3. tammikuuta 2019

273. Runojen kirjoittamisesta vol 2

1. Aloittaminen on kaikkein vaikeinta.

...

Toiseksi vaikeinta on jatkaminen.

...

Mutta loppu tulee kuin itsestään.


- N. S. 1.9.2017


2. Runot syntyvät ajatustyhjiössä,
kun aivot eivät ole täynnä arkista ärsykevirtaa,
Sanat putkahtavat liukumaan lohkojen pinnoilla.

Ne hakevat itselleen kynän
tappelevat hetken ja kinastelevat -
kuka pääsee paperille, 
ja kenenkin viereen.


- N. S. 3.7.2018


3. Minä suollan paskaa paperille,
Yritän kadottaa itseni tästä todellisuudesta;
Olla vain säkeitä
pienessä runossa.


- N. S. 3.7.2018


4. Elämä on niin tavanomaista.
Maapallo kiertää samaa kehää.
Minä kierrän samaa pyörää.

Hieno kielikuva.
Siihen rimmaava loppusointu.

Ajattelemaan jättävä lopetus.



- N. S. 1.9.2017
Arkistojen kaivelua ja siten blogin päivittelyä. Tuntuu, että monista näistä puuttuu se jokin, mutta kai epätäydellisyydetkin saavat välillä nähdä päivänvaloa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti