28. marraskuuta 2011

48.

Minä olen laiva,
joka keinuu elämän aallokossa,
janoni ei juomalla kulu,
eikä vatsani tappamalla täyty.

Katselen kaukaiseen horisonttiin,
tietämättömyyden rajamaille,
näkymättömiin unelmiin.


- Nina Stine 14.11.2011
Olin kirjoittanut runoon sen olevan kesken, mutta jälkeenpäin katsoen se menee ihan hyvin näinkin, ehkä joskus jatkan... :) Runo lähinnä kuvaa omia olotiloja ja tunteita sekä yleistä ihmisen olemusta. Otsikko on hakusessa, joten ehdotuksia jostain sinne päinkin otetaan vastaan :D

2 kommenttia:

  1. Oi, vähän ihana. :D Toi loppu varsinkin. <3

    Eiks ollukin rakentava kommentti?

    Mut ystävät on sitä varten, ettei niiden aina tarvii antaa rakentavaa kommenttia vaan ne voi tosta vaan todeta kuinka ihanaaa joku on ja se on sitten parasta uskoa. u____u

    VastaaPoista
  2. xD joskus tällaset omalla tavallaan rakentavat kommentit on niitä parhaimpia <3

    VastaaPoista