207.

Lettukestit,
marmeladia ja hilloa,
pöydän täydeltä kermavaahtoa,
litra jätskiä, kulho sokeria,
siirappinen humala,
limsaa, limsaa, limsaa!


Heleän naurunremakan keskellä,
tiivistyy pikkusikojen tyhmyys.


- N.S. kevät 2014.
(Huom! Todellisuudessa pidän lapsista todella paljon ja tykkään viettää heidän parissaan aikaa, teenhän töitä lapsenvahtina ja rakennan uraa myös luokanopettajaksi. Tämä runo _ei_ siis kerro lapsivihasta.)

206. Jos olisimme yhtään parempia ihmisiä

Jos olisimme yhtään parempia ihmisiä,
Liitäisimme ilmassa,
sillä pelkäisimme tallata maata jalkojemme alla.

Lakkaisimme hengittämästä,
sillä tietäisimme tuhlaavamme puhdasta ilmaa.

Lopettaisimme ajattelemisen,
sillä emme haluaisi enää vääristellä maailmaa.


- N. S. 6.2.2014

205. Apsurtismismi III

Sinisyys juoksee nauravan veden ohi,
nauru hyppii seinistä ulos,
mutta seinäthän haukkuvat kilpaa laitumella,
vaikka laidun ui kahta askelta pakoon.

Juuri niin,
askel naurun seinästä laitumelle,
siellähän sinä olet hämmentynyt nyt.


- N. S. 28.8.2013.
Jälleen vähän kokeiluja ja mielikuvilla leikittelyä

204.

Hapuilemme silmät sidottuina,
tunnustelemme vakautta,
pysyvää kosketuspintaa,
jonka rakensimme hitaasti elämämme rippeistä,
ja jonka koputus kaikuu tyhjyyttä.


Kun kuljet tarpeeksi kauan,
putoat maanpäälliseen helvettiin,
jossa siteet revitään silmiltäsi,
elämäsi onttous ja turhuus,
kaivetaan esiin sisimmästäsi,
lavasteet romahtavat lattialle,
ja sinä joudut,
kohtaamaan kaiken.


Hyvää loppuelämää,
se sanoi,
ja jätti minut polvilleni itkemään.


- N.S. 8.9.2013
Kirjoitettu kolmessa eri persoonassa, aika omituista minunkin mielestäni.

203.

Viimeiset tunnit
eivät kestä päivänvaloa:
Ne valuttavat suustaan verenpunaista vaahtoa,
peseytyvät omissa jätöksissään,
jyskyttävät kaltereitaan pääni sisällä,
kynsivät kauhistuneita vartijoita.

Pimeässä vankilassa vaanii,
iänikuinen,
raastava häpeä.



- N. S. 3.11.2013
Runon kaksi mahdollista viimeistä säettä olivat sulkeissa ("Itsestä. / Meistä."), joten jätin ne kokonaan pois.

202.

Valas,
sushibaarissa.

Raakaa elämää hopeatarjottimella;
Tarraathan kiinni kaksin käsin,
ettei se pääse karkuun.


- N.S. 18.7.2013
Istuskeltiin kaverin kanssa ravintolassa ja runoiltiin ajan tappamiseks jostakin yksittäisestä sanasta/aiheesta. Tässä sanaksi annettiin "valas".

201.

Kaipaan olla yksin,
eksyksissä, kadoksissa,
olemattomissa,
Vailla ketään,
joka odottaisi takaisin,
odottaisi eteenpäin,
odottaisi liikaa.
Ketään,
joka tukahduttaisi yksinäisyyteni,
minuuteni, itseni,
Määrittelisi, lajittelisi -
katsoisi ja huomaisi.

Vapaa ja unohdettu,
Vapaa ja -
   Niin,
   Vapaa.


- N.S. 28.5.2013
Aika suorasanainen runo, mutta lisäsin silti.

200. Kokeiluja

Näennäiskapitalismi,
paternalistinen kommunistiikka valtio,
Liturgiaretoriikkaa,
kielet solmussa sormet
   selän takana puukko
      iskee omaan selkään veitsenterällä
         keikkuu narun nokassa
palava kravaatti.


- N.S. 4.11.2013
Yhteiskuntaopin kokeen jälkeen rustailtu kokeileva ja leikittelevä pätkä.

199.

Lammas murisee ja karjuu,
paljastaa sirpinterävät kyntensä,
irvistää verestä tihkuvilla hampaillaan:

Ihmissudet ulvovat vain öisin,
iskevät kitansa nukkuvaan lihaan.


- N.S. 21.11.2013

198. Katkeruus

Katkeruus on pahinta myrkkyä ihmiselle.

Sitä vain keittää lisää,
juo maljan toisensa jälkeen,
kihisee kiukusta,
romahtaa epätoivosta,
katsoo vierestä,
kuinka tappaa itse itseänsä.


- N.S. 21.11.2013
Eräs ystävä kerran antoi kokemuksen syvällä rintaäänellä yhden elämänohjeen: tee mitä vaan, mutta älä katkeroidu. Siitä kaiketi inspiroituneena.

197.

1. Kadotetut sanat,
keittiöpöydän lipastossa,
pienessä laatikossa,

runoja.


2. Eksynyt.
Eikä kukaan auta,
itsensä eksyttänyt,

kaitapolulla.


3. Yksin.
Satuttaisi muuten.
Eksyttäisi muutkin.

Eikä kukaan edes tulisi.
Kuuntelisi.

Heikkoa vaikerrusta synkästä metsästä.
Pientä, haurasta vongerrusta.
Kun ei löydä tavuja, saati sitten lauseita.
    Vain ruskaa.
    Palamassa.
    Paksujen kinosten alla.
  

- Nina Stine 16.1.2014
Tällaset vanhat tekstit löytys laatikosta. En edes muistanut kirjottaneeni enkä täysin osaa sanoa, mitä ajattelin kirjottaessani. Jokanen voi jälleen muodostaa omat tulkintansa :).

196. Kaks runoa englanniks

1. Maybe,
someday I'll be worth your caring,
worth your trust,
your sacrifices.
Until then,
I'm sentenced to be the cancer,
in your vulnerable chest,
the everlasting pain,
ripping your gentle heart.


2. You see,
I'm nothing but a tortured soul, weeping and weak,
and no matter how hard I try,
I'll always carry my burden alone.


- N.S. 12/2013
Sori taas, jos on kielioppivirheitä yms. :)

195.

Mihin katosi se sieluni sivistys,
se joka näki ja teki,
tiesi ja nousi,
sumuisten ja hämmentyneiden olentojen yläpuolelle,
johdatti tuota tietämätöntä kansaa,
kohti ymmärryksen kirkastuvaa iltaa.


- N. S. 7.5.2014
Pari runoa, joita en edes muistanut kirjoittaneeni :D.

194.

Vääryys vai väärässä?

Haituvia veistetyn puun kasvoilla,
niin harmaita, ja yksinäisiä.


- N. S. 7.5.
Tajunnanvirtaa, mutta ensimmäistä säettä ei sovi ohittaa.

193.

1. Nimettömyyden verho kätkee taakseen loukatut kasvot,
jotka kyyneleiden kielissä lyövät
viattomien rintakehiä rikki,
Ja kun ne heräävät painajaisestaan,
katselevat murhaajan käsiään,
Kutovat viimein seitin suojakseen,
paksun ja harmaan kankaan,
unohtaakseen itsekin
itsensä.


- Nina Stine 7.5.
Inspiraation lähde: internetin keskustelupalstat

192. Ilta-aurinko

Kauniit ovat juonteet silmiesi alla,
viivasi tuikkivat kuin ikiviisaat tähdet.

Kerrot,
kuinka kauan olet jo saanut elää,
"ehkä liiaksikin",
kulkea noita kiemuraisia polkuja,
pehmeän ihosi pinnalla.


- N. S. kevät 2014

191. Purkauksia

Ja kaikki te paskantärkeät ihmiset,
platinakruunut päissänne,
hohto ja valo,
messinkiketjuja hiertämässä kaulaa,
kiertämässä luisia ranteita.

Pinnalliset.


- N.S. 20.1.2014

190.

Kaamos,
Valoton aamu,
päivätön päivä,
kuin ikuisuus olisi laskeutunut,
Eikä aika enää kierrä,
kellosi ruostuneissa rataksissa.

- N. S. 14.1.2014
Hyvin sopii puoli vuotta vanha runo tähän juhannuksen alle...

189.

Ne tulevat.


Vaikeroin tuskissani kun tummat varjot tihenevät.
välähteleviä kuvia, kuin sähköiskuja,
ja kipua,
sietämätöntä kipua.

eivätkä
ne mene
pois.


- Nina Stine 2.6.2014
Yritin kuvailla ja käsitellä sanoilla sietämättömän tuskaista ja epätoivoista oloani.
Eräänlainen "cringe attack", mutta pahempi. (Dan Howellin selitys käsitteelle: "When you remember an embarrassing moment in your life that you caused and you either cringe, hit yourself in the face or flail your arms because of it.").
Kyseessä ei kuitenkaan ollut yksittäinen muisto, vaan ikään kuin filminauha (kolmas säe). Eikä tunne ollut niinkään "nolo häpeä", vaan ahdistus, katumus ja häpeä ihan koko olemassaoloa kohtaan. Olenkohan ainoa, joka piinaa itseään tällaisilla kohtauksilla ja olotiloilla...