79.

Lohjenneita kynsiä,

hopeoidut ovenkahvat,

pölyllä valeltu lattia.

Minä etsin eläviä kasvoja.

Maalaan värien maisemaa,

maalaan sinne sinut,

hymyilemään ihanasti,

läpi ruumishuoneen kulkemaan.

Murheitani on lakaistu mattojen alle,

suruani sytytetty palamaan,

mutta silmissäni säilyvät harmaat linssit;

Pölyllä valeltu ruumishuone

- Nina Stine 11.5.2012
Lueskelen kirjaa laululyriikoiden kirjottamisesta (Heikki Salo - Kahlekuningaslaji). Siinä käskettiin heräämään aamulla 10min normaalia aikasemmin ja kirjottamaan runo (tai oikeestaan lyriikoita, mut mähän kirjotin runon, ku oon vielä niin huono noitten lyriikoiden kanssa :D).

Tämmönen siitä sitten tuli. Ihan eka kokeilu, lähinnä vaan tekstiä alitajunnasta. Itellekkin mielenkiintosta katsoa, mitä mun mielen syövereissä aamutuimaan liikkuu. Jos vaikka ajatuksilla olis mulle jotain asiaa. Eli suosittelen :)

Tarvittais kyl varmaan joku psykoanalyysi kertomaan, mistä mun alitajuntani tässä oikeen juttelee. Ehkä tää runo vois puhua jostakusta, joka kaipaa kuollutta lähimmäistään?