Näen verivanan hiipivän kättäni pitkin,
ja vajoan yhä syvemmälle punaiseen usvaan,
ulvoen sisäisen tuskani pois.
Elämäni henkäys,
lipuu aaltojen mukana,
ja minä roikun perässä,
kunnes nousen siivilleni,
pois,
kauas veriveljieni kirouksista,
kauas, vapauteen.
- Nina Stine 21.8.2011.
om. Pinja :) (vähän muokattuna)
Oi tää on niin ihana. <3 Kiitos! Se on niin jännä, että joku voi inspiroitua jostain mun pupupiirroksesta niin, että kirjottaa sen nähtyään runon! :)
VastaaPoista...ai niin, sellaista eläintä ei ole kun pupu. Anteeksi. :( XD
Totta kai sun piirroksista inspiroituu :O niis on niin siisti tunnelma :) Ja semmonen olento, ku pupu, on varmasti olemassa, koska se esiintyy jo sun piirroksessa ja mun runon aiheena :D
VastaaPoista