Istun sohvalla kavereideni kanssa,
tietokone kutsuu,
tyhjät kehykset tuijottavat minua,
niin kuin TV:kin,
vuorostaan.
Tyynyt itkevät,
nalleni lohduttaa niitä.
Lamppuni pimenee,
silläkin on tyhjä olo.
Koriste-esineet kuiskivat,
juoruavat tarinoistaan:
Maljakkokin marokosta?
- Enpä usko
Peili tietenkin,
aina yhtä tahdikkaana,
lausuu ajatukseni.
Kaapilla heti paikastaan sanottavaa.
Stereot päättävät vaihtaa metalliin,
meno on taas päällä.
Sohva ei välitä muista;
se tanssii sooloa,
saan varmaankin mustelmia.
Tuuletin päättää viilentää menoa,
mutta saa vain sukat pyörimään jalassa.
Pyjama heräilee hullunmyllyyn.
Herneetkin juoksevat pakoon,
ties kenen nenään olisivat seuraavaksi joutaneet.
Maljakko kirkuu
ja peili pudistaa päätään.
Seitsemän päivää vaihtuu pian seitsemään vuoteen
epäonnea.
Ilmiriita on käynnissa,
ja vain kynäni saa sen viimein loppumaan.
Nina Stine 31.8.2010
Runo on saanut otsikkonsa muumeista :D Se kiihtyy loppua kohden, on vähän pitkä ja kaipaisi ehkä kappalejakoa, mutta mielestäni se on mukavan rentoa ja mukavaa luettavaa, vaikka sillä ei kovin syvää tarkoitusta olekaan.
Täs on tosi ihana idea! ♥ Mulle tulee tästä sellanen ihana fiilis. Tää on niin persoonallinen ja ihanasti keksitty kaikki kohdat, ihan oikeesti. >w<
VastaaPoistaOi, ihana että fiilis välittys sullekki <3. Joskus ku mulla on huonompi päivä, ni luen tän runon ja kaikki muu unohtuu hetkeks aikaa, koska tää on niin kaukana jotenkin "oikeesta maailmasta." Mun mielestä runoissa on just kiva yhdistellä tommosia ylesiä sanontoja ym.
VastaaPoistaKiitos jälleen piristävästä kommentista :) <3