain häilyvän varjon,

tähän aistittavaan maailmaan.

- Joku muu kuin Nina Stine 6.3.2012

97. Oi, tätä luomisen tuskaa

Ensimmäisenä päivänä hän raapusteli sanoja,

toisena vähän yritti järjestellä,

kolmantena soinnuilla väritti,

kielikuvilla kartoitti,

neljäntenä vaipui itsesääliin,

viidentenä syytti muita,

kuudentena viimeisteli,

seitsemäntenä pysähtyi,

   Ja kuoli nauruun.

- N.S. 26.2.2012
Selailin vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja löysin sieltä seasta pari runoa, tässä niistä yksi :)

96. Kauniita unia

Silloin kun,

   Sinä nukut.

Suurin osa,

   maailmasta,

      valvoo.

  Eikä odota

  Sinua.


- Nina Stine (ei päiväystä, mutta joskus heinäkuussa 2012 kirjoitettu)
Jälleen ajan kulumisesta. Hyvää yötä ja kauniita unia :D

95. Kirjoittamisesta

Minä kirjoitan.
Istun.
Ajattelen.
Olen.

Mutta en jaksa.
Pelkkiä kliseitä.

Minä luen.
Makaan.
Petyn.
   Ja silti.
   Olen.


- N. S. 28.6.2012
Edelleen se päivä, jolloin kyllästyin runoihini. Selvisin siitä kirjoittamalla uusia runoja. Joista suurimpaan osaan kyllästyin. Ei näitä liukuhihnalta tänne blogiin kirjoitella, ettäs tiedätte :D

94. Muutoksella on varjonsa

Minä tarvon läpi elämänsoita,

melon mustekynälläni eteenpäin,

kunnes lopulta paperista tehty,

kaarnalaivani uppoaa.

- Nina Stine 26.8.2012
Säkeistö on viimeinen runosta, jossa haukun oman runouteni ja blogini maanrakoon. Aina ei ole hyviä hetkiä :D

93. Runoilijan elämää

Minä kirjoitan koko maailmani paperille,

ja kukaan, 

ei edes vaivaudu,

tallomaan,

sen päälle.

- N.S. 28.6.2012

92. Yksinäisyydestäni

Minä kumarran sinua,

arvoisa yksinäisyys.

Saanen nauttia seurastasi,

hetken tai kaksi,

ihan vain kahdestaan?

Sinä keskustelet kanssani,

kuiskit ja huudat.

Ja minä olen hiljaa,

annan laulusi aaltoilla korvissani.

Sillä vain pienen hetken,

voit olla kokonaan minun.

- Nina Stine 28.6.2012

91. Vapaasta tahdosta?

Minä olen sädehoidossa kituva syöpäläinen,

En tarkoittanut mitään,

kunhan vain elin,

kuten miljoonia vuosia sitten oli kirjoitettu.

Minä olen pistooli ohimolla makaava nuori,

Minä tarkoitín paljon,

mutta enemmän sain aikaan.

Minä kuolin,

ja pyyhin pois sen,

joka oli polttomerkillä ihooni piirretty.

- Nina Stine 27.6.2012
(Otsikko Jussi Viitalan kirjasta)

90. Pientä surrealismia

Liituraidat: vihreää ja mustaa,

kämmenet sivelevät silmiäsi,

Aika on valkoista,

Maahan valuu elämää,

Kuolema raahautuu mukanasi,

hengittää ikuisena varjona.

Emme pelkää,

meillä ei vain ole rohkeutta.


- Nina Stine 21.6.2012

89.

Joku piirtää taivaalle mustaa viivaa,

heittelee vimmatusti keltaisia juovia,

  minua pelottaa.

- N.S. 26.6.2012

88. Viivoja

Ensin sinun on kuoltava,

vajottava maan syvmpään rakoon,

sieltä sinä olet hitaasti nouseva.

Tartu kynään,

räiski jotain paperille,

varmista,

ettei siinä ole järjen hiventäkään.

No niin,

nyt!

Astu askel taaemmas,

katso,

ja ihastele,

Olet valmis,

Olet taiteilija.

- N.S. 26.6.2012
Heikohko runo ja hieman kärjistelevä, mutta siinä se nyt kuitenkin on :D

87.

Minun renkaani lepäävät hiekkadyynien meressä,

     Minä uskon ja tahdon.

Minun purjeeni ovat repaleiset taivaat,

kuin kerjäläisten rikkinäiset vaatteet,

     ja minä uskon ja tahdon.

  Mutta en toivo.

Puen ylleni silkkivaatteet, kullatut korut,

onnellisen elämäni rippeet.

- Nina Stine

86.

Maa makaa roudan alla kuin kuollut jeesus,

hiljaa hiipivät syksy ja talvi,

raahautuen ryömivät kevät ja kesä,

Maailma pyörii oravanpyörää,

ihmishenkiä sekunneissa.

- Nina Stine 13.6.2012
Liittyy vahvasti edelliseen runooni :)

85. Hetken harhaa

Minä kulutan hetkeni puhki;

     

     elän yhä uudestaan,

     ja

     uudestaan.

Makaan merkityksettömänä hangessa,

yritän tarttua kiinni,

tarttua johonkin,

jota ei enää ole.

- Nina Stine 12.6.2012
Tästä lähtien runoihin liittyvät selitykseni ilmestyvät kommentteihin :).