Olen vain tukahdutettu sielu,
joka etsii tarkoitustaan,
Olen ylikuormitettu lasti,
joka on romahtamaisillaan.
Olen vain tyhjiä ajatuksia,
jotka kylvävät surun siemeniä,
Olen turhia pohdiskeluja,
jotka ovat vailla ymmärrystä.
Olen vain se pieni toivonkipinä,
joka vahingossa syttyy,
Ja olen se vankila,
johon onnellisuus kahlitaan.
Olen vain se unelma,
jota niin kovasti haluan,
ja olen se tavoite,
johon en pääse koskaan.
- Nina Stine 13. 1. 2011
Tää on jotenki täysin onnistunu runo. Ei töki missään kohtaa ja sanavalinnat saa multa kympin arvosanan. Tähän voi myös samaistua hyvin, varmasti monella on tällasia tuntemuksia joskus.
VastaaPoistaKiitti tosi paljon kommentista :) Aloin olla jo aika epävarma tän runon suhteen, ku kirjotin sitä tänne. Ihan kiva siis kuulla, et muutkin tykkää. Runojen yks parhaimmista puolista on kyl just se, et niihin voi välillä samaistua. Sulle kommentista kans kympin arvosana, sai niin hyvälle tuulelle ankean päivän jälkeen :D
VastaaPoista