28. heinäkuuta 2019

285.

Aika on kuin rahaa,
mutta sen valuutta vaihtuu aina keskiyöllä:
tänään on käytettävä kaikki,
sijoitettava viimeistä senttiä myöten,
tarkkaan harkiten,
tarkkaan punniten.

Minä säntään seteleineni paikasta toiseen,
kolikoita rapisee pitkin katukivetystä,
kiire,
kiire!
Illalla romahdan sänkyyni kuin särkyvä lasi lattiaan.


Tänään aamulla kun heräsin,
     joku oli kaatanut kultaharkkoja päälleni.
En noussut kuuteen päivään.


- N.S. 11.5.2019
(Opiskelu- ja gradustressistä valmistuneen koomaan)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti