Natisevat askeleet kaikuvat portaikossa. Minä istun hiljaa. Istun hiljaa ja odotan. Kuunvalo tunkeutuu epätoivoisina rippeinä ikkunattomaan huoneeseen heikkojen lautojen välistä. Pimeän keskeltä erottuu vain tyhjyys, kaikki on sysimustaa. Mutta minä muistan. Muistan, että huone on 15 jalkaterää pitkä ja 20 leveä. Ennen siinä pystyi kierimään seitsämän kierrosta, nykyään jo yhdeksän.
Pieni luukku avautuu. En tietenkään näe sitä, mutta kuulen sen. Jokin kolahtaa lattiaa vasten ja luukku sulkeutuu. Askeleiden narahtelu kuuluu vähitellen yhä etäämpää ja lopulta katoaa kokonaan. Minä hivuttaudun varovasti, tasan 16 lautaa, neljänneksi viimeisessä on halkeama. Metallisessa mukissa on vettä. Juon sitä hitaasti nauttien - se maistuu paremmalta kuin viimeviikkoinen. Kolmesta näkkileivästä vain yksi tuntuisi olevan homeessa. Haukkaan palasen ja tunnustelen sitä kielelläni. Enää 6 päivää, 23 tuntia ja 54 minuuttia seuraavaan kertaan. Toisin sanoen noin 604 440 sekuntia. Olin laskenut sen jo kuukausi sitten, ja pari kertaa myöhemminkin, ihan vain huvin vuoksi.
Olin tarjota pientä leivänmurua Napoleon Hammurabi kolmannelle, kunnes muistin, että istuin sen päälle 4 päivää ja noin 9 tuntia sitten. Olihan se melko traagista ottaen huomioon, että Napoleon oli kuitenkin ainut elollinen seuralaiseni ja piti nimistä, joita keksin hänelle. Tosin hautajaisten järjestämisessä ja viettämisessä sai ajan kulumaan rattoisasti.
- Nina Stine 7.5.2012
Tuli kirjoteltua elämäni ensimmäinen "novelli", koska iski tekemisen puute. Ollaan just käsitelty novelleja ja niiden analysointia äikässä, joten pääsi vähän niitäkin asioita soveltamaan. En mitenkään suunnitellu tätä etukäteen, vaan lähin kirjottamaan mitä mieleen tuli ja muokkailin lopuks vähäsen :D Vaik tää onki ehkä hiukan humoristinen, ni kyllä siinä on vähän totisempikin idea takana. Ja huomasin muuten lopuks, että toi novellin "minä" muistuttaa loppujen lopuks tosi paljon mua :D. Napoleonin olemuksesta sitten voidaankin jo olla montaa mieltä, varmaa kuitenkin on, että hän on (/oli) "pieni suuri mies" :)
Pidän kovasti tuosta novellisi alkupuolesta. Se on tosi vangitseva, sillä kuvailet hienosti tuota hetkeä, jolloin joku odottaa jotakin jossain. Lukija ihmettelee, missä. Mutta sitten olen niin blondi, etten tajua tuota loppua... Miten niin kertoja on istunut Napoleonin päälle?
VastaaPoistaMulla on välillä aika pitkät piuhat....
Sinulla selvästikin on novellin kirjoittamisen taito. Jatka ehdottomasti niiden kirjoittamista....Suosittelen sinulle "Nuoren kirjoittajan opasta", joka löytyy esim. äidinkielen luokan hyllystä. Myös 3. tehtäväkirjassa on vinkkejä, miten voisi koettaa oman novellin kirjoittamísta. Novelleja lukemalla saat myös erilaisia malleja erityyppisistä novelleista! Mukavaa kesää!
Kiitos todella paljon kommentistasi ja vinkeistä, täytyykin mennä katsomaan noita ohjeita kirjoittamiseen :)
PoistaEt ole ensimmäinen, joka ihmettelee, kuinka Napoleonin päälle voi istua :D Monet ovat esittäneet tulkintojaan siitä, kuka/mikä Napoleon on. Ehkä voin paljastaa, että kirjoittaessani ajattelin hänen olevan muurahainen, jonka päälle novellin päähenkilö istui vahingossa.
Tää on niin loistava. :D Vaik toi loppu vois periaatteessa olla jokseenki synkkä, niin tää on ihanan hyväntuulinen. En tiiä mikä siin on. XDD Ehkä pitäis vaan vakavoituu.
VastaaPoistaJa toi alku on ihan ku jostain valmiista kirjasta. Mulla herää aina kunnioitus kun joku puhuu kirjoissa jostain numeroista, toiki kuulostaa jo niin tieteelliseltä, vaikka et mitää epäyhtälöitä käsittelekään... :D
Napoleon on ihan selvästi rotta. u_______u
Oi, kiitos :D Voisin sullekki suositella tota novellien kirjottamisen koittamista, jos vaan haluat/innostut, koska sul nyt muutenki noita kirjottamisen lahjoja löytyy ^^.
VastaaPoistaÄäh, mitään vakavoitua tartte :D Ja totta kai Napoleon oli rotta, ainakin yhdessä niistä sivupersoonistaan :)