26. maaliskuuta 2012

60.

Varpaiden välistä valuu hiekkaa;

vähiin käyvät elon laulut,
vähiin jäävät,
vähin lähtevät.

Aurinko polttelee kostealla iholla,
huuhtoen kaikkea pois,
vieden mukanaan jäljet,
ottaen takaisin sen,
minkä olen aina ollut velkaa.


- Nina Stine 20.3.2012
Eräitä ajatuksia ja tunteita paperilla (näytöllä), suoraan jostakin hieman syvemmältä tajunnan tasolta. Jos se nyt edes on mahdollista. Edelleen Kanarian saarilla kirjoitettua.

2 kommenttia:

  1. Hieno! :D Varsinkin kaks viimestä säettä on upeet. Täst tulee siisti fiilis, tosi tyyni jotenkin.

    Tunnisteet: kuolema, loppu, turhuus! :D *peukku pystyyn*

    VastaaPoista
  2. Kiits ^^ mullakin oli jotenkin tosi tyyni olo tätä kirjotellessa, joten kiva, että välittys :).

    khyllä :D

    VastaaPoista