Haluan repiä sydämeni irti rinnastani,
se jyskyttää raivoisasti korvissani,
vainoaa jokaista liikettäni,
Olen pakahtua elämästä.
Tämä on aivan liikaa kestettäväksi,
turhan liikaa elettäväksi,
liian vähän.
Köydet repivät kehoani,
repivät ruumistani palasiksi,
piikit painautuvat kaulaani vasten,
kiduttavat, kuristavat,
rutistavat, puristavat.
Minulla on liian ahdas olla,
minä en mahdu tänne!
Heittäydyn kaltereitani vasten,
yritän kiskoa niitä epätoivoisesti erilleen.
(Mutta jos joskus pääsenkin vapauteen,
se on vain harhaa,
sillä sinä nukut mielessäni,
olet tatuoitu kiertämään avuttomia kasvojani,
ikuistettu vangittuun sieluuni.)
- N. S. 19.5.2013
Arkistojen kätköistä kaivettuja runoja muutama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti