1. Kadotetut sanat,
keittiöpöydän lipastossa,
pienessä laatikossa,
runoja.
2. Eksynyt.
Eikä kukaan auta,
itsensä eksyttänyt,
kaitapolulla.
3. Yksin.
Satuttaisi muuten.
Eksyttäisi muutkin.
Eikä kukaan edes tulisi.
Kuuntelisi.
Heikkoa vaikerrusta synkästä metsästä.
Pientä, haurasta vongerrusta.
Kun ei löydä tavuja, saati sitten lauseita.
Vain ruskaa.
Palamassa.
Paksujen kinosten alla.
- Nina Stine 16.1.2014
Tällaset vanhat tekstit löytys laatikosta. En edes muistanut kirjottaneeni enkä täysin osaa sanoa, mitä ajattelin kirjottaessani. Jokanen voi jälleen muodostaa omat tulkintansa :).
Mukavaa kun ehdit pistäytyä käymään. Otahan kuppi teetä ja istu hetkeksi alas. Kerro toki huolesi, eihän tässä ole mihinkään kiire :). Runoissani pohdiskelen esimerkiksi ihmisyyttä, ihmissuhteita, elämän tarkoituksettomuutta ja maailman epäkohtia. Jätä ihmeessä kommentti, jos eksyit tänne, niin huomaan käyntisi (kirjautumista ei tarvita) - mitään älykästä sanottavaa sinulla ei tarvitse olla, sillä eihän ole aina minullakaan. Päivitän blogia harvakseltaan, mulla olen edelleen hengissä :).
22. kesäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti