364.

Lattialaudat allani muistuttavat riippusiltaa,
Ahdistus iskee heti silmien auetessa,
Kädet harovat tyhjää ilmaa.

Huolella rakennetut korttitalot
        kaatuvat huokaisustakin,
Rauhassa lepäävät seinät
        mädäntyvät ajan saatossa sisältä.

Kotini:
rakoileva lattia,
mädäntyneet seinät,
Ahdistuksen katto romahtaa niskaan.

Pölyiset ikkunat eivät näytä huomista.


- N. S. 21.8.2019
(10 min runoutta)