Mikä minun tehtäväni on kertoa,
että hiuksesi ovat hyvin?
Miksi juuri minä,
kerron, että sinua taas kiusattiin?
Kuka minä olen syyttävien sanojesi uhriksi,
siivoamaan jälkesi,
ja suodattamaan pahat sanat,
ja lauseet,
kilpeni lävitse,
jotta sinun ei tarvitsisi niitä kuulla.
Miksi silti katsot minua noin?
olenko tehnyt jotain väärää?
yritän puhua,
löytää jotain muuta,
mutta sinä vain itket ja kiroat.
Minkä takia silti aina seuraat minua?
olet kuin takiainen,
josta en pääse irti,
vaikka haluaisin.
Miksikö haluaisin?
Luuletko, että aina jaksan sinua?
Kyyneleitä ja roskaa,
uusia auttamisen yrityksiä,
joiksi ne jäävätkin.
Haluat kostaa,
pahan pahalla maksaa,
etkä kuunnella ääntäni,
ajatukseni eivät ole sinun,
tai vastustajiesi,
siksi voinkin vuodattaa kyyneleitä puolestasi.
Miksi sinä et usko minua,
vaikka sanot,
että tiedän aina kaiken?
Sillä minä tiedän,
että parhaaksesi on nyt lopettaa,
ottaa aikaa,
ja kuunnella minua.
- Nina Stine 14.10.2010
Omistettu haikeissa tunnelmissa eräälle ihmiselle.
mä tykkään tästäkin runosta, ku must tuntuu, et mä ymmärrän sen (: mä oon aika huono kommentoimaan näitä :D
VastaaPoistaJuu tää on vähän sensuroitu versio... ehkä tiiät, kenestä täs puhutaan? On jotenkin kivampaa, ku saa tänne blogiin kommentteja, ku tänne kommentoi aina vapaaehtosesti. Ihan kasvotusten on aina joku velvollisuus kuitenki tavallaan kehuu toista, ni se ei kosketa niin paljon. Ei sun kommenteissa oo mitään vikaa, se on vaikeeta :D
VastaaPoista