330.

        Kun viimein sain silmäni auki,
        valot välkkyivät näkökentässä kuin tuikkivat tähdet.
        Värisin ilosta,
        hymyilin syvää tyytyväisyyttä, joka pulpahti ulos vatsanpohjasta asti.


Rakastuneet katselevat vain epäselviä kuvajaisia lähteen pinnassa,
heijastuksia,
hahmotelmia todellisista olennoista.

Joskus mietin keitä me oikeastaan olemme;

mitä oikein katselemme näiden hattaraisten linssiemme läpi?

Ketkä heittävät varjonsa luoliemme seiniin?

Oletko sinä jokin ikuinen ihminen
vai vain alati muuttuvaa atomimassaa,

laineita aivopoimujeni aalloilla?

- N. S. 18.5.2021