Silloin kun minä olen joukossanne,
pelkään eniten, että minut huomataan ilman lupaani,
että joudun olemaan läsnä ja katsomaan silmiin.
Ja lähes joka kerta joudun tunnustamaan,
etten olekaan täydellinen.
Ja vaikka minä ja kaikki muutkin,
sen tiesimme,
me teeskentelimme, ettei sellaista ole olemassakaan,
epätäydellisyyttä.
- Nina Stine 31.7.2011
(Lisäilen tämmösiä vanhoja runoja, jotka ei oo ihan parhaimmasta päästä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti