31. toukokuuta 2013

140.

Sinä uinut hitaasti pois,
kuin auringon naamioima hämärä.


Olet istunut kallion kielekkeellä liian kauan,
haaveillut kauniista saduista,
heilutellut pieniä jalkojasi reunan yli,
nähnyt enemmän kuin on mahdollista katsoa,
tuijottanut tyhjyyden kitaan,
nukkunut kuin aamuin öin,
herännyt kuin viimeiseen iltaan.


Nelinverroin ovat kauniimmat silmäsi kuin silloin,
silloin kun piirtelit aaltoja katuojan pintaan,
mutta kuusinkerroin olet kurjempi kuin silloin,
silloin kun vielä unohdit elää.



- Nina Stine 23.5.2013
Säkeitä alkoi vain virrata päähän ja puolet unohtui ennen kuin pääsi istumaan bussiin ja ehti kaivamaan paperin ja kynän esille :/. En ole varma, onko tässä yksi pitkä vai kolme lyhyttä runoa...

2 kommenttia:

  1. Tää on niin siisti! Tulee tosi hienoja ja erilaisia mielikuvia eri säkeistä.

    Toi eka lyhyt säkeistö on mun lemppari! "Kuin auringon naamioima hämärä" <3

    VastaaPoista