368. Fanfaari idiotismille (rakkaus)

Seuraan piparkakun murusia metsätietä pitkin,
ahnehdin karkkeja silmät sidottuina,
hapuilen suklaasuihkulähdettä kielelläni.


Käsi liukuu selkää pitkin,
sormet sivelevät niskaa,
huulet tuskin koskevat kaulaa.

Värisen.


Kävelen omin jaloin kidutettavaksi
"ei tässä mitään hätää",
uskottelen itselleni tukahduttaessani yhä useamman aistin.

Pian tunnen jo terän ihollani,
pistävän paniikin rinnassani
ja silti
olen se
joka ottaa viimeisen askeleen.

P
  u
     t
       o
          a
             n


- N. S. 9.9.2019