1.
Ruusujen terälehdet kuihtuvat ympärilläni,
olen tyhjä taivas vailla yhtään pilvenhattaraa,
öinen avaruus ilman tähtien tai kuun loistetta.
2.
Mielikuvituksensa kanssa ei tarvitse koskaan olla yksin,
pääni on täynnä huonoja ystäviä,
joille on joskus annettava puheenvuoro.
Korvatulpat vain voimistavat
epätoivoista monologia itseni kanssa,
heijaan sohvalla halaten pehmonallea,
mene pois,
mene pois,
mene pois.
On turha juosta karkuun ahdistavia ajatuksia,
koska kellon lyödessä kaksitoista,
kuitenkin lamaannun ja kuuntelen.
- N. S. 13.8.2019
(10 min runoutta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti