18. helmikuuta 2012

54.

Täällä minä riudun,
itken ja huudan,
kun kukaan ei kuuntele.

Minä vaikeroin salaisessa kammiossani,
kielletyn metsän uumenissa,
karjuen, hiljaa niiskuttaen:
"Älä auta minua, anna minun olla".


- Nina Stine 7.2.2012
Ei hajuakaan, mistä toi Harry Potter -teemasanasto tonne hyppäs, mut toivottavasti kukaan ei saa siitä erityisemmin traumoja tai muutenkaan leimaa punasella sitä mun otsaani :D Runolla ei ainakaan vielä ole otsikkoa, vaikka kuinka yritinki keksiä...

Nyt on vähän ton lukion takia runoileminen välillä jäänyt ja väkisinki meinaa englannin kieleen muuttua, mut toivottavasti nyt onnistun edes jotain julkaisukelposta välillä saamaan aikaseks :D Ja sitäpaitsi: välillä alkaa toistua samoja sanoja tai teemoja runoissa ja on yhä vaikeempaa keksiä kokonaan uutta, mut ei siitä kannata välittää :)

2 kommenttia:

  1. Oi, musta tää on tosi hyvä! :D En muuten oikeesti edes huomannu tässä mitään Potteriin viittaavaa ennen kun luin sun oman kommenttis, ja sitteki jouduin oikeen ettimään tuolta runosta. xD

    Siis tää on oikeest hieno, tykkään varsinkin tosta lopusta. Mä en tiä, mulla on toisinaan just tollanen tunne, kun kaikkialla aina toitotetaan, että "juttele ongelmistas, hanki apua, älä jää yksin, joku auttaa aina". Välil oikeesti tuntuu siltä et eikö oikeesti sais olla yksin ja ihan älyttömän surullinen hakematta lohdutusta mistään?

    Tietenki noilla meinataan sellasia, joilla on oikeesti ongelmia ja elämä päin jotain, mutta SILTI. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit :) Haha xD

      Niimpä, nykyään tulee välil semmonen ahdistava olo, jos suree yksin :/. Sit kaikki vaan toitottaa: "Puhu huolistasi, se helpottaa." Ja sitte jotkut ihmettelee, ku murheet ei poistukkaan vaan puhumalla vaan pitäis itekki käsitellä asiaa :D.

      Mutta niin... eiköhän me nyt eletä sellasessa yhteiskunnan vaiheessa, jossa just toi kaikki valistustyö ja ihmisten hoivaaminen on menny vähän överiks. Vähän niinku vastapainoks niille ajoille, jolloin noita ei ollu ollenkaan. Ja sitte jossain vaiheessa se palautuu tasapainoon ja löytää jonkun kultasen keskitien :). ...Tai sitten ei... :D

      Kiitos kommenteistasi :)

      Poista