Pelkään katsoa,
koskettaa,
Pelkään lähteä,
ja odottaa,
menenkö rikki,
hajoanko täysin?
Minä pelkään kuolla,
pelkään elää.
Minä jään sisälle,
kun muut menevät ulos,
Minä katson ikkunasta,
kun muut kuiskivat pahaa
Olen musta enkeli
Mutta
silti kaukana,
paksujen ovien takana,
huoneen pimeimmässä nurkassa,
peiton alla,
kyynelten tulvassa,
minä hymyilen.- Nina S. 24.8.2010
Pidän tästä runosta. Se on kaunis ja koskettava, herättää tunteita ja silti sen voi tulkita hiukan omalla tavallaan (eli ei herätä kysymyksiä ja ihmetytä vaan tuntuu että ymmärtää vaikka ei ehkä loppujen lopuksi ymmärtäisikään). Jatka samaan malliin ;)
VastaaPoistaKiitti :)
VastaaPoistaErilaisuus kunniaan, ei tee hyvää kulkee aina - tai ollenkaan! - massan mukana. Varsinkaan nykysen massan, menneistä ajoista on mun turha puhua, kun en kunnolla tiiä.
VastaaPoistaNostan oikeesti hattua kaikille ihmisille, jotka uskaltaa olla erilaisia. Ei sitä tarvi toitottaa suuren yleisön kuullen ja parempi olla toitottamattakin, koska ei sitä kuitenkaan ymmärrettä. Ei sitä ymmärrä kun ne, jotka on samanlaisia kun se erilainen. ;)
Ihmisethän on yksilöitä. Oon samaa mieltä sun kanssa, ihmisen pitäis olla oma itensä :)
VastaaPoista