Sitä liian usein,
havahtuu todellisuuteen.
Joskus yllätän itseni tuijottamasta tyhjyyteen,
kuulen väärät ajatukseni,
maistan kitkerän koston,
tunnen myrkkyomenan huulillani,
haistan savua.
Yleensä löydän itseni vankilastani,
pääni sisältä.
Toisinaan jopa erehdyn luulemaan,
että ymmärrän,
mitä ajattelen.
Harvoin uskon,
mitä toivon :
pelkään tulevani hulluksi.
Kuolen
ja elän,
elääkseni :
Ihminenhän kaipaa kontrastia.
Tuskailen usein asian kanssa,
ja taas huomaan,
että olen jo olemassa
- Nina Stine 14.10.2010
vankila-kohta kaipaa hiomista. Runo on tavallista harkitumpi ja sen tekemiseen on käytetty enemmän aikaa, kuin yleensä. Se ei kuitenkaan ole yhtä yhtenäinen, kuin haluaisin...
Aika ironista, että usein sellaset runot, joihin oikeesti panostaa ja hioo pidempään, on niitä joihin on ite vähiten tyytyväinen. Mulle käy ainaki silleen usein. x')
VastaaPoistaJoskus oikeesti tuntuu, että ei pitäis ajatella niin paljoo kun ajattelee, ettei näkis joitain asioita, mut sit toisaalta. Ajatteleminen määrittää meitä itteemme ittellemme ja tietenkin auttaa tajuamaan jotain sellasia asioita, mitä on halunnuki tajuta. owo
Mä oon ite vielä sillä linjalla, et yleisesti on kannattavaa ajatella, ehkä joskus vielä tuun toisiin ajatuksiin :D tässähän on kaks juttuu: "tieto on valtaa" ja "tieto lisää tuskaa".
VastaaPoistaRunojen työstäminen on aina niin hankalaa, koskaan ei tiiä, miten onnistuu :D
Mulla on usein tapana lukea runot uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta joku muuttuu. Ei hyvä, mikään ei ikinä valmistu, mihinkään ei ole tyytyväinen! :D Toisaalta tyytyväisyys on kehityksen este ;)
VastaaPoistaOot kyl aivan oikeessa :D. Ja sitten jos joskus harvoin onnistuu olemaan tyytyväinen, ni ei ainakaan enää parin vuoden päästä oo ku kattelee samaa runoa uudestaan...
VastaaPoistaTosi hieno kyl toi sun ajatus tyytyväisyydestä kehityksen esteenä :). En ollukkaan aikasemmin kuullu, mut ehkä se muistuu mieleen ku seuraavan kerran tuskailee epäonnistuneen runon parissa :)