Olen edessäsi se,
joka haluat minun olevan,
olen sisimmässäsi
ajatukset ja tunteet
joiksi minut kuvittelet.
Hetkessä olen murhaaja,
riistän vapautesi,
kohta jo olkapää,
surujesi kuuntelijaksi.
Aito en ole koskaan,
alaston, vailla riippuvuuksia,
olen vain kuva,
muistojesi seuraus,
kokemustesi uhri.
- Nina Stine 25.1.2011
Tää runo kertoo kai vähän mun elämänfilosofiasta: Ihmiset peilaa omat kokemuksensa tapaamiinsa ihmisiin. Toiset ihmiset on ihan idiootteja, jos itellä on huono päivä, mut hyvänä päivänä ei ärsyttävätkään ihmiset välttämättä onnistu masentamaan. Jokanen näkee maailman niin omista silmistään ja jokasen elämä on sellanen, millaseks sen ite haluaa. Mut haluaminen ei tässä tarkota omaa tietoista haluamista, vaan tiedostamatontakin: kaikkia automaattisia vaistoja, reaktioita ja alitajuntaa ym. Monimutkaista? -ja vaikeeta selittää tai perustella :D
Jos yrittää jotain rakentavaa löytää:
- Ei kannata liikaa välittää muitten mielipiteistä.
- Tulee parempi olo, ku haluaa olla posivtiivinen
Tämä on runo, johon varmasti moni pystyy samaistumaan. Pidin tästä paljon. Olen itse kyllä samaa mieltä tämän runon sanoman kanssa.
VastaaPoistaEn osaa kommentoida kovin pitkästi, toisin kuin sä noihin mun runoihin, joten anteeksi se. :D
Musta tuntuu, että mun kommentit venyy usein liian pitkiks :D Tarkotushan on kuitenkin se pääasia :) Kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaTotta, ihmisille maailma ja toiset ihmiset on on pitkälti sellasia, millasina ne haluu nähdä ja millasia niiden uskoo olevan. Vitsi. Luin just yhestä kirjasta ihan mahtavan pienen tarinan!
VastaaPoistaSe meni jotenkin niin, että joku vanhus istu pienen kylän edustalla, ja sen luo tuli joku mies, joka oli menossa sinne kylään ja kysy siltä: "Millaisia tuon kylän ihmiset ovat?" ja se vanhus vastas: "Millaisia ihmiset olivat siellä, mistä sinä tulet?" Siihen se mies sitte: "Ikäviä ja tylsistyttäviä". Ja se vanhus vastas sille: "Valitettavasti tämän kylän ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin siellä, mistä tulet."
Sit sen vanhuksen luo tuli toinen mies, joka kysy saman kysymyksen. Sen vanhuksen kysyttyä siltäki, millasia ihmiset oli siellä, mistä se tuli, se vastas: "Aivan ihania. Todella sydämmellisiä ja ystävällisiä, sellaisia, kuin toivoisi kaikkien olevan."
Siihen se vanhus: "Mukava kuulla. Et tule pettymään, ihmiset ovat täällä samanlaisia kuin sinunkin kylässäsi."
Toi sopi vaan jotenkin niin hyvin tähän aiheeseen, et halusin jakaa sen sun kanssa. :D Tietty se oli tosi hienosti kirjotetu siinä kirjassa. XD
Siis mä en tiiä, mut mä luin/kuulin ton ekan osion tosta tarinasta kans ihan tässä vähän aikaa sitte O.O Mistäköhän seki mahto olla xD Mutta juu hyvä opetus, vaik en ihan täysin sitä sisäistäkkään :)
VastaaPoista