Kurdilaiset tarjoavat kyytejä kotiin.
Minä otin yhden.
Hän katsoi silmiini kun kudoin villasukkaa,
enkä antanut mitään anteeksi.
Sillä anteeksiannettavaa ei ollut.
Tartuit käteeni ja talutit autoosi,
pysäkillä hymyilit,
vaikka näimme viimeisen kerran.
- Nina Stine 28.6.2015
Otteita omasta elämästä, minkä kautta inhimillisiä pohdintoja maahanmuuttopolitiikasta.
Pidin tästä. Näin siinä hetken kuvauksen ja luin monta kertaa uudestaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, se ilahdutti :).
Poista