Vastaani kävelee merkityksettömiä ihmisiä,
jokainen kulkee pimeässä,
tai sokaistuu valon kohdatessaan.
Menetetyt kasvot
tuijottavat vastaan,
sekä tyhjä katse,
jossa loistaa kuviteltu sielu,
jonka olemassaolosta,
on vain turhia vastaväitteitä,
ja turhautuneita puolestapuhujia.
Tällä kivisellä tiellä,
ihmiset astuvat harhaan.
tiellä, johon sammakot putoilevat heidän suistaan,
ja jonka lasinsirpaleet,
uppoavat aina kylmiin sydämiin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti