6. toukokuuta 2013

134.

Likaiset huorat!
Kauppaa tunneista, kauppaa vuosista,
kun lutka kiehnää ovenraossa,
sivelee kättään karmia vasten.

Niin,
Rankkoja ovat elämän pelit,
huuhtoo elämänarvoansa wc:stä alas,
valuu kuin käsi karmia vasten,
kuin kultaiset hiukset,
kurjille harteille.


- N. S. 2.5.2013
Inspiraationa Les Miserables, joka käytiin kattomassa elokuvateatterissa. On kai sanomattakin selvää, etten henkilökohtaisesti toimi runojeni puhujana.

2 kommenttia:

  1. Sä olet kehittynyt niin paljon blogisi alkuajoista, kun jo silloin seurasin sun blogiasi. Ja oon edelleen sulle niin kateellinen siitä, kuinka "osaat inspiroitua" (en keksinyt parempaakaan kuvausta, vaikkei noinkaan nyt voi sanoa :D) eri asioista, kuten jostain koulussa käsitellyistä asioista tai leffoista. En koskaa itse osaa kirjoittaa mistään tuollaisesta, vaan tuntuu että mun kirjoittaminen on niin rajoittunutta. Vaan omat tunteenpurkaukset pääsee paperille, eikä niissä lopulta ole mitään syvällisempää tai mitään tarttumispintaa.

    Olen itsekin nähnyt tämän leffan, ja pidän leffasta sekä tästä runosta todella paljon. En tästä nyt enempää osaa sanoa, kuin että ihailen sun kirjoitustaitoja. :)

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos ^^. Toivon vaan, ettei se kehitys missään vaiheessa lakkais, vaan aina onnistuis keksimään yhä enemmän uutta :D

    Kyl kai kaikki noi leffoista ym. saadut inspiraatiotkin lopulta peilautuu omaan elämään ja ajatusmaailmaan, minkä kautta sitten alkaa tietyssä roolissa kirjottamaan. Mun mielestä myös omista tunnepurkauksista kirjottaminen on hieno taito ja usein niistä onnistuu joku muukin löytämään jotakin, mikä koskettaa. Sun runoja oli mun mielestä tosi kiva lukea :).

    Ja leffa oli kyllä hieno elämys! :)

    VastaaPoista