15. heinäkuuta 2022

352

Puiden oksat tärisevät tuulessa,
viima puhaltaa ja kohisee hiirenkorvissa,
Aurinko painuu aloittamaan uutta päivää
    toisaalle.

Minun ihoni värisee yksinäisyydessä.
Kuinka molekyylien täyttämä maapallo voi tuntua niin tyhjältä?

Vesihöyryä purkautuu ulos keuhkoistani.
Rummutan pöytää,
    sade kattoa vasten.



- N. S. 17.5.2020

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti